Niljakapitalismin ja nulikkajohtajien joulu Metsossa

Niljakapitalismin ja nulikkajohtajien
joulu Metsossa

Metsossa on nyt joulu. 

Sen johtajat toteuttavat riemukkaasti yhtä aikaa niljakapitalismin ja nulikkajohtajuuden hyvää sanomaa. Yhtiö
aikoo samaan aikaan jakaa omistajilleen 0,5 e lisäosingot ja heittää
kilometritehtaalle 630 henkilöstönsä jäsentä. Tylyä.

Niljakapitalismi
on ilmiönä kotoisin USA:sta ja sen kehitys liittyy uusliberalistisen
koulukunnan suuriin löytöihin 1980-luvulta: silloin keksittiin ”uudelleen”
ajatus rajoituksettomasta ahneudesta.

Tätä ennen
yhteiskunta oli säädellyt ja rajoittanut taloudellista toimintaa ns. ”common sense – common interest” periaatteen mukaisesti.

Nyt keksittiin uusi vihollinen: valtio, yhteiskunta ja sen kansalaiset.  Lyhyesti sanottuna: rahan-ansainnan ja
ahneuden piti saada kukkia rajattomasti. Valtion herkullisimpia liikelaitoksia
oli yksityistettävä ja pankkisektorille oli annettava rajaton mahdollisuus
temmeltää ja keksiä uusia tapoja saada rahaa. Gansterien tilalle syntyi bankstereita.:
suuren pankkikriisin varsinaisia räätäleitä. Jälki on ollut pelottavaa.

Miehuuskoe –
työntekijöiden erottaminen

Eräs tämän ahneuden evankeliumin rahan-ansainta keinoista on
liian ja turhan työvoiman erottaminen. Yhtiöiden henkilökunta on rasite, jolle on
annettava vuosilomia ja kasvavia palkkoja. 
Todellinen yhtiö ja todellinen johtaja erottaa ja ulkoistaa tämän
roskasakin firman ulkopuolelle.

Sen seurauksena nämä samat työntekijät toimivat sitten
huonommin ehdoin yhtiön tarvitsemina alihankkijoina tai sitten ovat työttömiä.
Pörssissä tämä merkitsee aina kurssien korotusta ja johtajalle erottaminen on
yhtä tärkeä pykälä elämässä kuin kivulias miehuuskoe afrikkalaisen heimon
nuorille miehille.

Näin syntyy todellinen johtamisen homungulus ja yritysviidakon raadonsyöjä: nulikkajohtaja. Melkein tieteellisen lajimäärittelyn mukaisesti: Director Non- Adolescent Troglodyciensis

Nulikkajohtajan
erottaa työpaikoilla siitä, että hän ei kommunikoi suoraan tai selvästi alaistensa
kanssa. Asiat ja etenkin ikävät uutiset hoidetaan sähköpostien välityksellä.
Nulikkajohtaja käyttää valtaa myös levittämällä ympärilleen epävarmuutta ja
ajatusta siitä, että ”kyllä täältä saa lähteä pois milloin haluaa”. Lyhyesti:
tämä olmi on syntynyt niljakapitalismin sivutuotteena. Se on sen risatautinen
keskonen.

Meille Suomeen niljakapitalismi
ja nulikkajohtajat saapuivat
viiveellä mutta kuten aina; maailmalla epäonnistuneet ja huonoksi havaitut
käytänteet juhlivat meillä yleensä 10 vuotta sen jälkeen kun niistä on
maailmalla jo yritetty päästä eroon.

Niljakapitalismi =
reaalisosialismia

Niljakapitalismiin
on yleensä liitetty ns. konservatiivinen maailmankuva ja oikeistolaisuus.

Nämä ideologiset yhteydet ovat kuitenkin epäselviä ja
johtavat harhaan. On aika paradoksaalista huomata se, että niljakapitalismi ei nojaa vapaaseen tai terveeseen kilpailuun vaan
se pyrkii pureutumaan kiinni julkisen sektorin omaisuuteen ja valtion
omaisuusmassaan kuin ahne korppikotka. 
Niljakapitalismi ottaa kyllä veronmaksajien avun, tuen ja turvallisen
yhteiskunnan kainalon mutta potkii sitä kylkeen niin paljon kuin uskaltaa. 

Kyse ei ole uusien teollisten tuotteiden tai edes
innovaatioiden kehittämisestä (se on kallista, vie rahaa ja aikaa) vaan
pelkästään saalistamisesta, jossa uhrina ovat heikommat: työntekijät ja
veronmaksajat.

Nulikkajohtajuuden
takana ei ole myöskään mitään suurta filosofiaa vaan paljasta maalaisahneutta yhdistettynä typeryyteen. Se ei näe kauaksi eikä se näe lähelle eteensä.
Maksimoidessaan kvartaalituottoja ja tuhotessaan tavallisia ihmisiä se laskee
alleen.

Periaatteena on: hetken on lämmin
mutta kyllä yhteiskunta vaihtaa housut kun olo kylmenee
.  Se lähenee myös reaalisosialismia siinä, että
sille tuotantokustannusten kasvu tai tehottomuus ei sinänsä ole pahasta;
tärkeintä on nopea voitto, joka ei harkitse seurauksia: ei ihmisille tai
luonnolle.

Salaliitto? Valtion
tuhoaminen?

Nykyäänhän pitää aina etsiä salajuonia tai sitä suurta Illuminaattiveljeskuntaa kaikesta. Jos
nyt kuljetaan leikillisesti tätä tietä niin mihin se meidät vie?

Otetaan ajatusleikki.

Oletetaan, että nulikkajohtajuus ja niljakapitalismi
ovat perimmältään suuntautuneet valtion tuhoamiseen. Valtio: kansalaiset,
virkamiehet ja puolueet ovat sen suurin vihollinen ja se aikoo lopulta tuhota
ne kaikki. Joskus aikaisemmin 1900-luvun alussa tällaista ideologiaa kutsuttiin
”anarkismiksi” ja sen kannattajat räjäyttelivät pommeja ja murhasivat
tuomareita. 

Onko nulikkakapitalismi sitten eräs terrorismin muoto, jossa
pyritään pääsemään veronmaksajien ja tavallisten kansalaisten kukkarolle.
Tuhoamaan valtio ja sen instituutiot – ei ruudilla vaan rahalla?

Tämän ajatustavan mukaan paras valtio on kuin tyhjä kuori. Siellä
ei saa olla suuria mahteja: ei kirkkoa (Jumala ei maksa), ei ammattiyhdistysliikettä
(ikäviä näivertäjiä), ei puolueita (liikaa villejä ajatuksia) tai
kansalaisjärjestöjä, ei poliisia (sillä nulikkajohtaja asuu aitojen takana ja
hänellä on aseita) eikä edes asevelvollista armeijaa (eihän köyhiä saa opettaa
aseiden käyttöön).

Näin ajatellen
nulikkajohtaja on itse asiassa terroristi tai anarkisti mutta paljon
respektaabelimmassa muodossa.  Hänellä on
puku ja solmio; hän saattaa jopa maksaa kunnallisveroja
.

Hän voi myös lukea tätä artikkelia.

Pelottava ajatus? Vai mitä?

Mitä tehdä?

Omasta mielestään nämä johtajat ja yritykset toimivat liiketalouden terveiden periaatteiden mukaisesti – voitto on maksimoitava.

Kyse on juuri siitä. Tämä lyhytnäköisen järkeilyn vastapainona on olemassa kuitenkin pitkän aikavälin harkinta ja ajatus siitä, että ihmiset ovat juuri niitä parhaita investointeja.

Jos yritysjohtajat eivät tätä ymmärrä on valtiolla oikeus opettaa yrityselämää. Rikkaiden ja  yritysten on tultava vastaan ja otettava vastuunsa. Heidi Hautalan on ruvettava kertaamaan kaikkein kovakalloisimmillekin nulikkajohtajille veronmaksajien ja kansalaisten etujen tulevan ensin.

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

 

ps.

Arvoisat keskustelijat ja lukijat! Kuulimme tänään 20.9.2012 kaikki, että Metso ei heitäkkään
rahojaan osinkoina pois. Kyseessä on reaktio siihen ankaraan ja
vakavaan kritiikkiin, jota tavalliset ihmiset lähettivät yhtiölle (myös
tässä mediassa).

Irtisanomisia ei ole kuitenkaan peruttu.

Näyttää siltä, että Metson johtajat ovat nyt löytäneet ns.
”pölhöjohtamisen” vaihteen. Kun kritiikki ja valtiovallan reaktio iskee
niin huono päätös perutaan – mutta ei kokonaan. Kyseessä on tyypillinen
huonon johtamisen syndrooma; arvovalta on pidettävä hinnalla millä
hyvänsä. Jos ihmiset saisivat jäädä merkitsisi se kasvojen menetystä.
Joten seurauksena on päätös, joka ei oikein noudata kenenkään mieltä. Ja
ennen kaikkea ei ole järkevä.

Tämä antaa kuitenkin meille mielenkiintoisen ja kannustavan
näkökulman. Näiden blogien ja kirjoitusten; mielenilmausten ja
huomautusten eräänä lähtökohtana on antaa palautetta päättäjille. Nyt
sitä tuli ja reaktio oli vahva.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu