Vaahtokarkkigate

Vaahtokarkkigate syntyi siitä kun eräs perhe oli viettämässä lapsineen vapaa-aikaa jossain, missä lie, puistossa, paahtamassa  vaahtokarkkeja.  Kun sitten siihen ilmestyi joku vieras tyttö, hänellekin tarjottiin sitten karkkia, ettei tulisi pahaa mieltä.

Myöhemmin selvisi että sen tytön äiti, jota aiemmin ei oltu huomattu, ja joka oli huomaavaisesti siinä vähän syrjemmällä, olikin Suomen pääministeri.

Tästä tapauksesta sitten jompi kumpi vanhemmista twiittaili ja siinä twiitissä ihmetteli että voisikohan tällaista sattua missään muualla kuin Suomen maassa.


En ota nyt kantaa tapaukseen, enkä siihen twiittiin sen kummemmin, eihän siinä nyt mitään niin erikoista ole että pääministeri viettää aikaa puistossa perheensä kanssa.


Olipa tarina totta tai ei, se raivostutti kovasti joitain sellaisia somen käyttäjiä joiden mielestä tämä twiitti antoi pääministeristä liian myöntesen kuvan, että se oli varmasti järjestetty tapahtuma, tai peräti valhe  ja osa bilehileenä tunnetun pääministerin maineenkirkastuskamppanjaa.  

Mielipiteitä esitettiin sen jälkeen puolesta ja vastaan.  Vaahtokarkkigate oli syntynyt.


En ota kantaa tähän vaahtokarkkigateen nyt sen kummemmin, mutta kerron ihan omakohtaisen kokemuksen, jonka varmasti moni muukin on kokenut.  Ehkä niiden muiden kokemus on erilainen kuin minun, mutta ne kokemukset varmasti perustuvat samaan tapahtumaan.

Eräänä kauniina ja aurinkoisena päivänä, loppukesästä, liikuin kaupungilla sattumalta samaan aikaan kuin pääministeri Marinin piti olla siellä tapaamassa kansalaisia ja päätin mennä katsomaan, siinä muiden asioiden ohella siis, kun mitään kiirettä ei ollut.


Tilaisuus oli erilainen kuin mihin olen tottunut ja taatusti erilainen kuin mitä olin koskaan ennen  nähnyt.  Pääministeri oli yksin siellä ihmisten keskellä, jotka olivat todella lähellä. Tilanne muistutti bile-tilannetta. Siinä halailtiin ja ainakin melkein pussailtiin pääministeriä, kaulailtiin ja otettiin selfieitä. Kaksi rotevaa turvamiestä seisoi siinä kyllä aika lähellä ehkä metrin päässä tarkkaillen valppaasti ympäristöä, mutta ne eivät estäneet ihmisiä menemästä lähelle pääministeriä  ja itsensä ja pääministerin väliin.

Pääministeri myös  puhui ihmisten kanssa, sen lisäksi että kaulaili ja antoi ottaa selfieitä. Sanoja en kuullut, koska itse pääsin lähimmäksi kahden tai kolmen metrin päähän.  Valokuvia toki sain, ja hyviä, mutta eihän niitä uskalla julkaista, kun ei tiedä ketä niissä kuvissa on, eikä sitä mitä ne tykkää siitä jos heidän kuviaan julkaistaan.


Pääministeri Marin ei näytä niissä ottamissani kuvissa ollenkaan sellaiselta möröltä, miltä hän näyttää haukkuessaan eduskunnassa Orpo Petteriä, vaan pikemminkin sellaiselta hymyilevältä, sellaiselta miltä hän näyttää kuvissa myös tervehtiessään EU:n ja maailman johtajia, siis uskomattoman lämpimältä ja suloiselta ihmiseltä. 

Se sama ilmapiiri jota pääministerin ilme niissä ottamissani kuvissa ilmentää, näyttää  niissä kuvissa leviävän myös niihin ihmisiin jotka on niissä kuvissa siinä Marinin ympärillä, kyljessä kyhnäämässä ja halailemassa. Niillä kaikilla ihmisillä siinä lähellä on se sama Marinin hymy kasvoilla ja se sama positiivisuus ja se sama tunnelma joka huokuu pääministeristä, huokuu myös heidän kasvoistaan.   

Tässä siis minun kokemukseni, kolmen metrin päästä havainnoituna ja valokuvien perusteella.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu