Tattista vaan – Päivi Räsäsen mahdollinen anteeksipyyntö

Hyvä Päivi! Kun pyydetään anteeksi – niin anteeksihan sitä annetaan. Odotan siis yhä malttamattomana ministeri Päivi Räsäsen anteeksipyyntöä ja eronpyyntöä ministerinvirastaan. 

Yleensä en huonona kristittynä tee tällaista vaan useimmiten annan vääryyden kasvaa ja rehottaa.

Nyt olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen ja ottanut ylimääräisen askeleen puoleesi. Olen yrittänyt auttaa Sinua ja kirjoitin jo valmiiksi tämän anteeksipyynnön. Kyse ei ollut hedonistisesta motivaatiosta; en etsinyt mielihyvää.

Pyydän myös etukäteen nöyrästi anteeksi jos en ole osannut tehdä siitä parempaa.

Ja Päivi hyvä – se on tehty täysin sielunhoidollisessa mielessä; Sinun sielusi integriteettiä ajatellen. Jos et pidä sen tekstistä  – niin voit unohtaa sen välittömästi. Niinhän se Bileamkin teki.  Ainakin aluksi.

Rohkenen kehottaa Sinua siis allekirjoittamaan seuraavan kirjeen. Se menisi näin:

Avoin kirje Valtioneuvoston puheenjohtajalle ja Suomen kansalle

Täten eroan itse omasta halustani Valtioneuvoston jäsenyydestä. Teen sen ministerivalani velvoittamana; motiivinani on ainoastaan halu noudattaa rehellisyyttä ja kristillistä etiikkaa.

Lain pitää olla kaikille sama ja erityisesti sisäasianministerin pitää noudattaa lakia pilkulleen. Kansalaisille ei saa tulla epäilyksiä siitä, että tämän alan ministeri halveksisi lakia tai horjuttaisi laillisen yhteiskuntajärjestyksen perusteita omilla henkilökohtaisilla epäilyksillään.

Sisäasiainministerinä minun tehtävänäni oli noudattaa tinkimättä ja esimerkillisesti lakia; ministerivalani painotti sitä, että myös valtioneuvoston jäsen kunnioittaa niitä lakeja, joita eduskunta on säätänyt.  Tässä asiassa ei voi olla kaksoisstandardeja. 

Jos ministeri ei kunnioita lakeja tai esimerkiksi antaa ymmärtää, että Pyhän Raamatun pitäisi olla Suomen lakeja korkeampi ja normatiivinen asema,  on hän osoittanut, että ei ole tehtäviensä tasalla. Ministerinvala vannotaan sormet Raamatun päällä – ei siten että siitä tulisi Suomen lait ylittävä asiakirja.

Perustelen eroani tarkemmin seuraavin argumentein.

Erityisesti tämä puheeni kohta oli minulta anteeksi antamaton virhe ja pyydän sitä anteeksi.

”…läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhoidon henkilökunnalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin abortti-oikeuden toteutumista…”

Arvostelin tässä Suomen lakia sisäasiainministerinä. Ajatuksenani oli ilmeisesti se, että lääkäreillä ja muulla terveydenhuoltohenkilökunnalla pitäisi olla uskonnollisia erioikeuksia ts. mahdollisuus väistää vastuutaan omantunnonvapauden nimissä. Suomen laki ei tätä tunne. Lainsäätäjänä minun pitäisi muuttaa lakia eikä arvostella sitä tai kerätä helppoja irtopisteitä.

Jos tätä uskonnonvapauden antamaa erivapauden teemaa jatkettaisiin, niin ns. tosi kristityillä olisi monia muitakin aiheita välttää lain noudattamista? Tämän erivapausajattelun perusteella kristittyjen pitäisi saada toimia tässä yhteiskunnassa ns. vapaamatkustajina. Tämähän oli puolustukseni sisältö seuraavan päivän aamutelevisiossa: vihjaisin, että tässä maassa on paljon kristittyjä, jotka eivät voi elää tässä maassa omantunnonvapauden mukaisesti. Enpä kuitenkaan jatkanut aiheesta.    

Eikö periaatteessa moottoripyöräjengeilläkin ole tämän logiikan mukaan mahdollisuus olla noudattamatta Suomen lakia? Kysehän on varmasta vakaumuksesta.  Ja jos etsittäisiin Pyhästä Raamatusta ohjeita, niin kyllähän sieltä löytyisi ohjeita esimerkiksi moniavioisuuteen?  Pyhä Raamattu on tässä asiassa se painava argumentti; patriarkoilla oli useita vaimoja.  Samoin joukkomurha olisi hyväksyttävä vaihtoehto – pitihän amelekilaiset ”vihkiä tuhon omaksi”?

Pyhän Raamatun arvovallan ja sen sisällön käyttäminen oli tässä asiassa virhe; maallista ja hengellistä regimenttiä ei pidä sekoittaa.

Varomaton lausuntoni olisi ollut mahdollista vielä tässä vaiheessa painaa villaisella ja anteeksipyynnöllä mutta sitten erehdyin selittelemään.

Toinen anteeksiantamaton virheeni oli se, että pyrin uudestaan puolustelemaan Raamatun suprematiaa Suomen lakiin verrattuna. Puolustelin kannanottojani väärillä argumenteilla. Viittaukseni natsi-Saksaan oli huonosti valittu ja epähistoriallinen. Me elämme nyt demokraattisessa yhteiskunnassa ja olen itse ollut säätämässä lakeja. Samoin viittaukseni Tunnustuskirjoihin oli epähistoriallisesti valittu, sillä tilanne oli silloin toinen. Nyt meillä on uskonnonharjoitusta kunnioittava hallitus ja perustuslailla suojattu uskonnonvapaus.  

Pyydän niinmuodoin nöyrästi anteeksi Suomen kansalta ja totean, että Suomen lakia pitää noudattaa aina ja että ministerin pitää olla puheillaan ja teoillaan ministerinvalansa arvoinen. Toivon, että voin tällä esimerkillä rohkaista kaikkia muita valtioneuvoston jäseniä toimimaan vakauksensa mukaisesti – rehellisesti.  

Kunnioittavasti….”

Päivi hyvä? Eihän tämä nyt ole niin vaikea allekirjoittaa? Nimi vaan alle ja kaikki se ikävä on pian ohitse.

Ja kansa kunnioittaisi – ”…siinä on poliitikko, joka elää niin kuin opettaa…se Räsänen on valmis maksamaan siitä vakaumuksestaan……”

Kunnioittavasti

Arto Luukkanen

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu