Venäjän sisäpoliittinen strategia Venäjällä ja ulkopoliittinen strategia EU:ssa ja lännessä ylipäätänsä.

Venäjällä hallitsevan yläluokan ote vallasta, öljystä  ja muusta omaisuudesta perustuu siihen että sillä on paitsi taloudellinen, myös poliittinen valta maassa, valta  joka munii heille kultamunia ja takaa oligarkeille, heidän perheilleen, suvuilleen ja ystävilleen mukavan ja taloudellisesti huolettoman elämän.

Kaiken tämän mukavuuden takuumies on  Venäjän hallitsija Putin, joka käyttää Venäjällä valtaa henkilökohtaisesti,  oligarkkiensa hiljaisella tuella.  Venäjän demokratia on silmänlumetta ja parlamentti, eli Duuma,  on kumileimasin, joka toteuttaa Putinin päätökset. 

Putinin vallassa pysymisen takaavat  oligarkit.  Kansa, joka äänestää vaaleissa ei voi vaikuttaa asioihin, koska vaalit voidaan aina järjestellä,  oligarkkien suosio pitää sen sijaan ostaa.

Kansa Venäjällä tietää tämän systeemin, mutta hyväksyy sen jostain syystä ja jos napinaa esiintyy, se hoidetaan kovalla kädellä.  Ääneen toisin ajattelijat tapetaan, tai pannaan vankilaan, mielenosoitukset tukahdutetaan brutaalisesti ja väkivaltaisesti.  Oligarkkien kannalta “vääriä”  tietoja levittävät mediat nimetään ulkomaisiksi agenteiksi ja niiden toiminta estetään tavalla tai toisella.  


Huolimatta siitä että vaalien tulos voidaan Venäjällä järjestellä, on kuitenkin tärkeätä että kansalaiset olisivat niin paljon kuin mahdollista vallitsevan taloudellisen ja poliittisen järjestemän puolella, eli Putinin ja oligarkkien puolella.

Tärkein keino hoitaa kansalaisten mielipide poliittisen ja taloudellisen hallinnon puolelle on poliittinen propaganda, eli kansallismielisyyden ja  ulkomaalaisvastaisuuden lietsominen ja ulkoisten viholliskuvien luominen, mikä ei ole kovin vaikeaa maassa jossa ei ole sananvapautta, koska ihmisten mieliin on loppujen lopuksi aika helppo vaikuttaa.  Sellaisia mielipiteitä jotka horjuttaisivat haluttua poliittista mielialaa, joka on siis kansallismielinen, ulkomaalaisvastainen ja viholliskuvia luova, voidaan estää tulemasta julkisuuteen.

Venäjän hallitsijat  ovat mielipiteen muokkauksen mestareita ja sitä hommaa hoidetaan ammattimaisesti, kuten julkisuuteen on tullut, erilaisten trollitehtaiden kautta, joissa Putinin oligarkkien  palkkaamat trollit tekevät sisältöä someen ja tiedoitusvälineisiin.

 


Näitä samoja menetelmiä joita Putin käyttää omassa valtakunnassansa sisäisesti, oman valtansa ja omien oligarkkiensa vallan säilyttämiseen, voidaan tietenkin käyttää myös ulkomailla ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. 

Koska Putinin trollit eivät halua luoda ulkomailla viholliskuvaa esimerkiksi Venäjästä, joka on se kaikkein todennäköisin viholliskuva lännessä,  vihollisiksi on valittu lännessä turvapaikanhakijat, pakolaiset jotka hakevat turvaa siitä vakaudesta ja vauraudesta joka länsimaissa on saatu aikaiseksi ja mikä siellä vallitsee.  

Tämä pakolaisten valinta lännen vihollisiksi, Venäjän sijasta, muistuttaa hyvin toisen maailmansodan aikaisen Itävaltalaisen Saksan diktaattorin propagandaa. Hitlerhän nimiesi ensisijaisiksi Saksan vihollisiksi Juutalaiset, jotka silloin elelivät pienenä vähemmistönä maan sisällä.

Merkittäviä saavutuksia tälle kansallismielisyys, ulkomaalaisvastaisuus, viholliskuva-strategialle ovat olleet mm. Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja Englannin ero EU:sta.  Nämä ovat olleet Putinin strategian suuria voittoja.


Mutta vielä suurempia voittoja on Putinin näköpiirissä, nimittäin koko EU:n hajoittaminen. Se tapahtuu pikkuhiljaa, vaikuttamalla eurooppalaisten EU- vastaisiin mielipiteisiin, synnyttämällä niitä ja vahvistamalla niitä.

EU- maiden heikkous ja länsimaiden heikkous yleisesti, Putinin lähtökohdista käsin, on siinä että näissä maissa vaalitulos todella saadaan aikaan äänestäjien mielipiteisiin vaikuttamalla, eivätkä valtaa pitävät voi  vaalitulosta  väärentää mieleisekseen, kuten Venäjällä aina tarvittaessa tehdään.   Kansallismielisyyden, ulkomaalaisvastaisuuden ja ulkoisten viholliskuvien lietsominen toimii EU- maissa samalla tavalla kuin Venäjällä ja sitä käyttää Putin omassa ulkopolitiikassaan hyväkseen.

EU- vastaisuutta lietsotaan Euroopassa, eri maiden kansallismielisten, muukalaisvastaisten, eli maahanmuuttokriittisten  ja  erityisesti pakolaisista viholliskuvia  omassa poliittisessa propagandassaan luovien puolueiden toimesta.  Näiden puolueiden taloudellinen tukeminen ja niiden auttaminen  oman poliittisen propagandansa luomisessa ja hiomisessa  on Putinin ulkopolitiikan ydintä.

Toistaiseksi Putinin ulkopolitiikan paras ja tärkein saavutus on ollut Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja toiseksi paras saavutus on ollut Brexit ja Boris Johnsonin tulo Englannin pääministeriksi.  

Putinin ulkopolitiikan ponnistelut muualla Euroopassa, Ranskassa, Saksassa ja pohjoismaissa, sekä erityisesti Italiassa ja Ranskassa, ovat nekin tuottaneet hyvää tulosta, mutta eivät vielä toistaiseksi  käytännön tulosta.  Näissä maissa Putinin trollit eivät vielä ole olleet vallan kahvoissa kiinni 


itävallassa Putinin strategia on toiminut paremmin kuin Saksassa ja pohjoismaissa, mutta paljastuneet korruptioskandaalit ovat olleet siellä suuri haitta strategian menestyksen kannalta katsottuna. 

Korruptio olisi muuten oiva strategia sekin, ihmisillä lännessäkin on yksilöllisiä tarpeita rahan, rakkauden ja vallantavoittelun suhteen ja niitä on helppo edistää tiettyjä palveluita vastaan,  mutta länsimaissa sitä ei toistaiseksi hyväksytä, kuten Venäjällä ja jossain määrin myös Euroopan itäisen osan maissa, niissä maissa joissa Neuvostoliitolla oli ennen vaikutusvaltaa. Paljastuneet korruptiotapaukset ovat olleet huomattava haitta Putinin strategian menestymiselle.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu