Sirutusjonossa

Jono oli noin 60m pitkä ja se kiemurteli terveyskeskuksen ulkopuolella.  Pikku pakkasessa, mutta tuulettomassa säässä ja katulamppujen valossa oli mukava seistä, haistella raikasta suomalaista syys-ilmaa ja rupatella niitä näitä lähimpänä jonossa seisoskelevien kanssa.

Jonottajat olivat jo varttuneempaa väkeä, kuten itsekin olen, elämäntyönsä jo tehneitä, aikanaan veronsa maksaneita ja silloin, työuransa aikana, silloista vanhempaa väkeä verorahoillaan elättänyttä porukkaa, joka nyt sitten eläkepäivillään kuluttaa omia säästöjään ja nuoremman sukupolven tienistejä.  Mukava porukkaa, hyväntuulista ja huumorintajuista, se tuli selväksi siinä jonotuksen aikana. Rokotevastaisuutta ei jonottajissa esiintynyt.


Jonotus ulkona kesti puolisen tuntia, eikä sen aikana jonon pituus pienentynyt eikä kasvanut, joskin se vaihteli aina välillä.  Sirutuksen tahti oli siis suurinpiirtein sopiva, joskin se tahti olisi ollut sama lyhyemmälläkin jonolla.  Mutta ei se nyt haittaa mitään vaikka pitää välillä vähän jonottaa, varsinkin jos ilma on sopiva ja jonotusseura on mukavaa.


Sisätiloissa, kun sinne jonottamisen jälkeen pääsi, pääsi sitten istumaan ja siellä sai vielä odottaa siruttamista jonkin aikaa, mutta ei nyt niin kovin kauaa.  

Itse tapahtuma, se sirutus,  sujui sitten mukavasti ja asiallisesti.  Toinen hoitajista haki tietoja netistä ja laittoi sitten kaikki sinne ylös asianmukaisesti, toinen sitten pisteli piikkejä. 

Sen sai itse valita kumpaan olkapäähän laitetaan mikäkin piikki.  Minä sanoin että ei sillä väliä, enkä painanut sitä mieleeni kumpaan olkapäähän pantiin se koronapiikki ja kumpaan se influenssapiikki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu