Rouva Lipposen innoittamana: Suomen nykyinen hallitus käräjille vuonna 2015?

Rouva Lipposen
innoittama ajatus: Suomen nykyinen hallitus rikosoikeudelliseen vastuuseen
vuonna 2015?

Luin tässä äsken mielihyväkseni Iltasanomien uutisen, jossa
Rouva Lipponen vertaa miestään roomalaiseen patriisiin Lucius Quinctius
Cincinnatukseen, jonka Rooman senaatti nimitti diktaattoriksi.

Rinnastus on hieno ja jalo. Pelastettuaan isänmaansa Cincinnatus
luopui virastaan ja palasi auran ääreen – juuri sinne mistä hänet oli
tavoitettu ennen nimitystä (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288498715078.html
(http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288498715078.html).

Uutinen tietysti nosti kovasti myötätuntoa rouva Lipposta
kohtaan, joka kohtelee julkisuudessa näin huomaavaisesti miestään. Samoin
tunsin myös hivenen lämmintä myötätuntoa herra Lipposta kohtaan, jolla on
tosiaan oikeus olla tulematta kaikenlaisiin kyselytunteihin tentattavaksi tai
joka kieltäytyy hyppäämästä media pillin mukana. Joskus arvoisalta medialta
unohtuu, että tämä on demokratia ja vapaus vallitsee.  

Uutinen kutitti nauruhermoa muutenkin mukavasti; erityisesti
median suunnaton sivistymättömyys ilahdutti – aina kuten niin monesti
ennenkin.  Rouva Lipposen jälkeen Iltasanomien
toimittaja oli ilmeisesti nopeasti avannut wikipediansa ja ”wiisastunut wähäsen”.
Asian ydin oli kuitenkin jäänyt ymmärtämättä.

Rooman tasavallan
periaate – virkamiehet ja hallinto vastaa toimistaan virkakautensa jälkeen

Cincinnatuksen nimi on aina yhdistetty demokratian ihanteisiin.
Rooman tasavallan valtiosääntö perustui siihen, että sen viranhaltijat: niin konsulit, preetorit, kvestorit tai ediilit joutuivat periaatteessa
vastaamaan oman virkakautensa jälkeen omista tekemisistään.  

Heidät oli mahdollisuus haastaa oikeuteen yksityishenkilöinä
ja saada vastuuseen virkamiehinä tekemistään rikoksista.  Virkakausi kesti yleensä yhden vuoden ja sen
jälkeen kansalaisilla oli oikeus kyseenalaistaa mahtavimpienkin toiminta.  Periaatteessa. Myös virkakauden aikana
virkamiesten oli otettava huomioon kansa mielipide: tavallisen kansan (plebs)
nimittämä tribuuni saattoi estää minkä tahansa kansaa vastaan suunnatun lain
voimaantulon niin halutessaan.

Senaatti saattoi vaaran aikana delegoida valtaansa
pelkästään konsuleille ns. ”äärimmäisellä päätöksellä” (caveant consules ne quid detrimenti respublica
capiat) tai vielä pahemman vaaran uhatessa nimittää erityisen diktaattorin,
jolla oli yleensä puolen vuoden ajan yksinvalta. Tämän jälkeen entisen
diktaattorin piti olla valmis perustelemaan toimintaansa tai hänet oli
mahdollista asettaa syytteeseen. Myös tasavallan johtajat – konsulit joutuivat
jälkeen päin vannomaan valan, jossa he vakuuttivat toimineensa lakien
mukaisesti.

Poliittisen
vastuun käsite meidän demokratiassamme

Ehkäpä rouva Lipponen tarkoitti juuri tätä: meillä tätä Cincinatuksen
innoittamaa ”poliittisen vastuun” periaatetta ei ole samalla tavalla kuin
Rooman tasavallassa. Rouva Lipponen esittelee samassa haastattelussa miehensä
saavutuksia laajasti ja hakee näin perusteita omalle kannalleen siitä, että
Paavo on uusi Cincinnatus.  

Ehkä hän on oikeassa. Meillä poliitikkoja ei haasteta
oikeuteen vastaamaan tehdyistä päätöksistä. Järjestelmä toimii näin: ”poliittinen
vastuu” -ilmaus on otettu käyttöön erotukseksi taloudellisesta vastuusta, josta
ministerit on erikseen vapautettu perustuslain tasoisen ministerivastuulain
nojalla. Valtioneuvosto saa siis tehdä vaikka kuinka edesvastuuttomia päätöksiä
joutumatta korvausvastuuseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Poliittinen vastuu on meidän järjestelmässämme sitä, että
luottamustoimet ovat määräaikaisia ja valituksi tulleet henkilöt joutuvat aika
ajoin mittauttamaan kannatuksensa vaaleissa. Ongelma on vain siinä, että
kansalaiset eivät muista tulleensa höynäytetyksi ja jos muistavatkin niin eivät
tiedä mitä tekisivät.

Kataisen hallitus
rikosoikeudelliseen vastuuseen?

Ehkä rouva Lipponen tarkoitti tässä haastattelussa sitä,
että meidän pitäisi ottaa käyttöön samanlaisia periaatteita kuin Rooman
tasavallassa: asettaa väistyvä hallitus aina joka 4 vuosi rikosoikeudelliseen
vastuuseen teoistaan.  

Tehdään ajatusleikki:
olisiko Suomen hallitus kyennyt tekemään kaiken sen mitä se on tehnyt
viimeisten vaalien jälkeen jos meillä olisi voimassa periaate poliitikkojen
rikosoikeudellisesta vastuusta tai jos meillä vallitsisivat Rooman tasavallassa
vallalla olleet periaatteet?

Tähän voidaan vastata vain kieltävästi.

Ensiksi, jos hallitusta odottaisi ankara rikosoikeudellinen
vastuu, se ei olisi heikentämässä kansalaisten sisäistä turvallisuutta
Liikkuvaa Poliisia ja muuta poliisitointa lakkauttamalla. Kansalaiset eivät missään
nimessä hyväksy tätä hanketta ja sisäministeri Päivi Räsänen joutuisi näin
rikosoikeudelliseen vastuuseen kansalaisten sisäisen turvallisuuden
vaarantamisesta.

Toiseksi, hallitus ei olisi uskaltanut laatia kuntien
lakkautuslistoja ja kajota kunnalliseen itsemääräämisoikeuteen, joka on
vahvistettu perustuslaissa. Ehkä tässä mahdollisessa rikosoikeudellisessa
tapauksessa olisi sovellettu jonkinlaista ajatusta maanpetoksesta kun ministeri
Henna Virkkusta raahattaisiin poliisitalolle vastaamaan teoistaan.

Kolmanneksi, hallitus ei olisi uskaltanut edesvastuuttomasti
syytää suomalaisten veronmaksajien rahoja etelään – suurten eurooppalaisten
isorikkaiden ja pankkien pelastamiseksi. Syytetyn penkille joutuvan Urpilaisen
selityksille takuista olisi naurettu raikuva röhönauru.

Neljänneksi, Kataisen kokoomuksen johtama hallitus ei olisi
uskaltanut vaarantaa kansalaisten ulkoista turvallisuutta, ajaa alas Suomen
puolustusta ja lakkauttaa varuskuntia. Tämä hanke täyttäisi tässä järjestelmässä
valtiopetoksen tuntomerkit.  Oikeusoppineet olisivat varmasti miettineet
sitä tehtiinkö tämä uudistus siksi, että joutuisimme Natoon – vastoin kansalaisten
suuren enemmistön kantaa.

Kiehtova ajatus –
periaatteena kannatettava

Ajatusleikki sikseen mutta jos tätä periaatetta
sovellettaisiin ainoastaan ”moraaliselta kannalta” ei nykyinen hallitus ajaisi
näitä hankkeita.

Jos nykyinen hallitus olisi vakuuttunut siitä, että sen
toiminnan olisi oltava sopusoinnussa annettujen lupausten kanssa ja että he
kunnioittaisivat kansalaisten enemmistön tahtoa  – he eivät yksinkertaisesti toimisi näin.

Kunniantunto ja korkea moraali estäisi heitä!  

Näyttää siltä, että nämä kaksi asiaa ovat nykyisen
hallituksen ”puuttuva rengas”.

Nyt voidaan piiloutua puoluekurin ja yleisen pelkuruuden
hameiden alle.  

Ajatus kansan vastustuksesta ei pelota sillä tämä meidän
kansamme on nöyrää ja kunnioittaa auktoriteetteja. Vallalla on jonkinlainen
fatalismi, jota sitten hampaattomat ja serviilit median edustajat rohkaisevat .
Kansa vastustaa mutta ajattelee:  ”ehkäpä he tietävät mitä he tekevät ja eihän
ne herrat meidän vastustuksesta piittaa”.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos moraali ja kunnia
puuttuvat niin ainakin käräjäoikeus voisi toimia sopivana omantunnon
kasvattajana: jos päättäjät olisivat henkilökohtaisesti vastuussa huonojen
päätösten seurauksista, päätöksentekoon tulisi lisää harkintaa, huolellisuutta
ja tarkkuutta.

Haastattelun
todellinen sisältö?

Iltalehden toimittaja ei varmastikaan huomannut sitä, että
rouva Lipposen haastattelun sisältö vei vahvasti tähän suuntaan ja että rouva
Lipponen taisi itse asiassa penätä nykyisiltä hallitsijoilta vastuuta
teoistaan. Jos näin oli, niin eläköön herrasväki Lipponen!

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Ps. Vielä kerran. Kansalaisten enemmistö ei kannata edellä
olevia hankkeita vaan vastustaa niitä. Jossain mielessä näyttää siltä, että
kuin arvoisa hallituksemme olisi jossain konfliktissa tai sodassa omia
kansalaisiaan vastaan ja että se häärii ja kiirehtii vain siksi, että se tietää
tilinteon ajan koittavan vuonna 2015. On hoidettava ”ikävät asiat” ja oltava
sitten 2015 muina miehinä.