Eurooppalainen pyramidihuijaus täydessä vauhdissa – milloin Suomen hype romahtaa?

Eurooppalainen pyramidihuijaus
täydessä vauhdissa – milloin Suomen hype
romahtaa?

Menneisyyden
tutkimuksen ensimmäisiä oivalluksia on huomata se, miten vähän ihmiskunta oppii
omista virheistään ja miten jotkut ilmiöt toistuvat säännöllisesti.  Valitettavasti näyttää siltä, että jokainen
sukupolvi tekee omat epäonnistumisensa ja historiantutkimuksen tehtäväksi jää
laskea tapahtuneita kirveleviä vahinkoja.

Ryöstäminen on kallista!

Taloudellisen
hyödyntavoittelun historiassa ns. uuden ajan koittaminen merkitsi suurta murrosta.
Tätä ennen varallisuuden suuria uudelleen järjestelyjä oli toteutettu yleensä
primitiivisesti – ryöstämällä.

Sodankäynnin
yhteydessä tapahtuva ryöstäminen oli kuitenkin hankalaa ja kallista puuhaa.
Esimerkkinä mainittakoon 80-vuotinen sota Espanjan Alankomaista vuosina
1568-1648. Espanja halusi itselleen tämän ahkeran kauppiasmaan rikkaudet
kiristämällä alueen asukkailta mahdollisimman paljon rahaa. Ferdinand Álvarez de Toledo, Alban
herttua lupasi Espanjan kuninkaalle Filip II:lle tiristää näistä maista “kultajoen”,
joka virtaisi Espanjaan.

Primitiivinen
ryöstäminen on kuitenkin hankalaa, etenkin jos ryöstettävä ei halua pulittaa
rahojaan vapaaehtoisesti ryöstäjälle.

Toisaalta väkivaltainen
mellastaminen yleensä tuhoaa sitä omaisuutta, jota havitellaan ja näissä
ryöstöissä tuhlataan arvokkaita ihmishenkiä, jotka voisivat myöhemmin tehdä
työtä ryöstäjäherrojen hyväksi.

Edellä
mainitussa sodassa alankomaalaiset puolustivat itseään, henkeään ja
omaisuuttaan kynsin ja hampain eikä kultavirta soljunutkaan Espanjaan toivotusti.
Sota sitkistyi ja pitkittyi kunnes lopulta espanjalaiset joutuivat vetäytymään
ja luopumaan aikeistaan alistaa tämä pieni kauppiaskansa.

Näytti
siltä, että primitiivistä ryöstämistä oli mahdollista harjoittaa todella
menestyksellisesti ainoastaan siirtomaissa. Ja tämänkin sillä edellytyksellä,
että eurooppalaisten sotilaallinen ja tekninen ylivoima sen sallivat.

Etelämeren komppania

Varhainen
kapitalismi toi vanhanaikaisen ryöstelyn tilalle uudenlaisen innovaation: pyramidijärjestelmät.
Tämän uutuuden erikoisuus oli siinä, että omaisuuksien suuret uudelleen
järjestelyt piti hoitaa ilman väkivaltaa ja sotaa niin, että huijattavat
osallistuisivat itse tähän operaatioon. Pyramidihuijaus perustui ns. kuplan
luomiseen. 

Eräs
varhaisimpia kuplia oli 1700-luvulla Englannissa organisoitu ”Etelämeren komppania”. Kyseinen yhtiö
oli itse asiassa Englannin hallituksen myötävaikutuksella vuonna 1711
perustettu yritys, joka sai yksinoikeudekseen käydä kauppaa Etelä-Amerikan
alueen kanssa.

Yhtiö
kiinnosti kovasti sillä etelämeren aarteet ja rikkaudet olivat jo kauan
kiillelleet brittien silmissä tarunhohtoisina. Olihan englantilainen kaappari Francis Drake jo aikaisemmin ryöstänyt
espanjalaisten aarrelaivoja omaksi ja kruunun hyödyksi.

Englannin
hallitus käytti surutta maanmiestensä odotuksia hyväkseen ja antoi uudelle Etelämeren
komppanialle vastuun Englannin valtionvelasta. Valtion velkapapereita omistavia
ihmisiä kehotettiin siksi vaihtamaan paperinsa uuden yhtiön osakkeisiin; se oli
isänmaallista ja hyödyllistä. Englannin velka sulikin pois kun sen suurimmat
velkojat vaihtoivat paperinsa uusiin osakkeisiin.

Ajatus
nopeasta rikastumisesta ja etelän rikkauksista nostivat näiden osakkeiden
hintaa viikosta viikkoon. Osakkeiden ostamisesta tuli koko kansan harrastus; aateliset,
pieneläjät, opiskelijat ja liikemiehet ostivat osakkeita velaksi ja sijoittivat
niihin säästämänsä varallisuuden. 

Osakkeiden
hinnat kohosivat yleisen tyytyväisyyden vallitessa aina 128 punnasta miltei
tuhanteen puntaan. Yhtiö myös huolehti sopivista ”huhuista” jotka vahvistivat
nousevia hintoja ja sen edustajat hyökkäsivät äkäisesti niitä vastaan, jotka
uskalsivat epäillä tämän hurmion kestävyyttä.

Kaikki
loppuu aikanaan. Englantilainen pyramidihuijaus – ”Suuri Etelämeren Kupla” –
puhkesi samaan aikaan ranskalaisen ”Missippi-suunnitelman
kanssa. Ranskassa tätä samantyyppistä keinottelua oli johtanut skotlantilaissyntyinen
John Law. Molemmissa tapauksissa yleisön
valtasi ensin epäluulo ja sitten epäusko; olivatko nämä osakkeet todella näin
arvokkaita?

Yhtäkkiä
kaikki halusivat eroon näistä osakkeista ja yhtiöt joutuivat konkurssiin.
Tavallisille ihmisille tämä merkitsi perittyjen omaisuuksien häviämistä,
perikatoa ja kurjuutta. Toiset taas olivat tulleet satumaisen rikkaiksi.

Pyramidihuijaus, mehiläistenhoitajan
rationaalisuus ja hype-huuma

Nämä
talouskuplat olivat ensimmäisiä talouspyramidi-huijauksia, joiden avulla
saatiin nopeasti ja tehokkaasti pumpattua varallisuutta kansalaisten suurelta
joukolta muutamille harvoille. 

Päinvastoin
kuin primitiivisessä ryöstämisessä, ihmiset toimivat nyt vapaaehtoisesti ja
yleensä valtion siunauksella. Saadut voitot olivat myös suurempia eikä tällä
kertaa tarvittu kalliita armeijoita, julmaa inkvisitiota tai turhia väkivallantekoja. 

Huijattujen
ihmisten omaisuus realisoitiin ja hyvin hallitussa maassa nämä epätoivoiset
huijatut jatkoivat taas työntekoa. Pyramidihuijausta voisi verrata vaikka
mehiläisten hoitajaan, joka jossain vaiheessa sieppaa ahkerien uurastajien
hunajan pois pesästä. Mehiläiset jatkavat työtään eivätkä tee kapinaa.

Kaikissa
näissä kuplissa on käyty läpi samanlaisia vaiheita. Alun innostus ja riemu,
tavallisten kansalaisten aktiivisuus, jota seuraa hype-huuma osakepelistä ja keinottelun ihanuudesta. Nousevia
epäilyksiä tuomitaan ja niille nauretaan tai kohautetaan olkapäitä. Sitten päättäjät
herhistävät epäuskoisille nyrkkiään ja suuri yleisö seuraa tätä kaikkea
kritiikittömänä ja passiivisena. Romahdusta ja hetken raivoa seuraa taas ihmisten
vapaaehtoinen alistuminen. Tämä on tapahtunut kaikissa näissä ”kuplissa” aina Alankomaiden
vuosien 1636-1637 ”tulppaanikeinottelusta
nykyiseen pankkikriisiin saakka. Oireet ovat olleet aina samat.

Ihmisten
hyväuskoisuuden ja nenästävetämisen helppous ilmenee erityisesti kuplan ”hype”
vaiheessa, jossa epäily ja kritiikin esittäminen leimataan turhaksi
pessimismiksi tai tuomiopäivän huuteluksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Irlannin
pääministerin Bertie Ahern´n vuonna
2007 esittämä kuuluisa toivomus siitä, että talouden pahanilmanlinnut ”voisivat tappaa itsensä”.  Irlannin pankkikriisi kolkutteli kuitenkin jo
ovella.

Suomessa
tämä sama hype koettiin 1980-luvun suuressa kulutusjuhlassa. Nousukautena
voitot ja bonukset lankesivat johtajille ja laskukautena hallitus julisti
tappiot veronmaksajien omaisuudeksi. Mitään ei kuitenkaan opittu vaan heti kun
lamasta oli kohottu, tämä kupla oli pakko kokea uudelleen.

Olli-Pekka Heinonen – UMTSIN sankari

Tämä
tapahtui vuonna 2000, jolloin ministeri Olli-Pekka Heinonen – 6 ällän
ylioppilas ja maamme nykyinen poliittinen huippujohtaja – edisti aktiivisesti
ns. UMTS-huutokauppoja Englannissa ja Saksassa.

Poliitikkojen
maalaisjärjen sekoittaminen oli silloinkin helppoa; näitä joko haukuttiin
siitä, että he puuttuivat vapaiden markkinoiden toimintaan tai sitten nämä
olivat jo itse hurahtaneet ”lapsellisen innostuneina” tähän hypeen. Epäilijät
olivat taas turhia lökäpöksyjä.

Poliitikot
antoivat lopulta periksi ja valtion omistama Sonera saikin UMTS-luvat 21,4 miljardilla
markalla. Näin suomalaiset veronmaksajat rohmusivat itselleen aimo annoksen
ilmaa Saksan yläpuolelta.

Suomalaiset
poliitikot eivät ole ottaneet opikseen näistäkään seikkailuista. Valtionyritysten
johtajat ovat sen jälkeen säännöllisesti jujuttaneet poliitikkoja ja veronmaksajien
rahaa on haaskattu erilaisiin ”ikiliikkujiin”; esimerkkinä vaikka Fortumin
kautta Venäjän sähköbisnekseen ja nyt sitten esimerkiksi Finnairin johtajien
bonuksiin.

Argentiinalainen pankinjohtaja: Euroopassa
on nyt meneillään jättimäinen pyramidihuijaus

Suurin
puhallus on kuitenkin käynnissä juuri nyt. Se alkoi 2008 eurooppalaisena
pankkikriisinä ja jatkuu eurokriisinä. EU:n eteläiset maat Kreikka etunenässä
ovat ajaneet oman maansa talouden hunningolle yltiöpäisellä taloudenpidolla ja
velanotolla.

Pelastajaksi
rientänyt EU on tukipaketeissaan sitoutunut pelastamaan nämä maat. Piikki on
nyt auki ja pohjoisen maiden runsauden sarvesta vuotaa nyt rahaa kriisimaille.

Talousmiehet
ovat jo tunnistaneet tämän ilmiön; kyse on jättimäisestä pyramidihuijauksesta. Argentiinalaisen
entisen pankinjohtajana Mario Blejerin
mukaan euron kriisissä on kyse jättimäisestä ilmaveivistä, jossa velat
siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille. Tämän äskettäin Financial
Times –lehdessä julkaisema artikkeli herätti päättäjät Keski-Euroopassa; kyse
ei ole turhasta puheenvuorosta. Meillä tämä artikkeli ei edes noussut
sanottavammin edes uutiskynnyksen yli.

Blejerillä on
kokemusta siitä mistä hän puhuu; Argentiina meni konkurssiin vuosikymmen sitten
pyramidihuijauksen uhrina. Blejerin mukaan Euroopan velkamaille rakennetut
lainapaketit rikkovat euron perustamisen yhteydessä sementoitua sääntöä, jonka
mukaan tällaisia pelastuspaketteja ei tehtäisi. Kreikalle, Portugalille ja
Irlannille myönnetyt lainat vain kasvattavat niiden velkataakkaa entistä kestämättömämmäksi.

Massiivisen ”pyramidikoneen”
edellytykset täyttyivät dramaattisesti silloin kun EU ja IMF myönsivät
Kreikalle viimeisen tukipakettinsa ja pelastivat eurooppalaiset pankit
tekemiltään huonoilta lainapäätöksiltä. Näin vastuut yksityiseltä sektorilta on
rediskontattu EU-maiden veronmaksajien vastuulle.

Kuten
tiedetään perinteinen & yksityisen sektorin pyramidihuijaus voi kestää vain
niin kauan, kun siihen tulee uusia huijattavia tai vanhat huijattavat maksavat
yhä uudelleen ja uudelleen.

Bleijerin
mukaan nyt kuitenkin menty vielä edemmäs. 
”…niin kauan kuin se (kriisi)
rahoitetaan julkisella rahalla, velka voi jatkaa kasvuaan ilman hypoteettista
rajaa…”
todisti Blejer.

Kreikka saa lisää velkaa ja me
maksamme taas lisää

Argentiinalaisen
pankkimiehen ennustus näyttää toteutuneen täydellisesti kun lukee 14.3.2012
Taloussanomia. Kreikka on saanut tukipakettinsa mutta ottaa jo uutta velkaa
täyttä päätä (http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/03/14/ei-auta–kreikka-uppoaa-yha-syvemmalle/201225156/170).  Velka jatkaa kasvuaan ja me jatkamme maksua.

Samaan
aikaan Kreikan uudistukset eivät etene vaan näyttää siltä, että kaikki
mahdolliset epämääräiset ja hämärät piirit ovat kokoontumassa tälle uudelle
ruokakupille odottamaan uutta rahalahjaa pohjoisesta. On hyvin oletettavaa,
että uudet tukimiljardit ja sitä seuraavat apupaketit eivät mene järkeviin
kohteisiin vaan häviävät hämärien miesten tyhjiin taskuihin tai sitten niillä
ostetaan aseita Saksasta.

Euroalueen
veronmaksajat ovat nyt omien poliitikkojensa panttivankeja. Meillä Suomessakin
hallitus jatkaa jääräpäisesti omalla linjallaan. Rivistä ei väistetä vaikka
takkiin tuleekin. Veronmaksaja maksaa kyllä.  Pyramidihuijaus jatkuu kunnes itse järjestelmä
luhistuu mahdottomuuteensa. Onneksi joku aina hoitaa sotkut ja kansa maksaa
viulut.

Näin
historioitsijan näkökulmasta valtiosihteeri Olli-Pekka Heinosen rooli Kataisen
avustajana herättää suurta mielenkiintoa. Katastrofeja tapahtuu, ihmiset
menettävät rahansa ja veronmaksajat maksavat. On kuitenkin äärimmäisen
harvinaista, että sama mies pääsee olemaan osallisena ja vaikuttamaan kahdessa taloudellisessa
katastrofissa.  

Arto
Luukkanen

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu