Suomen liittyminen natoon

Suomen liittyminen natoon on edistymässä  mallikkaasti.   Ajankohta liittymiselle on oikea ja kaikki näyttävät olevan yksimielisiä,  asisata ei näytä tulevan sisäpoliittista konfliktia.

Itse olen sitä mieltä että minulla tai kansalla ei pitäisi olla sananvaltaa asiaan.  Nato-asiat ovat sellaisia että niistä pitää päätettämän  presidenttitasolla ja hallitustasolla, kuten näyttää pitkälti tapahtuvankin.  Toki kansanedustajiltakin tarvitaan lupa ja on hyvä että on olemassa kansan syvä kannatus asiassa.

Vaikka olenkin sitä mieltä että voin luottaa nykyiseen presidenttiimme, pääministeriimme ja hallitukseemme ja voin uskoa heidän tekevän oikeita ratkaisuja, en silti itse ole henkilökohtaisesti ollenkaan varma siitä onko ratkaisu oikea.  

Jotta voisin olla varma asiasta, minun pitäisi tietenkin tietää saman minkä päätöstä tekevät johtajammekin tietävät.  Koska en tiedä, minun on vain luotettava johtajiin.  Luottamukseni onkin aika suurta ja toimet näyttäisivät oikeilta myös sen tiedon perusteella mitä olen asiasta saanut tiedotusvälineiden kautta.

Yksi asia minua kuitenkin riepoo.  Joidenkin päättäjien retoriikka on tässä asiassa vähän karannut väärille teille,  monet lausunnot ovat aika asiattomia, esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtajalta näyttää mopo karkaavan käsistä, mutta hän ei ole ainut.  Presidentinkään lausunnot eivät  minusta ole olleet aina  ihan viimeisen päälle asiallisia.  

Parhaiten, eli maltillisimmin, asiasta on lausuntoja antanut pääministerimme Sanna Marin.  Toki niitä poliitikkoja joilla retoriikka on kohdallaan on varmasti muitakin kuin Marin, eri puolueissa, mutta enhän minä nyt kaikkea muista, enkä jaksa analysoida.