Yle markkinoi rasisminvastaista mielenosoitusta

Arto V: ”Tällaiset asiat kuin tyttöjen ympärileikkaus ja kasvojen peittäminen, tai kunniamurhat, eivät liene uskontoon perustuvia asioita, vaan uskonnosta riippumatonta traditiota. Mitään rasismiakaan se ei ole. Myöskään omien syrjiminen jos ne eivät noudata perinteitä ja sääntöjä ei ole rasismia, ei sen enempää kuin eräiden kristittyjen lahkojenkaan uskosta luopujiin kohdistuva syrjintäkään.”

Niin, traditioita, jotka siis kuuluvat maahanmuuttajien kulttuuriin lähtömaassaan ( jos eivät kuulu uskontoon, joka kuitenkin näyttää monestikin kyllä kuuluvan uskontoon, kun seuraa sikäläisten uskonoppineiden puheita ja hallintoa ). Puhutaan siis kulttuurieroista, maahan muutosta ja rasismista. Nämä kaikki linkittyvät toisiinsa ja ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Riippuvuussuhde: Jos muutan yhtä kolmesta, se vaikuttaa heti kahteen muuhun.

Nyt sitten tullaankin siihen asiaan, kantaväestön ja suomalaisen sekä maahanmuuttajien ( jotka tulevat ympäri maailmaa monista hyvinkin erilaisista kulttuureista ), kulttuurien yhteen törmäämiseen.

Kyllähän me lähdemme Suomessa siitä, että meillä on oma vuosituhantinen oma kulttuuriperintömme. Toki siihen voidaan mahduttaa muitakin vähemmistöjen kulttuuritapoja, niin kauan kuin pysytään Suomen lainsäädännön rajojen sisäpuolella. Mutta emme me voi myöskään pakottaa kantasuomalaisia muuttamaan omaa kulttuuriperintöämme maahanmuuttajien mukanaan tuomien tapojen mukaiseksi ja hyväksymään jotakin, jota lainsäädäntömme, asetuksemme ja viranomaisten määräykset ei hyväksy. Me voimme toki omaksua monia yksittäisiä ja hyväksi havaittuja tapoja maahanmuuttajien toimintatavoista.

Niinhän meillä on ennenkin tehty. Venäjän vallan aikana meille tuli mm. sotaväen ja ulkomailta levinneen teollistumisen ja kaupan käynnin kautta monien eri kulttuureiden hyödyllisiäkin tapoja. Ja myös suomalaiset purjelaivoilla maapalloa kiertäneet merimiehet toivat maailmalta uusia aatteita ja tapoja. Eikä meillä ole ollut ongelmaa siinä, että näiden muualta tulleiden kulttuurien mukaan perinteisesti juhlapäiviään viettävät ovat esimerkiksi jouluna viettäneet juhlaansa omalla tavallaan.

Eikä edelleenkään meillä liene ongelmaa siinä, jos islamin uskoa tunnustava rukoilee polvillaan matollansa muutaman kerran päivässä. Työnantaja, jos on huomaavainen, järjestää työpisteen läheltä jonkun rauhallisen paikan missä muslimi voi rukoilla. Osa duunareista käy ulkona röökillä , osa istuu ”pidennettyä kahvitaukoa” – osa käy kumartamassa Mekan suuntaan muutaman minuutin muutaman kerran päivässä.

Mutta se, että alkaisimme muuttamaan omia kantasuomalaisia perinteitä vain siksi, että muualta tulleet saisivat tehdä mitä vaan vedoten omaan kulttuuritaustaansa, ei sovi meille. Jos tänne tullaan, työn perässä tai pakolaisena ym. , niin se edellyttää, että sopeudutaan tähän suomalaiseen kulttuuriympäristöön ja myös sen lainsäädäntöön. Näin se on muuallakin maailmassa.