Anteeksi kun loukkasin tunteitasi Timo Harakka!

Luin juuri Naamakirjasta, että toimittaja ja julkkis., mahdollisesti  ”kohta demariehdokas” Timo Harakka oli jotenkin loukkaantunut. Hänen mukaansa …jos sallitaan sitaatti ” …hän perusteli, että (huom. allekirjoittanut siis) haluaa olla päähänpotkittujen ja syrjittyjen puolella, kuritetun kansan puolustaja ahnetta eliittiä vastaan. Noh, tämä jalo liike olisi tietenkin ollut vakuuttavampi ennen vuotta 2011”.

Haluan tietysti pyytää anteeksi Ylen toimittaja Timo Harakan tunteiden loukkaamista. Timo on mukava ja miellyttävä mies, joka epäilemättä ymmärtää myös rationaalisia selityksiä. Yritän siksi tässä taustoittaa tilannetta ja käsitellä tätä toimittajan tunteita häiritsevää tapahtumaa mahdollisimman kunnioittavasti ja argumentatiivisesti.  

Miksi ei ennen vuotta 2011?

Ensiksi, toimintani ei ole vastoin lakia. En usko, että olen tehnyt edes moraalisesti väärin. Uudessa Suomessa voi ottaa vapaasti kantaa.

Jotakin on kuitenkin vinossa sillä Ylen toimittajan käsityksen mukaan kannanottoni ”päähän potkittujen” puolesta olisi pitänyt ilmoittaa virallisesti ennen vuotta 2011, että se voisi olla hänen mukaansa uskottavaa. 

Onko todella näin? Kannanottojani ”päähän potkittujen”, perussuomalaisten puolesta ja yleensä tämän kansan puolesta voi tutkia kuitenkin jo vuodesta 2008 lähtien Uuden Suomen blogeista.

Kirjoitukseni ovat yleensä ruoskineet, kritisoineet ja kiittäneetkin kaikkia puolueita ja poliitikkoja laidasta laitaan mahdollisimman tasaisesti mutta toivoakseni kuitenkin niin, että en ole loukannut henkilökohtaisesti ketään. Asiat riitelevät eivätkä ihmiset.

Epäilen kuitenkin, että mielipahan takana on eliitin hellimä salainen ajatus siitä, että tavikset eivät saa röyhkeästi mennä väärän puolueen puolelle. Ja jos menevät, niin silloin jokaisen pitäisi olla poliittinen broileri jo teinivuosista lähtien. Toinen toimittajien mantra on taas märehdintä äärioikeistosta ja populistivaarasta.  Anteeksi vaan Timo mutta en minä näe sellaista tässä maassa.  Kaikki puolueet ja ryhmät ovat tässä vielä-lintukodossa tosi sisäsiistejä ja demokraattisia.

Eikö tätä ”uskottavuutta” voisi muuten soveltaa sinuunkin? Käsittääkseni Sinä Timo olet ollut vihreiden listoilla jossain vaaleissa?  Toivottavasti olen väärässä.

Toisaalta jokuhan voisi ilkeämielisesti todeta, että sinun mahdollinen eurovaaliehdokkuutesi olisi oire sosiaalidemokraattien epätoivoisesta tilanteesta tulevissa vaaleissa?  Että edes joku pääsisi läpi??!! Minä en tietenkään sano niin vaan totean että Sinä olet oikeutettu tekemään mitä haluat. Isänmaamme on vapaa.

Miksi päähän potkittujen puolella?

Se miksi päähän potkittujen asia kiinnostaa johtunee ehkä myös siitä, että olen jo vuodesta 2010 kirjoittanut kirjaa Suomen lähihistorian vaiheista. Kyseinen kirja ”Vapaan pudotuksen Suomi” ilmestynee vuonna 2015. Se käsittelee hyvinvointi-Suomen kuolemaa vuodesta 2008 lähtien.

Kyseisen kirjan kirjoittaminen on ollut kiehtova mutta vähän surullinen prosessi. Maamme on ollut sodan jälkeen varsinaisessa Linnanmäen vuoristoradassa; ensin 1950-ja 1960-lukujen sosiaalinen muutos, joka väänsi maamme agraarisesta yhteiskunnasta teolliseksi yhteiskunnaksi. Sen jälkeen nopeat talouskasvun vuodet ja 1990-luvun lama, josta päästiin omalla työllä ja uhrauksilla irti.

Meidän aikamme tärkein kehityslinja on liittynyt vuonna 2007 alkaneeseen globaalin talouden syöksykierteeseen ja rakennemuutokseen, joka on iskenyt kansalaisia yhtä aikaa EU:n integraation kanssa.

Lyhyesti: teollisten työpaikkojen määrä vähenee ja vuodesta 2008 alkanut keskiluokan kurjistuminen on heittänyt meidät vapaaseen pudotukseen, johon vanhat puolueet ja vanha eliitti eivät löydä pelastusta. EU:n yhteisvaluutta on vienyt taas mahdollisuudet suojautua suhdannevaihteluilta.

Tilanne on tyly. Teollisuutemme ei yksinkertaisesti saa tuotteitaan kaupaksi eikä meillä ole muuta vaihtoehtoja kuin järjestelmällisesti kuristaa keskiluokan ja työväen asemaa reippaasti – 2000 luvun alkupuolen elintaso on nyt pysyvästi historiaa. Keinot eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin aikoinaan Vientirauhan kanssa mutta suunta on sama.   

Maamme on joutunut tilanteeseen, jossa se ei voi liikkua eteen eikä taaksepäin. EU:n budjettikuri estää elvyttämisen, euroa ei voi devalvoida ja edessä on kurjistuva ja sumea tulevaisuus, jossa meille on varattu nöyrempi ja ”vastuullisempi” osa EU:ssa.  Ainoa moraalinen ja älyllinen vaihtoehto on tässä tilanteessa edes jotenkin sanoa päättävästi njet tälle kehitykselle. Kysyn Sinulta Timo – miksi lähteä tässä tilanteessa vetämään ison rahan ja vanhan eliitin mätiä kärryjä?  Palkinnonko toivossa? Että tipahtelisi pikkasen muruja jostain? Comoon Tipe! Älä hyvä toveri tee älyllistä salto mortalea.

Keskiluokan selkärangan pehmeä rutina

Sinä, minä ja koko poppoo voihkimme nyt kaikki keskellä suurta myllyä, jossa hyvinvointi-Suomi jauhautuu suloiseksi EU-jauhoksi. Siinä prosessissa murtuvat kaikki. Köyhät saavat makaroninsa ja rikkaat rikastuvat: murtujana ja muuttujana on keskiluokka, jota nyt potkitaan päähän.

Keskiluokan selkäranka ei kuitenkaan katkea paukahdellen vaan pehmeästi sillä työttömyyteen ja puutteeseen joutuvat häpeävät tilannettaan eivätkä mainosta omaa taloudellista romahdustaan. Kun rahat ovat finito he vain oireilevat.  Se näkyy koulujen lasten hädässä ja tuskassa; kiusaamisen ja pahoinvoinnin määrässä, jonka ainoa siivoaja näyttää olevan poliisi.

Maamme vanhat poliittiset puolueet ovat tässä mielessä henkisessä ja ideologisessa vararikossa.  Jälleenrakennusvaiheen vastuunkantajat: sosiaalidemokraatit ja keskusta ovat neuvottomia ja Euroopan Unioni on nyt sitten se uusi ”toivon Jerusalem” ja ”Kansainliitto”, johon luotetaan.

Erityisesti sosiaalidemokraattien ahdinko herättää syvää myötäahdistusta: teolliset työpaikat häviävät 10 000/vuosi eikä puolue ole kyennyt puolustamaan suomalaista työtä.

Häviävät duunarit

Muistan hyvin kun olin Rakentaja-lehden kolumnisti 2000-luvulla ja pääsin tätä kautta hieman kurkistamaan rakentajien ankaraan arkeen. Työmailla huudettiin silloin puoluetta auttamaan kun ulkomaiset vuokrafirmat valtasivat suomalaisen duunarin työt.  Ulkomaalaiset tekivät työtä verottomana ja suomalaiset eivät tietenkään pärjänneet tässä epäreilussa kilpailussa.  Ylhäisödemarien herkät korvat eivät kuitenkaan edes lotkahtaneet hikisten maanmiesten hädälle.

Omaa neuvottomuutta ei kuitenkaan uskalleta kertoa avoimesti kansalaisille tai kannattajille, jotka ehkä ymmärtäisivät ja voisivat tulla apuun. Siksi esimerkiksi demareilla on edessään katkera haipumisen ja kutistumisen aika. Kansalaiset äänestävät jaloillaan eivätkä tunne enää armoa puoluetta kohtaan, joka ei tee mitään heidän puolestaan. Joutava häkkyrä saa mennä ja edessä on liberaalipuolueen tie.

Mennään Timo kahville niin Sinulle tulee parempi mieli!

Hyvä veli Timo! Luotan hyvään tahtoosi ja rohkenin siksi julkaista tämän blogin tietäen, että et pahastu etkä enää tämän taustoituksen jälkeen tunne pahaa oloa mielipiteitteni takia. Tule joskus vaikka Yrjönkadulle kahville; juttelemaan näistä asioista, jos ne vaivaavat tai ahdistavat mieltä.  Uskon, että siellä olisi aina käyttöä rehelliselle ja järkevälle miehelle, joka uskaltaa rohkeasti sanoa mitä haluaa.  Uskon Sinuun Timo!

Kunnioituksella

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu