Hallitus pliis…pelastakaa edes lapset!

Puut ja rakennukset eivät kasvata ihmisiä vaan ihmiset kasvattavat puita…” 

Kyseinen lause on sijoitettu ateenalaisen valtiomiehen Perikleen suuhun kun tämä aikoinaan lohdutteli maanmiehiään Peloponnesolaissodan aiheuttamien sodan tuhojen vuoksi. Ajatus oli siinä, että ihmisten menetys merkitsee valtiolle pahempaa turmaa kuin tavaroiden menetys.

Ajatus oli tässä hieno: ihmisen menettäminen on yhteiskunnalle pahin vaihtoehto eikä ihmishenkeä tai terveyttä voi ostaa mammonalla tai rahalla.

Ihminen on korvaamaton.

Hallituksen päättäväisyyden uhrilista: lapset, koululaiset ja vanhukset

Tänä perjantaina ihmisen periaatetta ei enää noudateta.

Suomalaiset joutuvat nyt vaieten sivusta katsomaan kuinka hallitus tekee valinnan ihmisten ja mammonan välillä. Valmistellussa säästökuurissa isketään lapsiin, koululaisiin ja vanhuksiin. Eilen illalla pikkulinnut kertoivat, että vaikka nyt kuntien nykyinen rakennesäästölista kattaakin vain yhden miljardin, on vielä lisää nannaa tiedossa.  Kaiken kaikkiaan kyse on 6-9 miljardin kimpaleesta, jota varten on kirveiden heiluttava vielä muutaman kerran uudelleen.  

Hallituksen uusin uhrilista tullee olemaan mielenkiintoinen. Lapset ovat tässä yhteiskunnassa kaikkein kallisarvoisinta ja korvaamattominta omaisuutta.  He ovat tulevaisuus. Vanhukset ovat taas se tukijalka, joka on rakentanut nykyisen hyvinvoinnin: he ovat maamme elävää historiaa.

Tämä kirjoitus onkin vakava hätähuuto sen puolesta, että suunniteltuja leikkauksia ei kohdistettaisi maamme puolustuskyvyttömään tulevaisuuteen: lapsiin tai sen menneisyyteen: vanhuksiin.

1 uhrit: lapset

Erityisesti lasten osa huolestuttaa.

Miksi heidän hoitamiseensa tai kouluttamiseensa tarkoitetut vähäpalkkaiset hoitajat tai avustajat ovat juuri niitä joiden pitää toimia hallituksen päättäväisyyden osoittamisen hinnan maksajina?  Leikkaamalla pois perhepäivähoitajia ja kouluavustajia hallitus nakertaa tämän yhteiskunnan perusteita.  Monet sosiaalialalle hakeutuvat opiskelevat monta vuotta voidakseen pätevöityä auttamaan; nyt hallitus houkuttaa mahdollisuus käyttää tehtäviin kouluttamattomia ihmisiä. Että olisi halvempaa…

Hallitus ei toimi vain vaarallisesti vaan hengenvaarallisesti.

Luokkakokojen kasvaessa ja opettajien työmäärän kasvaessa kouluista tulee paikkoja, joissa ei enää vallitse opetussuunnitelman mukainen työrauha vaan anarkia ja voimakkaamman laki. Kiusaamisen ja henkisen pahoinvoinnin kasvu on suoraan verrannollista luokkakokojen kasvuun. Erityisohjausta tarvitsevat heitetään muiden sekaan ns. ”integroidun opetuksen” nimissä mikä tarkoittaa sitä, että kukaan ei voi enää opiskella normaalisti. 

Kun aikoinaan traagisten kouluampumisten yhteydessä poliitikot syyttivät kansaa yhteisöllisyyden puutteesta, olisi se syyttävä sormi voinut hyvällä syyllä osoittaa takaisin. Kaikkia näitä ampujia yhdisti voimakkaiden kiusaamiskokemusten trauma. Kaikilla näillä surkeilla ampujilla oli sielussaan tuhonjälki; kokemus siitä, että koulu ei voinut taata turvallista koulunkäyntikokemusta – siksi, että 1990-luvun laman aikana luokkakokoja suurennettiin ja yksilöllistä ohjausta vähennettiin.

Leikkausten tekijöinä olivat silloiset poliitikot, jotka priorisoivat lapset uhreiksi. He saavat kerran vielä vastata tästä omantuntonsa ja Lahjomattoman Tuomarin edessä.  Kuten me kaikki saamme… 

2 uhri: vanhukset

Vanhuksille tämä leikkauslista merkitsee ilmeisesti lisää kotihoitoa ja heittämistä ulos sairaaloista. Pääsemme tutustumaan etelä-eurooppalaiseen vanhustenhoitoon ilman tiivistä perheyhteyttä.  Tämä merkitsee epäilemättä itsehoitoja ja sulaa heitteillejättöä.  Ikään kuin vanhus ei olisi enää yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja näin ollen lainsuojaton.

Nykyinen hallitus olisi tällä logiikalla aivan hyvin voinut turvautua inuiittien yhteiskunnista tuttuun ”vanhusnuijaan”. Se toimi niin, että taakaksi osoittautunut vanhus vietiin kajakissa kauas merelle ja sitten takana istuva nuorempi antoi nuijan puhua.  Sitten kajakki ympäri ja takaisin perheen pariin.

Tällä kertaa yksin.

Syy: heikko ja näköalaton hallitus  sekä takertuminen Titanic-EU:hun

Taloudellisen kriisin akuutti surkeus johtuu siitä, että nykyinen hallitus ei kyennyt hoitamaan tätä lamaa proaktiivisesti; ts. silloin kun kriisin merkit siitä olivat ilmassa.  Vuonna 2011 olisi vielä ollut aikaa.

Nyt ei ole.

Mukana oli silloin silkkaa kyräilyä ja ihan oikeaa hallitsemisen harjoittelua.  Tarkoitan tällä sitä että hallituksen puolueet ovat alusta asti salaa ja julkisesti kampittaneet toisiaan. Valtioneuvostoamme on liimannut kasaan vain rosvokoplista tuttu lojaliteetti: ”jos sulle niin mulle kans”.  Tuloksena on ollut kansalaisten vatsanpohjaa vihlova ”Hei, me hallitaan” kokemusten sarja.  

Kaiken voitti Nummisuutari Eskon tilulii-kokemus kun puliveivari-konsulttien harhauttama hallitus tarjosi talouselämälle yhteisöverojen alennusta mutta ei ymmärtänyt, että liike-elämä ei suinkaan tässä vaikeassa tilanteessa palkkaisi lisää ihmisiä vaan ainoastaan varastoisi saadut rahat taseisiinsa.  

Maamme pitkän aikavälin ongelma on kuitenkin rakenteellinen. 

Hallitus: koulukiusaajan roolissa

Suomi on nyt tilanteessa, jossa sen vienti ei vedä. Erittäin maltillinenkaan palkkaratkaisu ei enää kelpaa, sillä muissa maissa tuotteita tehdään halvemmilla kustannuksilla.  Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa kansalaisten ostovoimaa ja varallisuutta on leikattava hinnalla millä hyvänsä sillä kansainvälinen pääoma odottaa sitä.

Hallituksen dilemma on yhtä yksinkertainen kuin kiusaajan terrorisoimalla koulunpihalla: on lyötävä heikompaa, ettei saisi mammanpojan mainetta. Omia kansalaisia on rangaistava ainoastaan rankaisemisen ja uskottavuuden takia; että joku ulkomaalainen arvioitsija olisi vakuuttunut!

On ammuttava puolustuskyvyttömiä omia, että ei tulisi selkään kansainvälisesti.

Silloin kun Suomi oli vielä itsenäinen ja isänmaallamme oli vielä itsenäinen valuuttapolitiikka, se ratkaisi tällaisia ongelmia yksinkertaisesti devalvoimalla. Keino oli ikävä kansantaloudelle ja kansalaisille mutta se takasi sen, että vientikriisit vältettiin ja uusi nousu oli mahdollinen. Se oli tasapuolinen rätinläimäisy kansalaisten kasvoille ja siihen liittyi voimakas inflaatio sekä hintojen nousu.

Kaikesta huolimatta – D-vitamiinin teho tehosi; 1930-luvun ja 1990-luvun lamasta irtauduttiin dee-voimalla. Nyt sitä tietä ei enää ole vaan nämä raipaniskut koskevat niihin kansanosiin, jotka eivät ole tärkeitä. 

Tilanne on yhtä pirullinen kuin leikkaussalissa, jossa on monta potilasta; lääkärin on nopeasti arvioitava se mikä potilas on uhrattava  – mikä pelastettava. 

Titanic-EU

Kaiken takana on myös takertuminen EU:n lahoon rakenteeseen ja sen velkakaruselliin. Me emme ole ainoastaan riemuisasti lallattavia nettomaksajia, jotka ylpeilevät siitä, että rahat etelään menevät aina ajoissa ja jämptisti: me olemme myös silmittömiä nettotakaajia! Kiitos siitä kuuluu ministeri Urpilaiselle! Kiitos Jutta! Kiitos!

Ajatelkaa tilannetta, jossa joku avulias aatu laittaisi jalkaansa kahleet ja heittäisi kettingin merenpohjaan.  Normaalisti tällainen henkilö vietäisiin pääkopan tutkimukseen.  Meidän hallituksemme kuitenkin teki samansuuntaisesti ja takoi kansakuntamme jalkaan takauskahleet.

Piti pelastaa EU!

Näiden kahleiden painava ankkuri on heitetty tämän EU-Titanicin reelingin yli ja ketjut kilisevät hutjakkaasti kohti meren syvyyttä.  Hallituksen olo on tässä odotellessa kuitenkin tyytyväinen ja luottavainen; ihan kuin se avuliaan aatun, jolla on kahleet jalassaan, mutta ei ole vielä syöksynyt alas.

Tähän liittyy myös suloista magiikkaa ja kansalaisten silmänkääntöä.  Lause ”yhtään senttiä ei ole vielä jouduttu maksamaan” on kuin intialainen mantra, jota toistellaan ja hykerrellään iloisesti hypen vallassa. Ei tietenkään vielä olekaan, sillä kahleet ovat pitkät. Etelässä on kuitenkin vielä paljon vielä ihmisiä, jotka odottavat uusia varojen siirtoja ja varallisuuden pumppaamista.

Lopuksi: Erityisesti vasemmistopuolueiden mukanaoloa tällaisessa kurjistamisessa täytyy ihmetellä. Arvoisa sos.demit ja vasurit: miten te voitte katsoa kannattajianne silmiin tämän jälkeen? Miten ihmeessä? Mikä on tämän älyllisen kuperkeikan salaisuus? Luuletteko, että kannattajanne ovat niin typeriä, etteivät ymmärrä tätä? Miten te voitte moraalisesti olla lysähtämättä? Ostatteko aurinkolasit vai tekoparran?

Pelastakaa suomalaiset!

Jos tässä tilanteessa voisi esittää jonkun toivomuksen sinne säätytalon ”sairaan kauniin” kokouksen uumeniin, niin se olisi vain: hallitus pliis…pelastakaa ihmiset ja erityisesti lapset.

Rakennukset, mammonat, killingit, kunniamerkit ja frakit eivät tee ihmisiä. Ainoastaan ihmiset tekevät niitä.

Arto Luukkanen

Järvenpää

 

ps. Säästötalosta…eiku siis Säätytalosta kuuluu sellaista mukavaa, että ehkä kohta voi helpottuneen huutaa: timbeeeeeeer!!!

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu