Verotusta olisi kevennettävä,  samoin valtion menoja, vai olisiko?

Verotusta olisi kevennettävä,  samoin valtion menoja.  Tarkastellaan ensin tätä.

Valtion velaksi eläminen negatiivisilla koroilla on todella houkuttava vaihtoehto siihen nähden että terveyskekusmaksuja pitäisi nostaa, koulutuskustannuksia siirtää valtiolta koulutettaville ja  työttömyydestä ja sairastamisesta aiheutuvia kuluja valtiolle pitäisi alentaa alentamalla työttömille ja sairastaville maksettavia korvauksia, jotta veroja voitaisiin alentaa.

Valitettavasti ne jotka vaativat verojen alentamista  jättävät mainitsematta mitä se merkitsee sairaille, työttömille tai työkyvyttömille kansalaisille että veroja alennetaan. Esitetään vain toiveikkaita ja utopistisia lausuntoja siitä miten verotuksen alentaminen vaikuttaa positiivisesti talouteen,  Verojen keventäminen lisää kulutusta, jonka takia sitten työpaikat lisääntyvät, veronmaksajien määrä kasvaa ja samoin valtion verotulot,  niin  myös heikommassa asemassa olevia voitaisiin paremmin auttaa.


 

Vaikka jälkimmäinen utopia toteutuisi, ensin pitäisi kuitenkin lisätä valtion velanottoa, jolla voitaisiin korvata valtion veronalennusten johdosta pienentyneet tulot.

Sitäpaitsi,  koska talous on globaalia, Suomessa tapahtuvien veronalennusten positiivinen vaikutus talouteen jakaantuisi tasaisesti globaaleille maailmanmarkkinoille, eikä siitä kasvusta tulisi Suomen talouden parantamiseen kuin pieni osa.  Kysymys on mistä otetaan se puuttuva valtion verotulo, joka pitää “väliaikaisesti” rahoittaa velkarahalla?  

Suomen lisääntyneen kulutuksen aikaansaamat lisätyöpaikat Virossa, Puolassa, Turkissa, Singaporessa, tai Kiinassa, eivät saa aikaan Suomen valtion verotulojen kasvua.


 

Veronalennuksia siitä huolimatta auliisti esitellään,  johtuen siitä etteivät kuulijat ajattele asioita omaa napaansa pitemmälle.  Miksi ajattelisivat?  Meitä on aina opetettu että itseään pitää aina ensin ajatella ja niinhän kaikki muutkin tekevät.  

Miksi siis yksittäinen veronmaksaja ja äänestäjä ajattelisi asiaa sen pitemmälle kuin mitä omaan lompakkoon, tai omalle tilille jää verojen jälkeen?  Olisi hassua ajatella sen pitemmälle.


 

Mutta jonkun kai pitäisi ajatella asioita pitemmälle kuin mitä veronmaksaja ajattelee. Valtion virkamiehet tietävät asiat ja ajattelevat pitemmälle,  mutta se ei riitä.  Valtion virkamiesten esimiehet, poliitikot,  kansan demokraattisesti valitsemat päättäjät, päättävät asioista ja virkamiehet toteuttavat poliitikkojen, eli kansan tahtoa, eivät siis omaa tahtoaan.

Poliitikot taas ajattelevat ennen kaikkea omaa ja puolueensa menestystä seuraavissa vaaleissa ja siksi he lupaavat kansalaisille, eli äänestäjille, veronalennuksia.


 

Minun mielestäni valtion menoja pitäisi pienentää, jotta velkaa ei tarvitsisi ottaa lisää.  Valtion ei  pitäisi kuluttaa enempää kuin mitä se kerää veroja kansalaisilta.  Se tarkoittaa kansalaisille kovempia aikoja, ennen kaikkea huonoja aikoja niille köyhille ja huono-osaisille jotka elävät valtion ja veronmaksajien almujen varassa.  

Rikkaat pärjää aina, niistä ja niiden rahoista ei tarvitse niin välittää.   

Keski-ja pienituloisten työntekoa pitää kannustaa, koska kaikki varallisuus ja kaikki hyvä, rikkaiden ja köyhien hyvä, tulee keski- ja pienituloisten työnteosta. Sen takia keski- ja pienituloisten pitää tuntea että työn tekeminen on mielekästä, eikä heitä saisi verotuksella liikaa kurittaa. 


Verotuksen ja valtion tarjoamien sosiaalisten palveluiden suhde pitää valita sellaiseksi että motivaatio työntekoon säilyy.  Tänä päivänä tässä asiassa ollaan varmaan siinä rajoilla.  Yksityinen kansalainen punnitsee mielessään kannattaako työnteko, vai olisiko parempi jättäytyä työnteon ulkopuolelle, tukien varaan.  Ollaan siis vaarallisella rajalla.  Sen takia tätä rajaa ei pitäisi ainakaan ylittää, vaan mieluimmin vähän etääntyä siitä rajalta, siihen suuntaan että työn tekemisen halukkuus kasvaisi kansalaisten keskuudessa.

Veronkorotuksiin, eikä veron alennuksiin ei ole varaa, mutta työttömien ansiotasoa, joka tapahtuu siis työllisten ansiotason kustannuksella, voitaisiin pikkuhiljaa mieluimmin vähän alentaa kuin parantaa.  Eihän niissä pienemmissä korvauksissa mitään liikaa ole, mutta paremmissa korvauksissa on kyllä vähän liikaa.  Niistä liioista jos vähän nipistettäisiin, niin siitä ne työhalut sitten vähän paranisivat ja yrittäjät saisivat tarvitsemaansa työvoimaa kotimaasta ja valtionkin verotulot vähän kasvaisivat ja valtion menot vähän pienenisivät.


 

Mitä lisävelan ottoon tulee, niin nyt näyttää siltä kuin velan ottaminen olisi kovinkin edullista, negatiivisten korkojen takia, eikä se takaisin maksukaan oikein pelota, koska velat eivät ole enää yksityisiltä pankeilta ja sijoittajilta, vaan velkojana on keskuspankki,  jolle on samantekevää maksetaanko ne rahat joskus takaisin,  jolloin ne vain yksinkertaisesti deletoitaisiin, eli ne vain poistuisivat markkinoilta.


 

Yksityisille pankeille tai muille yksityisille sijoittajille valtion velkojen takaisin saamatta jättäminen merkitsisi taloudellisia vaikeuksia ja markkinahäiriöitä.  

Tosiasiahan kuitenkin lienee se ettei Suomi, eivätkä muut vastaavissa veloissa olevat valtiot, pysty koskaan velkojaan takaisin maksamaan.  Syitä on kaksi, 

 

  1. rahaa ei ole, eikä sitä voi demokraattisessa järjestelmässä kansalaisilta kerätä, koska ne ovat menneiden sukupolvien velkoja, joita uudet sukupolvet eivät halua  maksaa 
  2. jos valtiot maksaisivatkin velkansa, verottamalla kansalaisiaan, se tarkoittaisi kulutuksen pienenemisen takia markkinoilla sellaisia häiriöitä joita kukaan ei halua, ei köyhä eikä rikas.  

Jos valtio perisi kansalaisiltaan sen verran rahaa jolla velat voitaisiin maksaa, se merkitsisi siis kulutuksen pienenemistä, tuotannon supistumista, työttömyyttä, valtioiden menojen lisäkasvua, voittojen ja investointipääomien pienenemistä tai katoamista ja kaikkea muuta pahaa.  Se olisi suuri hässäkkä.


 

Valtioiden jatkuva velaksi eläminen on silti epäterve ilmiö ja se pitäisi saada jotenkin loppumaan.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu