Suomettuminen ja jälkisuomettuminen
Suomettuminen oli kuulemma sitä politiikkaa jonka mukaan piti olla hyvät suhteet Neuvostoliittoon, jotta olisi voinut mahdollisimman hyvin integroitua länteen.
Jälkisuomettuminen oli sitä että piti olla hyvät suhteet Venäjään, jotta voitaisiin kilpailla muiden länsimaiden kanssa siitä kuka saa tehtyä parhaat diilit Venäjälle, eli se oli kilpailua siitä kuka saa Venäjän taloudellisista resursseista parhaat osat omaan käyttöönsä.
Nyt on sitten suomettumisen aika ohi, nyt on ruotsittumisen aika, mutta myös turkittumisen aika ja unkarittumisen aika. Se tarkoittaa sitä että pitää olla mahdollisimman hyvät välit Ruotsiin, jotta Ruotsi auttaisi Suomea kun Venäjä hyökkää, mutta myös Turkin, Ukrainan ja Bidenin edessä pitää olla polvillaan, jotta Suomi pääsisi turvaan Venäjältä Naton sateenvarjon alle.
Sen jälkeen kun Natoon on päästy, Suomi onkin sitten eturintamassa, sillä Venäjällä, Pohjois-Korealla, Iranilla ja Kiinalla on yksi yhteinen tavoite. Se tavoite on Naton tuhoaminen.
Lähtökohtaisesti kannattaa olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, ja varsinkin sellaisten kanssa jotka vaikuttavat omaan elämään. Ihan peruskoulusta lähtien…
Toisten mollaaminen ja puuttuminen asioihin jotka eivät itselle edes kuulu on tyhmää.
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Varsinkaan sitä isoa ja pahaa typpiä, jolla on paljon isoja ja häjyjä kavereita, ei kannattaisi mollata.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, eikä edes sitä ihan tyhmää opea tai idioottia pomoa… saatikka huudella baarissa illalla hävyttömyyksiä vieraisiin pöytiin, voi tulla nenä kipeeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Turhaa media-ajan käyttöä Turkin ja Unkarin ajattelun tulkintaan.
Aika hoitaa pakostakin Naton järjestykseen kunhan odotamme emmekä kumartele.
Ilmoita asiaton viesti
On jo kumarreltu ja kumarrellaan vastakin.
Lisäksi tarvitaan poskisuudelmia, suudelmia kaulalle, kättelyitä ja halailuja.
Onneksi nykypolitikkojemma ei tarvitse alistua aivan siihen samaan mihin Kekkonen joutui alistumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomettumisen on usein ymmärretty väärin. Suomalaiset ovat nyt liittyneet suurvalta USAn kuoropojiksi.
Siinä osoitellaan muiden virheitä. Eletään velaksi ja piilotellaan omia sotkuja niin pitkään kuin mahdollista.
Hyvä itsetunto merkitsi ennen sen tiedostamista, että maamme painoarvo on verrattain olematon. Muiden (islamin terrorismi, veritimanttien Afrikka, Kiinan kommunismi ja Venäjä imperialismin ym) syyttelyn ja tuomitsemisen sijaan voisi yrittää katsoa omia virheitä ja korjata niitä.
Suomalaisia syytettiin ennen huonosta itsetunnosta. Nyt näyttää, että valkoisen jauhon avulla on saatu uhmakkaita johtajia, jotka nokittelevat kenen tahansa kanssa.
Pikkuinen nöyryys auttoi suomalaisia nousemaan maailmassa. Onko maallemme malttia vaurastua, kysyi Kekkonen.
Uho ja tuho oli ennen jotakin mitä pelätä.
Ilmoita asiaton viesti
Juupa juu, miksi sitten rakas itänaapuri ei millään halunnut hyväksyä Suomen määrittelevän itseään puolueettomaksi maaksi? Jos itsetuntoinen Suomi ymmärsi paikkansa?
On nämä Nordlingin jutut niin paksuja, että alta pois.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi oli Saksan tavoin hävinneellä puolella. Tilanne ei ollut sikäli hyvä.
Silloin oli kuitenkin politiikkoja, jotka osasivat nähdä Suomen edun. Paasikivi olisi ehkä ollut valmiimpi hyväksymään Suomelle jonkinlaisen autonomisen aseman. Ajettiin tiukasti Suomen asiaa,vaikka hyväksyttiin Neuvostoliiton sateenvarjo.
Kekkonen päästi Neuvostoliiton enemmän Suomen sisäpolitiikkaan, mutta halusi Suomelle oman ulkopolitiikan. Siitä johtuen Suomi haluttiin joka käänteessä esittää puolueettomana maana.
Tällaisia pohdintoja olen kuullut poliittisen historian luennoilla. En ole keksinyt itse.
Nyt Suomen johdolla ei ole mitään visiota. Halutaan papukaijamaisesti toistaa jonkinlaista kolonialismin kaudelta Euroopan Unionin voimamaihin tullutta siirtomaaherrojen ylemmyysajattelua ja toisaalta amerikkalaisten propagandaa jostain yhden käskijäherrakansan johtamasta maailmanyhteisöstä (joka on todellisuudessa katoamassa). Sen on haastanut Kiina, Intia, Venäjä ja monet muut.
Suomi ei ole ainoa koominen ilmestys. Viron naisministerikin räpätti, että Venäjä pitää laittaa itsetutkiskelua tielle. Viro on kuulemma käynyt läpi historiansa vaikeat kysymykset. Venäjän pitää tehdä samoin.
Mikä on Suomen tai Viron kapasiteetti esiintyä jonkinlaisina herrakansoina? Ei tarvitse mennä kauaakaan taaksepäin kun Suomalaisia pidettiin mongoleina ja baltteja ahdasaivoisina länsi-Euroopan suunnalta katsottuna. Venäjä kohteli Suomea omana siirtomaanaan 1800-luvulla. Silloin jokainen pikkumaa otettiin kuljeksimasta jonkin imperiumin osaksi. Suomessa monet piirit halusivat päästä Saksan keisarin vasalleiksi.
Kekkonen totesi itsenäisyyden olevan vaikea aihe. Pitää ajatella itse.
Nyt on taas saatu ”aivot narikkaan” johto maahan. Toistellaan EUn ja NATOn gaylordien lausumia ilman minkäänlaista suodatusta sen suhteen, mikä palvelee oman maan asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä:
On totta, että tuohon suuntaan ei enää nöyristellä ja kumarrella. Naapuri Venäjä edelleen on, ja on hyvä säilyttää hyvät diplomaattiset suhteet, mutta se on hienoa, että myös negatiivisista asioista puhutaan nyt suoraan.
Ruotsi:
Ruotsia ei nöyristellä, eikä tarvitse nöyristellä, koska se ei ole suurvalta. Yhteinen NATO-polku ja sotilaallinen yhteistyö ovat hyviä (ja yhteisiä) tavoitteita, mutta tähän ei tarvita nöyristelyä. Sotilaallinen apu Ruotsin suunnasta ei ole läheskään niin merkittävää, kuin Suomen omat puolustusvoimat ja apu NATO:n (ja siihen kuuluvien Ruotsia vahvempien maiden) suunnasta.
Turkki ja Unkari:
Nöyristely on hyvin rajallista. Voi sanoa, että Turkkia ja Unkaria on suomalaisten poliitikkojen toimesta kohdeltu varsin avoimesti maailman pahiksina jo pitkään. Meneillään oleva NATO-prosessi on kuitenkin laittanut poliitikoillemme hetkeksi pienen suukapulan suuhun.
EU:
Noihin edellisiin verrattuna voisi hyvin sanoa, että Suomi nöyristelee ja kumartelee nykyään eniten EU:n (ja sen johtavien valtioiden) suuntaan. EU:ta kohtaan suunnattuun kritiikkiin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan, kuin joskus aiemmin Neuvostoliittoon kohdistuvaan kritiikkiin. Tuollainen voi tehdä toisesta pahiksen tai hallituskelvottoman (”neuvostovastaisen” tms.).
> Sen jälkeen kun Natoon on päästy, Suomi onkin sitten eturintamassa, sillä Venäjällä, Pohjois-Korealla, Iranilla ja Kiinalla on yksi yhteinen tavoite. Se tavoite on Naton tuhoaminen.
Tuo on vähän liioittelua. Voi yhtä hyvin sanoa, että Suomi pääsee pois eturintamasta, koska NATO-maita vastaan ei hyökätä samaan tapaan kuin esimerkiksi Ukrainaan ja joihinkin muihin NATO:n ulkopuolelle jääneisiin maihin. Sekin on liioittelua, että noidan maiden keskeinen tavoite olisi NATO:n tuhoaminen. Ehkä puhuvat mieluummin moninapaisesta maailmasta, jossa eri pelureilla on omat intressipiirinsä, joissa voivat valtaansa vapaasti harjoittaa. (Turkillakin voi olla vähän tuollaisia toiveita.)
Ilmoita asiaton viesti
”Ehkä puhuvat mieluummin moninapaisesta maailmasta, jossa eri pelureilla on omat intressipiirinsä, joissa voivat valtaansa vapaasti harjoittaa. (Turkillakin voi olla vähän tuollaisia toiveita.)”
Sellainenhan niiden tavoite on, mutta sen tavoitteen saavuttamiseksi on Nato ensin tuhottava.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai noinkaan. USA:n voi nähdä yhtenä napana tuossa moninapaisessa järjestelmässä, ja NATO-maat ehkä sen intressipiiriin kuuluvina. Ei USA:a tarvitse kohdella eri tavoin kuin muita tuon moninapaisen maailman napoja.
USA:n napa on kai tuossa napamallissa noista navoista se kaikkein vahvin, mutta ei tuo tarkoita vielä mitään erityistä tuhoamishalua, vaan vain normaalia kilpailua napojen välillä.
Muiden keskeisten napamaiden tavoite olla yksi noista navoista on jo saavutettu, eikä tuon statuksen ylläpito edellytä USA:n navan tuhoamista.
Ilmoita asiaton viesti
”Muiden keskeisten napamaiden tavoite olla yksi noista navoista on jo saavutettu, eikä tuon statuksen ylläpito edellytä USA:n navan tuhoamista.”
Näin sinun mielestäsi, mutta Venäjällä ja Kiinassa voi olla toisenlaisia mielipiteitä. Näyttää siltä että USA on varautumassa uusiin tilanteisiin Venäjän ja Kiinan asenteiden mukaan, eikä USA näytä piittaavan siitä miten sinä tämän asian näet.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti suomettuminen määritellään vaihtelevasti.
Minun käsitykseni suomettumisesta: koska ”maantieteelle emme voi mitään”, ryhtyivät meikäläiset poliitikot mukautumaan Neuvostoliiton tavoitteisiin jo ennen kuin niitä oli edes ilmoitettu. Pieni demokraattinen maa alkoi siis vaarallisesti samaistua suureen, arvaamattomaan ja ehdottoman epädemokraattiseen naapuriinsa.
Ilmoita asiaton viesti
”Pieni demokraattinen maa alkoi siis vaarallisesti samaistua suureen, arvaamattomaan ja ehdottoman epädemokraattiseen naapuriinsa.”
Pitää huomata se että Suomi oli silloin paljon pahemmassa paikassa kuin nykyisin. Balttia oli Neuvostoliittoa ja puoli Eurooppaa oli Neuvostoliiton käskyläinen.
Tilannetta ei voi verrata nykyhetkeen. Kekkosen ei olisi ollut viisasta käyttäytyä yhtä uhmakkaasti kuin Sanna Marin tai Sauli Niinistö nyt käyttäytyy.
Näidenkin nykypuheiden viisaus punnitaan vasta myöhemmin. Toivon mukaan ne on tarpeeksi viisaita puheita.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi oli YYA:n ”armoilla”, velvoitettuna sotilaalliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa, ja se todellakin oli kuin silmukka kaulassa. Samaan aikaan bilateraalikauppa toimi kuin hyvinvointiautomaatti: raaka-aineita meille, ja vastaavanhintaista teollisuustuotantoa heille. Helppoa kuin heinänteko!
Ilmoita asiaton viesti
Suomettumisen määrittelysi on ihan toimiva, mutta mielestäni Suomi vältteli aika hyvin sotilaallista yhteistyötä, kuten vaikkapa yhteisiä sotaharjoituksia. Puolustusvoimien ei voi katsoa suomettuneen. Suomettuminen oli kai ensisijassa poliitikkojen ja median synti.
Ilmoita asiaton viesti
Aika hyvä analyysi.
Ilmoita asiaton viesti