Satu Ahkerasta-Pekasta
Satu
Ahkerasta-Pekasta
Olipa kerran Ahkera-Pekka.
Ahkera-Pekka leikki pihan ryteikköisessä kulmassa ja pärjäsi
aika hyvin.
Erään kerran sitten Ahkera-Pekalle sanottiin, että hän voisi
liittyä erääseen pihan poikien klubiin, jossa käytettäisiin yhtä rahaa – euroa.
Pekasta se tuntui hyvältä, sillä hän oli käyttänyt omia pähkinöitään sitä ennen
ja vaihtanut näillä tarvitsemiaan asioita muilta lapsilta. Pekalle myös
vihjattiin, että tämä klubi ehkä suojelisi sitä Mursu-Vihtoria vastaan – erästä
uhoavaa isompaa poikaa, joka sattui nyhjäämään Pekan ryteikön vieressä.
Sittenpä tehtiin klubi ja kaikki näytti menevät aluksi hyvin.
Ahkera-Pekka hyötyi tästä eurosta. Oli niin kiva istua
muiden kanssa hiekkalaatikolla ja jutella. Muut lapset näyttivät kuuntelevan
Pekkaa – joskus. Tosiasiassa Rohmu-Gűnther teki kaikki tärkeät päätökset
klubissa.
Sitten alkoivat vaikeudet.
Muutamat pojat aurinkoisessa eteläosassa tuhlasivat rahansa ja panivat
ranttaliksi.
Kun rahat loppuivat, he pyysivät sitä lainaksi hiekkalaatikon
kokouksissa. Jos he olisivat rahattomia,
niin koko euro kaatuisi. Niin se vain oli. He kyllä maksaisivat takaisin.
Muutamat työteliäät pojat antoivat aluksi rahaa. Ensin
muutamia euroja ja sitten satoja euroja.
Ahkera-Pekkakin joutui antamaa lainaa ja apua – ensin Rehti-Kostakselle,
sitten Laulavalle-Paddylle ja sitten muille. Lopuksi Ahkera Pekka joutui
antamaa rahaa lainaksi Hulttio-Pedrolle kokonaista 30 euroa . Pedro lupasi
maksaa takaisin 3 euroa – 20 vuoden kuluttua.
Pahinta tässä on se, että
Ankera-Pekan ”vuosibudjetti” on noin 35 euroa, joten hän joutui ottamaan nämä
30 euroa lainaksi ahneilta pihan kiskureilta. Nämä taas saivat rahansa ”lahjaksi”
Ahkeralta-Pekalta, kun hän oli antanut niistä takauksen Hulttio-Pedron
puolesta. Pekka oli niin yksinkertainen
ettei tajunnut sitä.
Aikaa kului.
Pedro, Kostas ja Paddy olivat kovin iloissaan. Vihdoinkin ei
tarvinnut enää tehdä työtä. He olivat lahjakkaita poikia, jotka omasta
mielestään osasivat enemmän juhlia kuin tehdä ikävää työtä. Heillä oli kavereinaan muita poikia, jotka ilokseen
huomasivat, että Ahkera-Pekka ja muutama muu työteliäs poika ovat sitoutuneet
antamaan säännöllisesti rahaa ”lahjaksi” laiskureille vain siksi, että nämä
suostuivat ostamaan euroilla eikä pähkinöillä ja että nämä ostaisivat ahkerien
tekemiä tavaroita. He joskus
pelottelivat näitä ahkerampia sillä, että he eivät ostaisi mitään. Buhahaa!
Kerran he päättivät, että he eivät enää ikinä suostuisi
tekemään itse töitä. Miksi? Koska nämä ahkerat kuitenkin elättäisivät nämä
lahjakkaammat pojat. Osa pihan pojista lopetti työnteon aivan kokonaan. Elämä oli fiestaa! Ahkera-Pekka taas joutui huiskimaan entistä
enemmän töitä.
Aika kului. Ahkera-Pekka oli nyt aivan veloissa ja onneton – oikea resu-pekka. Lopulta pihan laiskat pojat vaativat, että ikävät
rahaongelmat lopetetaan sillä tavalla, että pannaan kaikki rahat tasan ja että
suunnitellaan rahojen käyttö yhteisesti.
Tämän jälkeen pihan laiskat pojat vaativat, että
Ahkera-Pekka ei enää tekisi itse päätöksiään vaan että raha-asiat päätettäisiin
yhdessä hiekkalaatikolla. Sen oli parasta
taipua.
Pekan protestit vaiennettiin ja päätettiin muutenkin, että
nämä itsepäiset oli asetettava parempaan kuriin ja että Pekka ei saisi enää
mutista asioita suomeksi vaan jollain ”hiekkalaatikon ytimessä” elävien – sivistyneiden
poikien kielillä. Sitten muut pojat huomasivat, että Ahkera-Pekka on
parhaimmillaan vain silloin kun joku muu isompi poika päättäisi kaikesta sen puolesta. Kaikki ihmettelivät vain sitä, että
Ahkera-Pekka oli tähän asti ollut itsenäinen. Nyt se asia korjattaisiin.
Nyt Ahkera-Pekka ei enää mutise suomeksi. Hän ei enää osaa edes suomea vaan
tekee ahkerasti työtä Kostaksen, Pedron ja muiden poikien suunnitelmien mukaan.
Hänellä ei ole omia vaatteita eikä oikeastaan mitään omaa sillä kaikki tavarat
piti myydä isommille pojille. Pekka ei
edes tiedä sitä että on Pekka…
Sen pituinen se!
Loppu! Fin!
Oikea onnen-Pekka!
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ollut Paavo?
Ilmoita asiaton viesti
Olli. Kyllä se oli Paavo! Meidän kruunamaton Paavomme!
Ilmoita asiaton viesti
Miten satu jatkuisi jos Ahkera-Pekka olisi kerännyt loput pähkinänsä pussiin ja lähtenyt tuhmien poikien hiekkalaatikolta?
Ilmoita asiaton viesti
Arto L. :”Nyt Ahkera-Pekka ei enää mutise suomeksi.”
Eivät myöskään hänen ulkomailla lomamatkalla olleet kaverinsa kuten tuleva rakennustyömies ”uutat”, joka matkallaan oli kuunnellut tarkasti ympärillä poreilevaa keskustelua ja päättänyt ryhtyä puhumaan siansaksaa.
Sujuvalla leikkipuiston siansaksalla hän pyysi leikkipuistossa ammiaan etsimään pieniä keppejä, joita hän sitten ryhtyi pystyttämään hiekkaan. Syntynyt rakennelma oli nimeltään tuomiokirkko, ja kun ammi solmi valkoapiloista pienen seppeleen sädekehäksi hiuksilleen, ”uutat” tempaisi seppeleen amminsa hiuksilta ilmoittaen, että ei se ole sinun sädekehäsi ja ripusti seppeleen rakentamansa tuomiokirkon torniin. Sitten hän kysyi ammiltaan tiesikö tämä kuka on Taivaan Isä. Kun ammi ilmoitti, ettei tiennyt, ”uutat” sanoi, että Taivaan Isä on Lammas, joka viihtyy vedessä.
Sen pituinen se. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tuo oli kyllä selkeää tekstiä eurojohtajien liturgiseen mongerrukseen verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Pekan kaikki pähkinät oli viety, hän muisti, että jossain pihan toisella laidalla oli vielä jokunen kaveri. Mutta silloin Mursu-Vihtori sanoi, että niiden kavereiden kanssa et sitten leiki. Muuten tulen aidan yli.
Niinpä Pekka mietti: ”Voi että olen outo täällä tuttuin joukossa”. Hänen tuli ikävä entisiä bestiksiä Jörgeniä, Erikiä ja Haraldia, jotka eivät antaneet pähkinöitään muille. ”Olisipa kiva leikkiä Jörgenin, Erikin ja Haraldin kanssa, kun ne eivät aina kiusaa!, tuumi Pekka ja puri hampaansa yhteen. Ja ahkeroi entistä enemmän…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä teksti tulis kääntää norjaksi, saisivat sitten norskit uuden Pekka vitsin kokoelmiinsa. Sitä olisi sitten hauska kertoilla turskan ja öljyn hajussa. Välillä sitten muistutella, että ETA sopimus, ja naureskella vielä suurempaan ääneen.
Ilmoita asiaton viesti
Mainioita kommentteja ja hauskoja jatkosatuja. Aivan jokainen! Ei muuta kun lisää niitä…kuka keksii yllättävimmän jatkon.
Ilmoita asiaton viesti
Hei!
Tehdäänpä kilpa: kuka keksii onnellisimman lopun?
Ilmoita asiaton viesti
Jyrki käveli raskaan päivän jälkeen maakuntavierailulla masentuneen kaupungin alakuloisia katuja, ja huomasi hierontaliikkeen valtakadulla.
Vastuu kun painoi hartiota, hän halusi helpotusta rasittuneille lihaksilleen. Hän käveli liikkeeseen sisään ja pyysi myytävää palvelusta. Palvelua tarjottiin, ja sanottiin, haluatko onnellisen lopun?
Ilmoita asiaton viesti
Pekka oli antanut kaikki pähkinänsä niille, jotka niitä enemmän tarvitsivat.
Tuli kylmä talvi ja Pekka paleltui hengiltä, kun ei ollut varaa lämmittää risumajaansa.
Pekka makaa raatona ojassa eikä hänen tarvitse enää kerätä ainoataan pähkinää eteläisille ystävilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kallen onnellinen loppu on varsin individualistinen; sanoisimpa hedonistinen.
Ilmoita asiaton viesti
Arkipäivää monella väsyneellä valta- tai kauppkadulla ympäri Suomea. Onnellinen loppu tulee ehkä nopeammin kuin huomaakaan?
Ilmoita asiaton viesti
”Satu Ahkerasta-Pekasta”
Tohtorismiehelle tiedoksi:
1. Satu Ahkera-Pekasta tai sitten
2. Satu ahkerasta Pekasta
Muutoin hyvä stoori.
Ilmoita asiaton viesti
Harri. Voisiko se olla kokonaisnimi: vähän niinkuin Musta-Pekka tai Sokea-Reeta? Kieliopillisesti olet tietysti oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Arto, not big deal.
Piti vain jotenkin osallistua keskusteluun 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ahkerasta on eräs karibialaisen rastafanien alaosaston nimi. Täysin korrekti kieliopillisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ajan oloon Ahkera-Pekka tajusi ettei näitä hiekkalinnoja rakentelemalla lyö leiville. Pekka erosi klubista ja palasi pähkinätalouteen ja alkoi leikkimään muiden lasten kanssa ja Mursu-Vihtorin kanssa hän leikki myös joskin ritsa takataskussaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä hieman asiaa miten Pekan pähkinöille on käynyt. Nyt ei Pekalle hyvät heilu. http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/07/lasku-euroop…
Ilmoita asiaton viesti