Vasemmisto/Oikeisto ja muut poliittiset jakolinjat.

Ennen oli selvää mihin ryhmään kuuluit.  Kansa oli keskeltä kahtia jakautunut, kahteen osaan.

Jos tulojen ja varallisuuden perusteella voitaisiin laskea kansalaiselle joku köyhyys-indeksi tai rikkaus-indeksi, niin jokainen kansalanen voitaisiin asettaa köyhyys-rikkaus akselilla johonkin kohtaan missä häntä voitaisiin  verrata kehen tahansa muuhun suomalaiseen sen indeksin perusteella ja tiedettäisiin kumpi on rikkaampi ja kumpi on köyhempi.

Ne jotka olivat keskiarvon alapuolella, ne joista voitiin indeksin perusteella sanoa että enemmistö suomalaisia oli heistä rikkaampia, ne olivat vasemmistolaisia ja ne joista voitiin köyhyys-rikkaus-indeksin perusteella sanoa että enemmistö suomalaista olivat heitä köyhempiä, ne olivat sitten vasemmistolaisia.


Tänä päivänä on toisin.  On olemassa rikkaiden herrojen hienoja ja etuoikeutettuja penskoja jotka sanovat itseään vasemmistolaisiksi ja monen käyhän  köyhä kakara on hurahtanut äärioikeitolaisuuteen ja persujen kannattajaksi.


Tänä päivänä politiikan kartta on kirjava ja sitä on mahdotonta ymmärtää ja hahmotta.  Puhutaan vihervasemmistosta, vihreistä, äärioikeistolaisuudesta, arvokonservatiiveista, liberaaleista, silakoista, suvakeista ja nuivista.  Mikään ei ole enää politiikassa helppoa ja yksinkertaista, kuten silloin ennen, kun oli vain köyhiä ja rikkaita, vasemmistolaisia  ja  oikeistolaisia.

Miten voi ihminen tänä päivänä määrittää oman asemansa tässä yhteiskunnassa ja miten voi tietää mitä äänestää?

Vaalikoneissa poliittinen kenttää on yritetty selventää  kahdella akselilla jonne sitten kaksiulotteisesti on yritetty sijoittaa erilaisia toimijoita.

Kaksiulotteinen malli  kuvaa politiikkaa toki paremmin kuin yksiulotteinen akseli, jolla voidaan mitata jotain ominaisuutta, mutta vain yhtä poliittista ulottuvuutta, kuten vasemmistolaisuutta ja oikeistolaisuutta köyhyys-rikkaus-indeksin perusteella.  Todellisuudessa ulottuvuuksia on kuitenkin enemmän.  Jo kolmiulotteista poliittista todellisuutta on lähes mahdotonta kuvata ja tajuta, mutta oikeasti akseleita on vaikka kuinka paljon.  On nuivia ja suvakkeja, on silakoita ja persuja, on punavihreitä ja natseja, rasisteja, liberaaleja, arvokonservatiiveja, konservatiiveja, kristillisiä, jihadisteja, isänmaallisia, globalisteja, on joka sortin aktivisteja.

Eniten on kuitenkin niitä jotka eivät tiedä yhtään mistään politiijkasta yhtään mitään, eivät ymmärrä mitään, tai eivät ole vähänkään politiikasta kiinnostuneita.  Miten heidät voidaan sijoittaa mihinkään akselistoon ja heidän äänestyskäyttäytymisensä on aina täysin summittaista ja satunnaista, perustuen täysin irrelevantteihin seikkoihin, kuten ehdokkaiden ulkonäköön tai heidän ulkoiseen kehon kieleensä, ennenkaikkea siihen miten varmasti tai rehvakkaasti ehdokkaat käyttäytyvät ja miten auktoritäärisiltä johtajatyypeiltä he vaikuttavat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu