Urpilainen – valanrikkoja?

Suomalaiset ovat yksinkertaisia ihmisiä. Primitiivistä sakkia.

Meillä nimittäin on sellainen yleinen käsitys, että laki on pyhä ja sitä ei saa rikkoa. Kansalaisten
ylivertainen enemmistö on vakuuttunut siitä, että lain edessä ihmiset ovat kaikki tasavertaisia. Laki myös sitoo niin ministeriä kuin kadun miestä.

Tämä usko on ollut aina vahva.  Jopa naiiviuteen saakka.

Se näkyi selvästi vuonna 1899 kun keisari Nikolai II – Jumalan armosta Suomen suuriruhtinas ja Venäjän itsevaltias hyväksyi armollisen julistuskirjan, jossa Venäjän yleisvaltakunnallisten laki voimaantulo Suomessa todettiin Venäjästä riippuvaiseksi.

Suomalaiset tulkitsivat sen valtiokaappaukseksi. Nikolai oli hallitsijaksi tullessaan allekirjoittanut julistuksen, jossa hän oli luvannut hallita maata sen lakien mukaan.

Nyt hallitsijasta tuli valanrikkoja.

Kuvallisesti tämä esitettiin iskevästi taitelija Eetu Iston maalauksessa ”Hyökkäys”. Siinä
kaksipäinen kotka repii Suomi-neidon hädissään pitelemää lakikirjaa. Naiivit ja primitiiviset suomalaiset uskoivat hallitsijaa johdetun harhaan ja lähettivät hallitsijalle 532 000 nimeä käsittävän ns. ”suuren adressin”, jossa vedottiin hänen omaan valaansa. 

Ei auttanut.

Laittomuus voitti hetkeksi mutta vuonna 1917 tilanne muuttui.

Urpilainen – kansan sumuttaja?

Kansalaisten yksinkertainen usko päättäjien hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen on nykyäänkin koetteella.

Ministeri Urpilaisen ministeriö sai äskettäin oikeuskansleri Jonkalta ankaria nuhteita salailusta Kreikka-takuiden suhteen. Ministeri Urpilainen torjui päättävästi maamme ylimmän oikeudenvalvojan antamat moitteet ja piti nuhteita ”semantiikkana”.

Voi kansanvallan häpeää!

Näin ulkopuolisesta näyttää siltä, että ministeri Urpilainen halveksii Suomen lakia ja eduskuntaa painamalla villaisella tämän asian. Vastuussa ovatkin virkamiehet! Nämä ovat johtaneet ministeriä harhaan. Hän ei otakkaan vastuuta omista virkamiehistään.

Näin ei muualla tapahdu. Ministerin olisi pitänyt olla tietoinen näin tärkeästä asiasta. Ei aina voi turvautua ”vanhasiin” ts. ”minulla ei ole selvää muistikuvaa asiasta”.

Kuten olen useasti todennut: Suomi on parlamentarismin slummi. Täällä ministeri voi valehdella, kehottaa rikkomaan lakia, keplotella, vierittää vastuunsa virkamiesten päälle – eikä mitään tapahdu. Tämä on täyttä meksikoa!

Ulkomailla ministerin salamannopean eron syyksi riittää ainoastaan perusteltu ja oikeaksi osoitettu epäily siitä, että ministeri on valehdellut parlamentille tai kansalle.

Sumutuskin riittää.

Suomi – kansanvallan kurjula?

Suomi on kuitenkin kansanvallan kurjula, jossa kansalaisten oikeudentajua voi halveksia mielin määrin.

Siellä missä parlamentarismia on harjoitettu pitempää, ei näitä asioita edes tarvitse perustella ministereille. Valehtelu ja vastuun vierittäminen vie näissä maissa vie ilman huoneesta; konnuus pysähdyttää kaiken ja syö poliittisen uskottavuuden. 

Valehtelijaa, vastuunpakoilijaa tai keplottelijaa ei edes kuunnella.

Siellä missä demokratiaa kunnioitetaan, on eroaminen ollut ainoa kunniallinen tapa selvitä poliittisesti hengissä ja säilyttää oma itsekunnioituksensa. 

Parlamentarismin maissa oikeudenvalvojan nuhteleman ministeri kohtalo on sama kuin lentokoneen, jonka siivet ovat pettäneet.  Lento lakkaa. Toisin kuin Suomessa, joka on
demokratia kehitysmaa, näissä maissa yleistä luottamusta ei saa takaisin selittelemällä tai vetoamalla semantiikkaan.

Kehotan kaikkia tutkimaan sitä tekstiä minkä ministeri Urpilainen vannoi – sormet Pyhän Raamatun päällä. Onko hän toiminut sen sanan mukaan? Kansalaisten on hyvä kysyä itseltään: onko Urpilainen valanrikkoja? Onko hänellä enää luottamusta? Miten sosiaalidemokraattinen puolue – jota on aina pidetty kansanvallan puolustajana – voi katsella tällaista?

Urpilainen boikottiin?

Parlamentarismin maissa on joskus jouduttu turvautumaan äärimmäisiin keinoihin itsepäisten poliitikkojen saattamiseksi järkiinsä.

Onpa tapahtunut niin, että parlamentin luottamuksen menettänyt ja itsepäisesti virassaan pysyvä henkilö on julistettu boikottiin ts. hänen kanssaan ei ole oltu samassa istuntosalissa, hänen puheitaan ei ole kuunneltu ja häntä on kohdeltu kuin ilmaa.

Tämä on ollut erittäin tehokas tapa saattaa järkiinsä kaikki, jotka ovat halveksuneet kansan tahtoa ja parlamentarismia.

Ehkä Urpilaista pitäisi nyt kouluttaa parlamentarismin sääntöihin? Ehkäpä se olisi paras tapa toimia Urpilaisen itsensä puolesta?

Hänen itsensä takia?

Luulen, että jos näin käy niin hän vielä joskus kiittää suomalaisia poliitikkoja siitä, että hänelle opetettiin demokratian sääntöjä. 

Arto Luukkanen

Järvenpää

Ps. Iltapäivälehdet. Uskaltakaa nyt ihmeessä kysyä niiltä VVM:n virkamiehiltä että nekö ne todella salailivat sopimuksesta?? Haloo! Ja demarit: herätkää!

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu