Suomen menestys olympialaisissa ja muissa kansainvälisissä urheilukisoissa.

Kansainvälisissä urheilukisoissa on olemassa tekijä joka tekee niistä kiinnostavampia kuin mitä kansalliset urheilukisat ovat. Se tekijä on kansallismielisyys.

Sellaiset ihmiset jotka eivät juuri piittaa kansallisista kisoista seuraavat mielenkiinnolla sellaisia kansainvälisiä urheilukilpailuja missä on suomalaisia mukana, saa jännittää suomalaisten puolesta.


Olympiakisoissa suomalaisten menestys ei viime aikoina ole ollut häävi, verrattuna eurooppalaisiin ja pohjoismaisiin kilpakumppaneihin. Kansallismieliselle ylpeydelle ei Suomessa ole enää löytynyt pohjaa kansainvälisen urheilumenestyksen  kautta, kuten joskus ennen.

Jos haluttaisiin että suomalaiset urheilijat menestyisivät paremmin, pitäisi siihen uhrata veronmaksajien rahaa, Urheilijatkaan eivät halua uhrata nuoruuttaan urheilulle ilmaiseksi, eivätkä edes pystyisi treenaamaan tarpeeksi laadullisesti ilman valtiovallan tukea.


Kysymys kuuluu kannattaako veronmaksajien rahoja käyttää huippu-urheilun tukemiseen?  Onko kansallismielinen itsetunto sen arvoista?  Onko huippu-urheilun tukemisella saavutettavissa muunlaisia hyötyjä kuin kansallismielisen itsetunnon paraneminen?  Voidaanko puhua esimerkiksi taloudellisista hyödyistä kaupallisuuden kautta, mitä varsinkin yksityiset sponsorit varmasti tavoittelevat urheilijoihin satsatessaan?

Onko sillä nyt niin väliä vaikka ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset ja tanskalaiset kahmivat enemmän mitaleita arvokisoista kuin suomalaiset?  Vai onko tosiaan niin että näiden maiden satsauksella urheilun tukemiseen on myös kansallismielisen itsetunnon kohottamisen lisäksi taloudellisia tavoitteita?

Suomi on kuitenkin maailman onnellisin kansa ilman mainittavaa urheilullista menestystäkin.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu