Bravo Putin Bravo!

Avoin kirje ystävällisen naapurimaan presidentille:

Arvoisa Vladimir Vladimirovitš Putin,

Herra Presidentti,

Pari päivää sitten vietettiin Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston uusia avajaisia. Kyseisen kirjaston korjaus aloitettiin Teidän antamanne käskyn mukaisesti.  Rakennus, joka näytti jo olevan auttamattomasti rappiolla, pelastui. 

Avajaisissa kerrottiin myös, että Venäjän federaation johto aikoo myös korjata ja renovoida Viipurin historiallisen keskustan. Tähänkin täytyy sanoa, että bravo! Viipurin alueen historiallisten muistomerkkien korjaaminen ja esimerkiksi Monrepos’n puiston palauttaminen entiseen loistoonsa on hyvä esimerkki Teidän arvovallastanne.

Asiat hoidetaan, jos Te haluatte niin. Asioiden halutaan näyttävän Teille hyviltä; joskus jopa niin paljon, että Teille pystytetään Potjemkinin kulisseja. Ulospäin se näyttää hieman nololta.

Toivon, että tämä aito ja vilpitön kiitos tulee Teille perille. Siitäkin huolimatta, että olen tutkijana sitoutunut tieteelliseen integriteettiin ja puolueettomuuteen enkä tietenkään ole aina voinut kiitellä.  Nyt on kuitenkin tehtävä niin.

Järjestetään maaottelu!

Tämän avoimen kirjeen innoittamana ehdotan kunnioittavasti seuraavaa. Ehdottakaa – tietenkin epävirallisesti – seuraavassa tapaamisessa Suomen arvoisalle presidentille leikkimielistä maaottelua, jossa nämä kaksi maata kilpailisivat kulttuuriteoissa ja tavallisten ihmisten elämänolojen parantamisessa.

Suomalaiset ovat sen verran urheiluhulluja ihmisiä, että jos jokin asia saadaan naamioitua kilpailuksi ja siihen laitetaan vielä merkki: MM – niin me teemme mitä tahansa. Täällä kanniskellaan eukkoja, istutaan muurahaispesässä, heitetään saapasta, pelataan suopalloa, istutaan saunassa – kunhan vain päästään urheilemaan ja kilpailemaan.

Pannaan ajaksi vaikka vuosi ja keksitään kertoimet, joissa otetaan huomioon maan koko ja asukasmäärä. Se voittaa, kuka työllistää eniten, korjaa vanhusten asuntoja parhaiten (nuorten työllistämisestä saa kaksoispisteet). Kansallisen maaottelunhengen voimalla tässä maassa voisi saada paljon aikaan. Maaottelu myös parantaisi meidät. Syy siihen on se, että tätä maata vaivaa 2000-luvun alussa meille tunkeutunut vaikea tauti: ahneuden ja välinpitämättömyyden syndrooma. Tämä tauti näyttää riivaavan koko maailmaa enkä usko, että se on Venäjälläkään tuntematon.

Syy ehdotukseeni on seuraava:  uskon vakaasti, että hallitsijoiden ja hallituksien todellinen suuruus määräytyy sen mukaan miten he kykenevät parantamaan kansalaistensa elämää. Historioitsijana on joskus turhauttavaa nähdä miten lyhytjänteisiä ihmisten ponnistukset ovat ja miten vähän huonot hallitsijat välittävät kansalaistensa elämästä. Todellinen suuruus on sitä, että pyyhitään orpojen kyyneleet ja puolustetaan heikompaa. Vahvat eivät tarvitse puolustajaa.

Venäjän historiantutkimuksessa pidetään Pietari Suuren elämää ja toimintaa eräänä tärkeänä virstanpylväänä. Puhutaan ”ajasta ennen Pietari Suurta” ja ”Pietari Suuren jälkeisestä ajasta”. Olisi hienoa jos tulevaisuuden historioitsijoiden olisi mahdollista puhua ”ajasta ennen Vladimir Putinia” ja ”ajasta Vladimir Putinin jälkeen”.   

Kunnioittavasti

Dosentti, TT

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto

ps. tietokoneenikin innostui ehdotuksestani: se meni tilttiin moneksi minuutiksi kun kirjoitin tätä.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu