Vihreä siirtymä

“Vihreä siirtymä” on käsite joka tuo mieleen viherpiipertäjien löysät haihattelut menneiltä vuosikymmeniltä.  Se on samalla myös käsite mitä persut vihaavat,  kuten he vihaavat vihreitä poliitikkoja ja vihreää aatetta yleensä.  Vihreän atteen vastustaminen on nyt se ase ja se valkoinen ratsu,  millä Riikka Purra ratsastaa vaalivoittoon seuraavissa vaaleissa.  

Vihreä siirtymä ei kuitenkaan ole enää sitä mitä se oli ennen, se ei ole poliitikkojen käsissä. Vihreää siirtymää ei voi edistää  äänestämällä vihreitä, eikä sitä voi vastustaa äänestämällä persuja.

Vihreä siirtymä on nyt jotain sellaista mikä on kapitalistien käsissä,  kauniimmin sanottuna vihreään siirtymään kannattaa nyt investoida,  se on paras sijoituskohde,  siksi vihreää siirtymää tapahtuu nyt entistä voimakkaammin, vihreä siirtymä vahvistuu vahvistumistaan,  riippumatta ihmisten mahdollisesta vastarinnasta ja ihmisten vastarinnan seurauksena populisti poliitikkojen vastarinnasta.

Tuulivoima, aurinkovoima, akkuteollisuus, sähköautot,  lämpöpumput, vetytalous, puhtaat hiilivetypohjaiset polttoaineet, vihreä teräs, se on tulevaisuutta ja se tapahtuu, vaikka persut kaipaavatkin mennyttä aikaa,  hiilivoimaloiden ja turvevoimaloiden savuja, sellutehtaiden käryjä, vanhojen “tankki täyteen” sarjasta tuttujen Sulo Vilenin huoltamoiden romanttisen ilmapiirin muuttumista sähköautojen lataamoiksi.

Saahan sitä tietenkin  tavoitella vanhaa aikaa, markkaa takaisin,  uppoavaa valuuttaa ja devalvaatioita, mutta mennyt aika  ei koskaa palaa,  eivätkä tyhjät vaalilupaukset koskaan toteudu.  

Ei Urpo Leppänenkään saanut työttömyyttä poistetuksi kolmessa kuukaudessa, vaikka SMP niin lupasi ja vaikka Urposta tehtiin työministeri Sorsan neljänteen hallitukseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu