Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa
Olympialaisista ei sitten tullut Suomelle mitalisadetta.
No, eipä siinä mitään. Urheilijat kuitenkin urheilivat hienosti ja monissa lajeissa suomalaiset pärjäsivät tosi hyvin.
Jotkut urheilijat pärjäsivät odotuksia paremmin, toiset odotusten mukaisesti, mutta tietenkin myös pettymyksiä tapahtui.
Urheilijat tekivät minkä pystyivät ja saavat kaikki olla itsestään ylpeitä ja myös meidän suomalaisten pitäisi olla heistä erittäin ylpeitä.
Urheilijat ovat ansainneet meidän kaikkien kunnioituksen ja ihailun, vaikka mitaleja ei tullutkaan.
Suomalaisten kansallismielisten kansallismielisyyttä nämä olympialaiset eivät nyt varmaan kuitenkaan tukeneet sillä tavalla kuin mitä he itse olisivat halunneet, mitä minä pidän vain positiivisena asiana, sillä sitä kansallismielisyyttä on heillä muutenkin aivan liikaa.
”… monissa lajeissa suomalaiset pärjäsivät tosi hyvin.”
– ”Tosi hyvin” tarkoittanee moukarimimmi Silja Kososen heittoa, joka jäi vain vaaksan verran mitalista. Mutta ”monissa lajeissa”?
Ilmoita asiaton viesti
Jo se että pääsee olympialaisiin kilpailemaan on urheilijalle melkein mahdoton saavutus. Kisarajat ovat kovat.
Joillakin suomalaisiila olisi ollut mahdollista onnistuessaan myös yllättää ja yltää mitaleille, varsinkin jos on onnea ja muilla urheilijoilla on epäonnea. Nyt näin ei käynyt, eikä se ole urheilijoiden oma vika.
Yhdenkään suomalaisurheilijan kohdalla ei vain nyt sattunut niin että olisi itsellä ollut onnea ja muilla epäonnea. Se on tilastollisesti täysin mahdollista ja luonnollista, eikä se ole kenenkään vika.
Olisi ollut tilastollisesti mahdollista myös se että yhdellä tai useammalla suomalaisurheilijalla olisi käynyt niinsanotusti hyvä säkä, jolloin sitten olisi tullut niitä mitaleja.
Ilmoita asiaton viesti
Urheilu on kaupallista viihdettä. Tärkeintä on raha.
Ilmoita asiaton viesti
Viimein kai jokin tuon tapainen vapaaväline, vapauskortisto,… jolla pärjää.
Mieleen tuli itse urheilun toiminta, jota kautta toistetaan sitä, mikä arvokkaaksi on päätynyt.
Urheilu on myös ja etenkin omanlaista viestintää. Koska urheilijoita motivoi… sitä kautta liikuttaa kaikkia.
Sektorin voi arvioida eri toimijoiden liityttäväksi, kuten Lähi-idän. On monenlaista toimittajaa.
Jenkeissä urheilun ympärille rakennettu kai tavallista enemmän ”yhteisöjä”. Vetää hyvin väkeä, tällainenkin toimi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän tuo on, joskin kallista.
Ilmoita asiaton viesti
Onko mielestäsi kisarajat kovat kun naisten maratonin viimeiseksi jäänyt hävisi yli 1,5 tuntia voittajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Epäonnistumiselle urheilukilpailuissa voi olla monia eri syitä, loukkaantumiset, piilevä sairaus, joku henkinen juttu. Kyllä näitä epäonnistumisia sattuu urheilijoille, samoin kuin kaikille muillekin ihmisille, paitsi urheilussa, niin elämässä yleensä.
Kun lähetetään iso joukko urheilijoita kilpailemaan, niin on tilastollisesti epätodennäköistä etteikö joku niistä myös epäonnistuisi pahasti. Epäonnistuminen voi sattua kenelle tahansa. Olisi epäluonnollista ellei näitä tällaisia epäonnistumisia tapahtuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun lähetettiin näinkin iso joukko urheilijoita, olisi ollut kiva ja jopa todennäköistä, että joku olisi saattanut onnistua. Ehkä kyse oli siitä, ettei riittävän monella lähetetyllä ollut onnistuessaankaan potentiaalia mitaleille. Olisiko ollut siinä tapauksessa parempi jättää lähettämättä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisi voinut jättää lähettämättä, mutta ajatus menee kai niin että urheilijoita pitää myös palkita ja jo se että saavuttaa urheilussa kelpoisuuden päästä olympialaisiin on palkitsemisen arvoinen suoritus.
Mutta eihän tästä tietenkään kansallisesti mitään hyötyä ole, ei se auta hoitajapulassa, eikä valtiontalouden epätasapainossa, eikä myöskään sote-alueiden kustannusten nousussa.
Mutta urheilulla katsotaan kuitenkin olevan jotain merkitystä kansallisesti. Onko sitä? Sen jätän muiden päätettäväksi.
Itse olen sitä mieltä etteivät nuo tuollaiset tapahtumat ja panostukset urheiluun minua haittaa. Jos niistä on muille iloa, niin hyvä on.
Itse en katsonut avajaisia, enlä päättäjäisiä, enkä muutenkaan seurannut urheilutapahtumia muuten kuin uutisten välityksellä ja uuutistarjonta asiasta oli mielestäni riittävää, mutta ei liiallista.
