Kuinka kansanvalta kesytetään EU-vaaleissa?

Isänmaamme on ajautumassa omalaatuiseen poliittiseen kriisiin EU vaalien takia: eliitti vapisee kansan valinnan edessä!

Tilanne on huolestuttava ja epäluottamus kansaa vastaan tapahtuu ikävään aikaan.  

Vuoden 2011 vaalien jälkeen koottiin suurin ponnistuksin ns. häviäjien hallitus, joka oli sisäisistä syistä rampa ja kykenemätön tekemään välttämättömiä ratkaisuja. Historia tulee olemaan sille armoton: pääministeripuolueessa ei riittänyt poliittista johtajuutta eikä muissa hallituksen jäsenissä riittävää solidaarisuutta. 

Vuonna 2011 me saimme toimitusministeriön, joka on ajelehtinut erilaisten uudistusten viidakossa. Sixpäkki on elehtinyt joka suuntaan, riidellyt julkisuudessa, pimittänyt tekosiaan, ja lopuksi ajanut omilla toimillaan maamme talouden dramaattiseen syöksykierteeseen.  Kyseessä oli kansataloudelle ja Suomen kansalle kallis; 4 vuoden ”Hei me hallitaan!” kauhu-elokuva.

Nykyhallituksen ”egojen taiston” aikana on taloutemme vajoamassa itsenäisyytemme ajan pahimpaan lamaan.  Kansainvälinen saalistuskapitalismi on myös haistanut verentuoksun ja on yhdessä EU:n byrokratian kanssa pyrkinyt sanelemaan meille omia ratkaisujaan.  Ensin kansainvälinen eliitti kiitti meitä tottelevaisuudesta ja sitten se on alkanut antamaan meidän tottelevaisille ministereillemme sapiskaa.

Kuinka äkäpussi kesytetään? Keksitään populismi!

Tässä tilanteessa EU:n vaalit vuonna 2014 sattuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan.

Kansalaisten luottamus tähän hallinnon ektoplasmaan on nyt alamaissa: 54% kansalaisista ei luota siihen.  Maamme eliitille on nyt edessään mahdoton tehtävä: sinne on hinnalla millä hyvällä saatava 13 tottelevaista suomalaista tekemään sitä mitä käsketään.

Ikävä kyllä kyseessä ovat kansan vaalit. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on jo haikaillut sitä, että eduskunta nimittäisi EU-edustajat. Muuten sinne on mahdollista tulla ihmisiä, jotka eivät tee niin kuin sanotaan.  Valitettavasti tähän hätään ei ehditä tehdä uudistusta, joka vesittäisi kansan suvereniteetin.

Ainoa mahdollisuus on siksi ollut keksiä uudelleen vaarallinen populismi.

Kansalaisille on kerrottava, että maamme on vaarassa!

Sitä uhkaavat vastuuttomat populistit ja perluskoonilaiset helppoheikit, jotka on nyt torjuttava.  Nyt onkin otettu naftaliinista vanhat suomettuneisuuden ajan lääkkeet. Silloin Pravda ja Izvestija varoittivat suomalaisia äänestämästä väärin: on varottava ”tiettyjä neuvostovastaisia piirejä”.  Silloin Isännän & Toverin ääni varoitti ja kaitsi suomalaisia äänestämästä väärin. Vuonna 2013 tämä sama varoitus kaikui Olli Rehnin pehmeällä komissaarinäänellä Rehnin kun tämä 17 pnä marraskuuta varoitti populisteista.

”Suomen kansan on toimittava vastuullisesti tai…”

Valtapuolueiden ehdokkaiden on kuitenkin oltava varuillaan. Äänestäjät eivät pidä määräilemisestä.

Parempi ja tehokkaampi tapa valtapuolueiden ehdokkaille onkin kieriskellä EU-vastaisessa retoriikassa. Viisas vallan ehdokas flirttailee nyt ankarasti EU-vastaisuuden tuoksulla. On arvosteltava byrokratiaa ja lähennyttävä kansan miestä.  Näiden viimeisten kansanvaalien aikana on osattava hiipiä kansan kintereillä ja imeä hiukkasen siitä toivottomuudesta, jota tavallisilla ihmisillä nyt on.

Merveilleux, Bruxelles attend!

Vanha kunnon Keskustapuolue on ollut tässä ”mission impossible” tehtävässä kaikkein taitavin; se ei puhu mitään eikä ajattele mitään. Onko se edes olemassa?

Se vain imuroi äänet niiltä, jotka ovat viehättyneet Juha Sipilän mukavasta ja turvallisen tuntuisesta olemuksesta.  Juha onkin tosi kiva! Juha kivuus ei kuitenkaan peitä sitä, että meille suomalaisille niin tutut keskustalaiset herrat kyyhöttävät nyt hiljaa kuin hirvipassissa ja sipisevät toisilleen voitonvarmoina; heidän aikansa on tulossa!   

Keskusta onkin vaalien selvä menestyjä ja puolueessa varmaan jo jaetaan työhuoneita, ilmoitetaan lapsia Brysselin kouluihin, täytellään etukäteen matkakorvauskuponkeja, kiillotetaan kalosseja kiiltäville käytäville ja opiskellaan ranskaa täyttä päätä.  Mersii pokuu!

Kaikkein ongelmallisinta on sosiaalidemokraateilla. Heillä kun ei ole uskottavia ehdokkaita eivätkä he voi suoraan vastustaa EU:ta tai arvostella sen toimintaa. Siellä onkin havaittavissa selvää epätoivoa ja epäonnistumisen tsipakka tuoksu leijuu koko kampanjan päällä.

Kansanvallan vastaus: jo riittää!

Paras tapa tässä tilanteessa on auttaa Suomen eliittiä. On autettava Kataista & Urpilaista ihan tosissaan.  Lähimmäisen- ja isänmaanrakkauden nimissä.

Suomalaisten on annettava toukokuussa 2014 selkeän kriittinen: ”jo riittää!” viesti Brysseliin.  Meidän on tarjottava suomalaiselle eliitille mahdollisuus toimia oikeaan suuntaan.  On vain tehtävä samoin kuin vuosina 1939-1940 ja 1941-1944. Silloinkin kansa antoi eliitille mahdollisuuden selvitä. Myös jälleenrakentamisen vuosina kansa rakensi, hoivasi, hoiti ja huolehti; se myös elätti ja huolsi omat herransa ja vei maata eteenpäin. 

Samoin kuin silloin, on nytkin on lähetettävä viesti joka puolelle siitä, että täällä hoidetaan asioita itsenäisesti ja itse.  ”Jo riittää!” viestin jälkeen maamme päättäjien on helpompi keskittyä hoitamaan tämän kurjistuvan lintukodon asioita oikeaan suuntaan.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu