Skandaali Petroskoissa – suomettumisen ajan henki hiipimässä takaisin?

Skandaali Petroskoissa –
suomettumisen ajan henki hiipimässä takaisin?

Joulukuun 6
pnä isänmaamme kiittää niitä, joille se on kiitollisuudenvelassa tai joita se
haluaa muistaa. Tämä kiitollisuudentunne vaihtelee. Se on ymmärrettävistä
syistä aina riippuvainen vallasta ja sen silloisista edustajista.  Pienen kansakunnan on haisteltava tuulia – jopa
oman arvonantonsa osoittamisessa.  

Selvimmin
tämä näkyi aikoinaan sotaveteraanien muistamisessa esimerkiksi
presidentinlinnan juhlissa.  Sodan
jälkeen he muodostivat linnan vieraiden valtaosan mutta sitten heistä tuli
poliittisesti kiusallisia todisteista siitä, että olimme käyneet sodan
Neuvostoliittoa vastaan. Oli pakko olla ”ystävä” ja menneisyyden taakankantajat
työnnettiin tylysti kulissien taakse.  

Mauri on tehtävänsä tehnyt – mauri saa mennä”.

Ajat ja
konjunktuurit muuttuivat vähitellen. Koiviston kaudella heitä muisteltiin
vaivihkaa pieteetillä ja Ahtisaaren kaudella veteraanit uskallettiin jo todeta kunniavieraiksi.
Halosen kaudella he olivat mukana – mutta ilmapiiri oli taas muuttunut. He
olivat siellä pakollisena kalustona ja emännän asenne heitä kohtaan oli
hienokseltaan ”nenäänyrpistävä”.

Ketä ei kutsuta – rähmälläänolon riemuvoitto?

Uusimpana osoituksena
tästä uudenlaisesta rähmälläänolosta ja virallisen Suomen niskakyyry-politiikasta on se, että Anatoli Grigorjev – Karjalan Kongressin
puheenjohtaja on varmuuden varalta – uuden poliittisen korrektisuuden ja
refleksoituneen suomettumisen hengessä jätetty kutsumatta Petroskoin Suomen
konsulaatin itsenäisyysjuhliin.

Kyseessä ei
ole varmastikaan unohdus. Niin Anatoli kuin hänen vaimonsakin Galina ovat
Venäjän Karjalassa tunnettuja henkilöitä. Galina on myös yleensä ollut
erikseenkin kutsuttuna Karjalan lastensuojelutyön ansioittensa vuoksi.

Miksi
virallinen Suomi unohti ystävänsä naapurissa? Sen lisäksi, että Grigorjev on Suomen
ystävä syy, siihen saattaa olla se, että Grigorjev on ollut tunnettu Karjalan
alueen ja sen asukkaiden puolestapuhuja.  

Kummallisinta
tässä uudessa muistamattomuudessa on se, että Grigorjev ei ole mikään
ekstremisti, separatisti, terroristi, huumemies, rikollinen tai epäilyttävä
henkilö. Päinvastoin, hän on Putinin lojaali kannattaja, Venäjän federaatiossa
laillisesti ja lojaalisesti toimiva poliitikko, joka on uskaltanut puhua
suomenkielen ja karjalaisen kulttuurin puolesta. Hän on myös paikallisesti
tunnettu ja kunnioitettu henkilö.

Suomettumisen uusi aalto vie ystävät

Saamieni
luotettavien tietojen mukaan päätös Grigorjevin kutsumattajättämisestä ei ollut
mikään byrokraattinen unohdus tai rotaation tulos vaan aivan yksinkertaisesti
ylhäällä tehty poliittinen päätös.  Jota  ”ei muuteta”.

Kuten sanottuna, ymmärrän varovaisuutta mutta päätös muistuttaa aikoinaan
Pietarin pääkonsulin tekemää linjausta siitä, että Sofi Oksasta ei saa kutsua konsulaattiin
– jo sovittuun taidetapahtumaan.  Episodi
nöyryytti maatamme ja sen jälkeen annetut ala-arvoiset selitykset ylittivät
totutun valehtelun maksiimin.

Sen lisäksi että
tämä niska-kyyry politiikka on moraalisesti ala-arvoista, on se myös vahingollista
Suomelle.  Se ilmoittaa kirkkaasti sen,
että virallinen Suomi on peloteltavissa. Se kertoo siitä, että virkamiehemme hötkyilevät juuri sillä hetkellä kun
maallamme on erityisiä vaikeuksia toimia onnistuneesti Venäjän mediassa.

Tavoitteena
ei voine olla ulkoasiainhallinnon tai Petroskoin Suomen konsulaatin halu
painokkaasti loukata erästä Karjalan median aktiivisinta vaikuttajaa ja entistä
Karjalan kansanedustajaa. Lopputulos on kuitenkin tämä.

Uusi rähmälläänolo – 360 -astetta

Petroskoin
konsulaatti voi tietysti olla kutsumatta kenet tahansa ja sen uudella
konsulilla on mahdollisuus toimia vaikka kuten Pyhässä Raamatussa mainittu
ylhäinen mies, joka kutsui kaikki vaivaiset ja kerjäläiset omiin juhliinsa.
Sekin olisi hyvä vaihtoehto kun kansakuntamme juhlii omaa itsenäisyyttään.

Maamme nykyinen
rähmälläänolo on kuitenkin siinä mielessä uudenlaista, että se ei ulotu
ainoastaan itään vaan myös länteen ja Eurooppaan.

Suomen
itsenäisyyspäivä voisi kuitenkin olla poikkeus tästä. Me voisimme toimia
älykkäästi ja kohteliaasti kutsuen ansioituneita henkilöitä, suhdanteista
riippumatta, tämän pohjoisen maan itsenäisyysjuhlallisuuksiin.

Dosentti
Arto Luukkanen

Venäjän ja
Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin
yliopisto

 

Ps. Vuonna 1999
Grigorjev välitti UM:lle ja presidentti Ahtisaarelle tiedon tulevasta Venäjän
hallituksenvaihdoksesta 2 viikkoa aikaisemmin (Stepashinin hallitus) joka oli Ahtisaarelle mitä
arvokkain tieto Jugoslavian sodan selvittelyissä. Meidän silloinen hallituksemme
ja virkamiehet eivät uskonut tätä alkuunkaan (sic!). Ahtisaari kuitenkin uskoi. Sanottakoon se,
että USA:n edustaja Nelson Strobridge ”Strobe” Talbott arvosti
Ahtisaaren Venäjä-tietämystä suuresti ja kyseinen tieto auttoi selvittämään
Jugoslavia silloista kriisiä ja välttämään suurvaltojen välisen konfliktin,
joka oli puhjeta silloin.

 

pps. Aivan. Luin Veikko Saksen viestin jälkeen ko. numeron ja näin on. Grigorjeviä on haastateltu siellä. Jos tämä on se syy niin ei voi muuta sanoa kuin – hellanlettas. Miten jonkun lehden haastattelu mustaisi ihmistä poliittisesti?? Olen itsekkin ollut ko. lehden haastattelussa, juonut kahvia ko. henkilön kanssa – tein ilmestymisen jälkeen ns. ”diaboolitestin” ts. tunnustelin päätäni eikä sinne ollut kasvanut sarvia. Ei tarvitse pelätä.

 

ppps. Anteeksi – levitin väärää tietoa. Ei virallinen Suomi ole aivan kaikkien edessä rähmällään. Israelille uskalletaan vielä rähähtää – siitä että huolehtii turvallisuudestaan – ja tällä tavalla ”tuhoaa rauhan edellytykset”.  Pyydän Katajanokalta syvimmästi anteeksi erhettäni.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu