Viikinkiaikaiset miekkalöydöt Suomessa

Ensinnäkin on harhaanjohtavaa puhua mistään Suomesta, kun puhutaan viikinkiajasta.  Viikinkiaikana ei mitään Suomea ollut, ei myöskään Ruotsia.  Oli ehkä Hämettä, Karjalaa, tai muita heimoalueita.  Ruotsiakaan ei ollut. Siellä missä Ruotsi on nykyisin eli samalla tavalla erilaisia heimoja, kuten Suomenkin alueilla.  

Myöhemmin syntyi Ruotsi erilaisten heimojen yhdistyessä alueella saman hallitsijan alaisuuteen ja siihen samaan ja samalla tavalla muodostuneeseen liittoon kuuluivat sittemmin myös Suomen heimot täysin yhtä luonnollisella tavalla kuin Ruotsinkin heimot.

Huolimatta kielellisistä eroista eri heimojen välillä, Ruotsin, Suomen ja Norjan alueilla,  turkiskauppaa käytiin ja kulttuuri oli lähes samanlainen.  Se oli jamnakulttuuria,  oli kotieläimiä, oli kaski- ja peltoviljelyä ja oli myös riistanpyyntiä.  

Riistanpyynti oli tuottoista, laajat eräalueet,  takamaat, olivat arvokkaita riistanpyyntikohteita.  Riistasta saatiin turkiksia ja turkiksista saatiin tuloja  kauppaamalla niitä etelään päin. Takamailla, eli riistamailla, elivät myös riistan pyytäjät, eli lappalaiset.  

Elo lienee ollut samantapaista kaikissa pohjoismaissa,  ja Karjalassa, mutta ei ehkä niinkään Tanskassa ja Islannissa, missä ei ehkä ollut niin paljon turkistaloutta,  eikä myöskään verotettavia lappalaisia.

Turkistalous synnytti  kaupankäynnin Keski-Eurooppaan ja vielä kauemmaksi Lähi-itään.  Matkaan tarvittiin kovakuntoista väkeä soutajiksi ja puolustamaan asein arvokasta lastia, jossa oli turkisten lisäksi myös ehkäpä meripihkaa ja orjia.  Orjia saatiin paitsi kotipuolesta,  jossa heimot sotivat ahkerasti keskenään,  myös matkan varrelta.  Takaisin tullessa tuotiin mukana etelän ihmeitä,  kuten koruja, hopeaa, metalleja, vatteita ja aseita, kuten miekkoja.

Miekka oli varsin arvokas värkki, sen valmistaminen oli työlästä touhua ja siihen kului paljon arvokasta materiaalia. 

Miekka oli eräänlainen statussymboli, johon ei ollut varaa kuin rikkaimmilla,  juuri niillä jotka kävivät kauppaa turkiksilla, meripihkalla ja orjilla,   näillä kauppiailla ja rosvoilla joita viikingeiksikin sanotaan.

Miekoilla ei ollut muuta käyttöä kuin tappaminen ja siihenkin ne olivat vähän turhankin arvokkaita tavaroita, vähän kuin ferrarit  tai lamborghinit ovat vähän liian arvokkaita matkan tekemiseen.

Miekka oli statussymboli. Se osoitti ehkä kantajansa tai omistajansa aseman yhteisössä.  Miekan kantajalla oli jonkinlainen määräävä asema.  Se on sitä samaa vieläkin.  Tohtoreille jaetaan miekat ja hattu.  Poliiseilla on valtansa symbolina miekan kuva vaatteissaan ja autoissaan.

Nykyisen Suomen alueelta viikinkiajan miekkoja on kaivettu esiin haudoista tai muuten yli 400.  Osa on tuotu kaukomatkoilta, osa on jäljitelmiä,  kyläseppien takomia.  Suomen alueelta on löydetty maasta yhtä paljon miekkoja kuin muualtakin Skandinavian alueelta.

Nämä löydöt osoittavat sen että silloisen Suomen alueella on ollut samantapainen elinkeinoelämä, yhteiskuntarakenne ja kaupankäyntitapa, kuin muualla Skandinaviassa.

Ryysyrannan Joosepit eivät kantaneet miekkaa,  Jos Joosepilla oli tarve tappaa,  siihen oli olemassa halvempia välineitä.

Turkiskauppa ja lappalaisten verotus oli Suomen alueella yhtä tuottoisaa kuin muualla Skandinaviassa.  Tämän lisäksi Suomessa vesistöt tarjosivat hyvät yhteydet sisämaahan, lappalaisten asuma-alueille, sinne mistä ne turkikset hankittiin. 

Tuottoisan turkiskaupan  tulokset eivät kuitenkaan hyödyttäneet koko yhteiskuntaa samalla tavalla.  Ei se paljon hyödyttänyt niitä jotka rakensivat riistapolkuja, pyydystivät eläimiä, nylkivät ne ja muokkasivat nahat myyntikuntoon.

Turkiskauppa hyödytti niitä jotka ostivat tai ryöstivät nahat pyytäjillä ja kävivät niillä kauppaa, niitä jotka pystyivät järjestämään turkisten oston ja niiden varastoinnin, varustamaan veneet ja palkkaamaan soutajat veneisiin,  tai viikinkilaivoihin.  Näillä turkiskauppiailla ja mahtimiehillä oli varaa varustaa itsensä miekoin.  Miekka takasi myös tällaisen pohatan arvovallan ja käskyvallan, kuten miekkasymbooli edelleen takaa poliisin käskyvallan.

Viikinkiajan miekkoja on löytynyt Suomen alueelta, harvaan asutusta maasta, yli 400, suunnileen samassa suhteessa kuin mitä niitä on löydetty nykyisen Ruotsin ja Norjan alueilta.  Se tarkoittaa sitä että näitä mahtimiehiä,  viikinkipäälliköitä, on Suomessa ollut vastaava määrä kuin Ruotsissa ja Norjassa.