Ilmoita asiaton viesti
Kisaraja oli kova naisten maratonilla, 2.26 on melkoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtään olympialähetystä ei tullut seurattu kuten en seuraa urheilijoiden tekemisiä muutenkaan. Lähinnä huumorilla olen seurannut sitä maansurua jota meidän penkkiurheilijamme ovat ilmoille vuodattaneet. Onko sillä muka jotain väliä onko suomalaisia palkintopallilla vai ei? Noissa kisoissa jaetaan niin järjetön määrä mitalleja, ettei maailmalla kukaan noteeraa oliko pallilla jossain välissä joku suomalainen vai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Huolimatta väitteistä, että jotkut takavuosien urheilijat ovat saaneet Suomen maailman kartalle, niin suurin osa esim. amerikkalaisista ei osaa sijoittaa Suomea kartalle, jos sanoo että se sijaitsee Ruotsin ja Venäjän välissä. Sen jälkeen kun sanoo Suomen sijoittuvan Brittein saarten ja Venäjän välissä, niin joillekin syntyy mielikuva Suomen sijainnista.
Ilmoita asiaton viesti
”… huumorilla olen seurannut sitä maansurua…”
– Nyt tuli epäempaattisuuden ennätys!
Ilmoita asiaton viesti
”Onko sillä muka jotain väliä onko suomalaisia palkintopallilla vai ei?”
Minulle sillä ei ole mitään väliä, mutta taitaa olla niin että joidenkin suomalaisen itsetunto vaatii sitä että suomalaiset pärjäävät kisoissa. Vai onkohan se itsetunto, vai onko se kansallistunto.
Jos ei ole itsetuntoa niin sitten tarvitaan kansallistuntoa korvaamaan sitä puuttuvaa itsetuntoa, vai miten se oikein menee?
Jos ei ole itsetuntoa eikä kansallistuntoa niin millähän ”tunnolla” tämä puute voitaisiin oikein korvata? Esitin kysymyksen johon en itse osaa vastata, mutta toivon että olisi joku viisas joka pystyisi tähän vastaamaan.
”Noissa kisoissa jaetaan niin järjetön määrä mitalleja, ettei maailmalla kukaan noteeraa oliko pallilla jossain välissä joku suomalainen vai ei.”
Kansallistuntoa tarvitaan maailmalla kovin paljon, siihen tarvitaan tämä valtava määrä mitaleja. Pitäisi olla vielä enemmän mitalleja jaossa että Suomellekin riittäisi jotain …… tähteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä urheilulähetyksiä seuraile minäkään ja mitalittomat Pariisin kisat; ne sitten vaan olivat ja menivät.
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeintä ei ole voitto vaan jaloviina.
Suomihan menestyi odotetusti. Noin tuhat mitalia oli jaossa ja koska väkilukumme suhteutettuna maailman väkilukuun on alle 1 promille niin jopa se yksi mitali olisi ollut hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta ”olihan se hienoa nähdä, kun urheilijat näyttivät avoimesti tunteensa epäonnistuttuaan surkeasti”, kuten joku haastateltu sanoi aamutv:ssä. Paljon hienompaa olisi ollut nähdä edes yksi onnistuminen ja kunnon riemun purskahduksia. Kannattaisi ottaa opiksi, eikä lähettää kisoihin urheilijoita, joista lähes varmasti tiedetään, etteivät he tule onnistumaan. Suuri joukkue lähetettiin vain siksi, että Suomi näyttäytyisi suurena urheilumaana ja media on syypää siihen, että hehkuttamalla joitakin urheilijoita heidät saatiin näyttämään jopa mitalikandidaateilta, vaikka hädin tuskin pääsivät edes kisoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kaikki maat lähtisivät ajatuksesta, että ainoastaan sellaiset urheilijat lähetetään kisoihin joilla on mahdollisuus kolmen kärkeen jokaisissa lajeissa olisi vain kourallinen osanottajia ja jos vain voitto kelpaisi seipäässä olisi vain yksi osanottaja.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kisoissa tarvitaan mukana myös häviäjiä.
Jos ei häviäjiä olisi ei voittajilla olisi vastustajia jotka voisi voittaa.
Samaan tarkoitukseen tarvitaan yhteiskunnassa myös köyhiä.
Jos köyhiä ei olisi, niin mihin rikkaat voisivat verrata rikkauttaan.
Juuri sen takia rikkaat haluavat että köyhät olisivat tosi köyhiä,
niin että heidän rikkautensa tulisi paremmin esiin ja korostuisi.
Ei sähköauton omistamisestakaan olisi mitään iloa rikkaille jos köyhilläkin olisi varaa samanlaiseen kulkupeliin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole köyhä jos en rikaskaan mutta sähköisellä ajopelillä ajelen.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eikös se tunnukin mukavalta ettei varsinaisilla köyhillä ole moiseen kulkupeliin mitään mahdollisuuksia ja tämä varmaan nostattaa itsetuntoa, kuten myös satsaus saasteettomaan liikkumiseen, eli vihreän vaihtoehdon valinta.
Itse liikun tavallisella diiselkukupelillä ihan vain mukavuudesta, ei tarvitse tankata niin usein.
Ilmoita asiaton viesti
Tuttu innokas jalkapalloilija puhui aina, että tärkeintä ei ole kilpailu, vaan hyvät palkinnot
Ilmoita asiaton viesti
”Tuttu innokas jalkapalloilija puhui aina, että tärkeintä ei ole kilpailu, vaan hyvät palkinnot.”
Tämä voi pitää paikkansa yksittäisen futaajan kohdalla, vaan miten se asia on niiden fanien osalta, jotka ne palkinnot niille pelaajille kustantaa?
Mikä niille on tärkeätä?
Olisikohan siinä tunteet mukana pelissä?
Ilmoita asiaton viesti