Venloja on taas jaettu, minäkin annan kommenttini ja jaan omat venlani

Seuraan omasta mielestäni aika paljon TV- ohjelmia, mutta en ennen tätä viimeistä venla- hässäkkää ole koskaan kuullutkaan mistään Munkkivuori- draamasarjasta.   No, ehkä se on sitten hyvä,  mistä minä tietäisin.

Puoli-seiskaa olen joskus vähän katsonut,  sieltä täältä, vähän aikaa kerrallaan,  jos haastateltava on vaikuttanut mielenkiintoiselta.  Juontajat ovat hyviä,  tai ainakin osaavat olla hyviä, jos haluavat.  Turhaa pelleilyä on kuitenkin liikaa siinä ohjelmassa.  Mitäs se pelleily toisaalta haittaa?  Mutta turhaa mikä turhaa.  Ei se pelleily varmaan vaikuta siihen haluanko katsoa puoli-seiskaa, vai enkö halua.  En yleensä välitä näistä kevyemmistä keskusteluohjelmista niin paljon.

Elämäni-biisi ohjelma on hyvä jos haluaa virittäytyä vanhojen biisien tunnelmiin hyvin tehtyinä.  Juontaja on pirteä ja pirtsakka ja saa näköjään vieraat innostumaan asialle.  Se arvuuttelu siitä mikä on kenenkin elämän biisi on kuitenkin tylsää, eikä sitä jaksa seurata ohjelmasta toiseen.  Jos haluaa kuunnella vanhaa hyvää musiikkia, sitä voi kuunnella muullakin tavalla.  Tämänkään ohjelman piirissä en ole siis aikaani kuluttanut. 

YLE:n aikuiset-sarjasta minulla ei ole mitään mielikuvaa.  Jos olen joskus nähnyt siitä pätkiä, mikä on todennäköistä, en osaa yhdistää sitä otsikkoon. Luultavasti ohjelma ei siis ole minua innostanut.

Sohvaperunat- ohjelman tiedän.  Kun se sattuu tulemaan ohjelmia selatessa päälle,  kanava vaihtuu kyllä varsin nopeasti.  En yhtään ymmärrä mikä siinä ohjelmassa voisi muka olla kiinnostavaa.

Suurmestari- ohjelman tiedän, tiedän mikä se on lähinnä ohjelman mainoksista.   Niistä mainoksista tiedän että se kanava kannattaa hypätä yli missä se ohjelma on meneillään ja  niin olen tehnyt.

Tanssit tähtien kanssa kierrän samalla tavoin kuin suurmestarin,  onneksi on kanavia mistä valita.

Joonas Nordman Show  on suorastaan ällöttävää amerikkalaisen keskusteluohjelman matkimista.  Jos se olisi parodiaa, hyväksyisin sen, vaan kun se on ihan totista touhua, tai ainakin näyttää siltä.


Jos pitäisi nostaa esiin joku ohjelma joka on minua kinnostanut ja jonka olen katsonut mielenkiinnolla, niin se on dekkarisarja “Hautalehto Kylmä-Syli”.  Siinäkin on kunnianhimoisesti pyritty matkimaan angli- rikossarjojen perinnettä ja kulttuuria, mutta siinä on poikkeuksellisesti onnistuttu.  Juoni on mielenkiintoinen,  näyttelijäntyö on kohtalaista.  Taustana on Porvoon pikkukaupunki ja se tarjoaa sopivan eksoottisia näkymiä tarinan taustalle. Mikko Leppilampi on onnistunut valinta pääosan esittäjäksi.

On niitä muitakin hyviä varmastikin, mutta nyt ei vain tule mieleeni niistä yhtäkään. Sanotaanko sen verran että olen ainakin pitänyt maalaiskomedioista,  niissä on yleensä sitä jotain, oikeanlaista huumoria ainakin.

Radion sinfoniaorkesterin konsertit haastatteluineen ja kommentointeineen ja huippusolisteineen ovat olleet rautaa tai terästä hapuilevan muun ohjelmatuotannon seassa.

 

Yksi sarja menneiltä vuosilta oli erityisen hyvä,  se on todella hyvin näytelty, mutta en nyt muista siitä edes nimeä.  Sanon tämän vain siksi että ei toki kaikki mitä töllöstä tulee niin kovin huonoa ole ja aina sieltä voi löytyä jotain todella hyvääkin, ihan kotimaisesta tuotannostakin,  kun vain sitkeästi jaksaa selata.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu