Simaa ja tippaleipiä.  Juhlapyhien perinteiset ruuat.

Juhlapäivien herkut on niin outoja.  En ole koskaan tykännyt tippaleivistä.  Simaa toki voi juoda,  on se parempaa kuin kalja.  Tosin kotikalja on kyllä sekin aika hyvää, ainakin ABC- ravintoloissa.  Kahvi sen sijaan on ABC- ravintoloissa juomakelvotonta.

Mutta niistä juhlapyhien juomista piti puhua.

Sima on kaupassa nyt äärettömän kallista, vaikka sen ainesosat on äärettömän halpoja. Mikä siinä niin kovasti maksaa?   Rusinoita, sokeria, fariinisokeria, appelsiinia tai sitruunaa, hiivaa, vettä. Tekisin itse, mutta niin pientä annosta ei viitsi alkaa tekemään, eikä sitä isompaa tulisi kumminkaan kaikkea juotua.

Pääsiäisherkuista mämmi on hintansa väärti, sitä tulee syötyä aina kun sitä saa. Lammas on turhan kallista syötävää.  Kananmunat on herkkua, mutta niitäkin on nykyään aina saatavilla, eivätkä ole hinnalla pilattuja, ellei sitten halua jotain erityisluomumunia syödä.

Joulun herkuista laatikot eivät niin kovin herkullisia ole, eivätkä myöskään joulutortut.  Kinkkukin on kovin arkipäiväistä.  Lipeäkala sentään on jotain erilaista, mutta joskus ne pakasteesta ostetut palat on kovin sitkeitä, eivätkä oikein maistukaan hyvältä. 

Kaikkein typerintä joulussa ovat ne joululounailla erilaisissa ravintoloissa tarjotut “jouluherkut”,  silloin on seisovissa pöydissä vuoden huonoin riokavalikoima.  Onneksi se sesonki ei kestä kauaa.

Mutta onhan se näin vappuna kaupasta ostettu kallis sima edes jonkinlaista, juomakelposta ainakin, joten mitäs tässä sen enempää valittamaan.