Vappuna otetaan paukkuja ja puhutaan

Vappuna puhutaan mitä puhutaan, mutta ei toki nyt mitään perinteistä riemukkaita vasemmistolaista vappupuhetta, hävittyjen vaalien jälkeen. 

Vappu on vasemmiston ja ylioppilaiden juhlaa. Vasemmisto tuskin on nyt riemuissaan, kovan vaalitappionsa jälkeen, mutta ylioppilailla on aina syytä juhlia.  

Ylioppilaat juhlivat valkolakkejaan.  On taas aika osoittaa ylemmyytensä tavalliseen rahvaaseen, iskemällä päähänsä sen alunperin valkoisen ja sittemmin kellertyneen luomuksen ja esittellä sitä ja itseään julkisilla paikoilla.

Minä en tiedä missä minun lakkini on, mutta on minulla sellainen aavistus että se katosi jonnekin Pohjanlahteen, sellaisen ylioppilaiden yhteisen laivareissun  yhteydessä, joillaisia silloin  oli tapana tehdä  ja siinä samalla harrastella päihdyttävien juomien maistelua.  Voi olla että muistikuva on täysin väärä ja että se lakki on vielä jossain jemmassa, hiljaa mätänemässä.

Nyt on siis taas paitsi vappupaukkujen, myös vappupuheiden aika. Vaalin voittajat pitävät voitokkaita hurmoshenkisiä toiveikkaita puheita.  Vappu-yleisölle luvataan kaikkea hyvää, sekä myös pahaa, mutta ennenkaikkea sitä että Suomi palautetaan taas suomalaisille, vieraat ajetaan maasta pois.  Ei oteta enää lisää velkaa ja entiset velat maksetaan, veroja ei nosteta, mieluummin lasketaan, jotta työelämä houkuttelisi ihmisiä paremmin.  

Työttömyys poistetaan, samoin työvoimapula. Tämä tapahtuu tekemällä työttömänä olemisesta kohtalaisen hankalaa ja tuomalla Suomeen lisää porukkaa, ei tosin niitä varsinaisia duunareita, vaan sellaista parempaa väkeä, sellaisia isopalkkaisia, jotka eivät tietenkään mitään oikeata työtä tee, vaan suunnittelevat ja pohtivat asioita ja johtavat ja määräilevät sitä duunariporukkaa.

Mitä sitten vaalien häviäjät puhuvat?  Purkavat tietenkin katkeruuttaan vaalitappion johdosta ja kuvailevat kansalle sen tulevia kärsimyksiä sen uuden sinimustan hallituksen kuristusotteessa.