Kuntauudistus = stalinismin juhlaa?

Kunnianarvoisa hallituksemme on aloittanut kiihkeän loppukirin. Se istuskelee nyt parhaillaan Aalto-yliopisto tiloissa miettimässä tulevaa kevättä.  

Pääministeri Kataisen kabinetti pyrkii nyt tosimielessä viiltämään suomalaisten kalloista kolme tärkeää päänahkaa. Ne ovat: soteuudistus, kuntien pakkoliitokset ja 9 miljardin euron kaappaus kansalaisilta (ns. rakennepaketti).

Poliittisesta keväästä näyttää tulevan siksi äärimmäisen mielenkiintoinen. Kysymyksiä riittää:

*Suostuvatko suomalaiset skalpeerattaviksi?

*Voiko perustuslain ylitse kävellä?

*Voiko ”sikspäkki” rikkoa niin perustuslain henkeä kuin myös sen kirjainta?

Tilanne muistuttaa mielenkiintoisella tavalla Neuvostoliiton harjoittamaa ulkopolitiikkaa vuosina 1939-1940. Elokuun 23 pnä vuonna 1939 solmittu hyökkäämättömyys-sopimus Natsi-Saksan ja NL:n välillä avasi molemmille suurvalloille mahdollisuuden imperialistiseen voimapolitiikkaan. Kyseisen sopimuksen ns. salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin ”alueellista-poliittisista” uudelleenjärjestelyistä.  Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Baltian maat ja Suomi katsottiin NL:n etupiiriksi ja lopullisena päämääränä oli niiden liittäminen Neuvostoliittoon.

Mutta miten perustella ja verhota alaston voimapolitiikka?

Niin Natsi-Saksan kuin myös Neuvostoliiton käyttämät argumentit sodalle ja väkivallalle olivat primitiiviset ja karkeat. Kyse oli väkivallasta. Pienemmän piti totella suurempaa. Laillisuus ja kansainväliset sopimukset tallattiin lattiaan. Kuten presidentti J.K. Paasikivi omissa muistelmissaan painotti useaan kertaan, Suomella oli vuonna 1939 moninkertaiset sopimukset Neuvostoliiton kanssa ennen talvisotaa – se ei kuitenkaan estänyt itänaapuria käyttämästä suuremman oikeutta.

Aivan mielenkiinnon vuoksi.  Vertaillaan!

A.Motiivi?

Mikä on hallituksen motiivi kuntauudistuksessa?

Moskovassa toimineen, II maailmansodan aikaisen Romanian suurlähettilään G. Gafencon havaintojen mukaan niin Natsi-Saksaa kuin myös Neuvostoliittoa yhdisti motivaatioiden yhtäläisyys. Lainaan tässä häntä suoraan:  ”sama mieltymys yksinkertaisiin rohkeasti vedettyihin maantieteellisiin linjoihin, sama voiman ja väkivallan palvonta, sama taloudellinen ”romantiikka”, sama halu mullistaa asioiden järjestys ja ”hämmästyttää jumalia”, sama pienten valtioiden halveksuminen ja sama halu niellä ne; sama oppi, jonka mukaan valtion, jolla ei ole riittävästi aineellisia keinoja puolustaa itseään suurvaltaa vastaan, on kadottava, koska se häiritsee suurten peliä…

Meidän omalla hallituksellamme näyttää olevan samantyyppinen kumoukseen ja mullistamiseen tähtäävä motivaatio.  Syytä pitää etsiä vuoden 2011 hallitusneuvotteluista, joissa ulkomaisten lobbarien, kotimaisten & maksettujen konsulttien aivoitusten mukaan tehty hallitusohjelma julisti epäsuorasti suomalaisen hyvinvointivaltion vihollisekseen.

Ulkopuolisten neuvojen mukaan meidän suomalaisten piti siksi alkaa yksityistämään, reformoimaan, hävittämään, yhdistämään, mullistamaan ja rikkomaan.  Talouslama tarjosi loistavan tekosyyn. Kohteena olisivat nyt pienet, heikot ja vastarintaan kykenemättömät: kunnat, julkinen sektori, hyvinvointisektori, palvelut, poliisi, armeija, koulut, vanhukset ja lapset.

B. Asteittainen eteneminen päämäärään

Baltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon tapahtui asteittaisesti ja siten, että kyseiset maat eivät pystyisi aseelliseen vastarintaan tai saamaan apua ulkoa. Suuri itäinen naapuri pakotti aluksi kyseiset maat syyskuun lopulla 1939 poliittisiin sopimuksiin molemminpuolisesta avunannosta ja tukikohtien luovuttamisesta Neuvostoliitolle. 

Tarkoituksena oli tuudittaa ko. maat turvallisuudentunteeseen. Esimerkiksi Viron kanssa solmitussa sopimuksessa oli kohta, jossa todettiin, että ”kyseessä olevan sopimuksen toteuttaminen ei millään tavoin loukkaa osapuolten suvereniteettia, erityisesti ei niiden taloudellista eikä yhteiskunnallista järjestelmää”. 

Samoin Stalin antoi Latvialle pöytäpuheessaan ”bolševikin kunniasanan” ettei Neuvostoliitto tulisi puuttumaan maan sisäisiin asioihin.  Tämä sana annettiin myös Liettualle, jolle Stalin ja Molotov lupasivat, ”ettei heidän taholtaan tuettaisi kommunistista propagandaa”.

Tämä sama asteittainen etenemisen idea on nähtävillä myös ”sikspäkin” toiminnassa. On helpompi edetä salaillen ja asteittain kuin yhdellä rysäyksellä. Äänestäjien kriittistä ärsytyskynnystä ei saa ylittää.  Virkkusen ”likvidaatiolistaa” piti salailla, Kreikka-sopimusta piti pimittää ja asioita piti hyssytellä. Tämän saman mallin mukaan pääministeri Katainen rauhoitteli kansalaisia kuntien pakkoliitoksista 12.1.2014 Radio Suomen lähetyksessä. Pakkoa ei varmaankaan käytettäisi. Ainakaan vielä.

C. Vaali-ilveily

Kuntien itsehallinnon tuhoamisessa arvoisa hallituksemme käyttää instrumenttinaan ns. kunnallisia kansanäänestyksiä.  

Kyse ei ole demokratiasta vaan pikemminkin hullunkurisesta vaali-ilveilystä.  Demokratiassa kuunnellaan äänestäjien mielipidettä mutta näissä stalinistisissa äänestyksissä ei kunnioiteta asukkaiden tahtoa.

On aivan selvää, että pakkoliitettävien kuntien äänet ovat aina vähemmistössä, koska myös ”emokunta” osallistuu äänestykseen.  Kyse on törkeästä pilkanteosta kansalaisia kohtaan.

Tällä samalla perustella Suomi voisi pitää kansanäänestyksen, jossa sen kansalaiset voisivat hyväksyä Ahvenanmaan autonomian kumoamisen tai että Irak voisi pitää kansanäänestyksen, jossa sen kansalaiset voisivat päättää yhdessä Kuwaitin kansalaisten kanssa siitä pitäisikö maat yhdistää valtiollisesti.

Vertailu Baltian käytettyihin stalinistisiin metodeihin on hätkähdyttävä; myös Neuvostoliitto manipuloi tukikohtasopimuksen jälkeen näissä maissa pidettyjä vaaleja yhtä ronskisti.  Kuten Suomessakaan vuonna 2014, ei vaihtoehtoja ole: pienten on sulauduttava suurempaan.  On saatava luotua ”tehokkaampia kuntia”!

Neuvostoliitosta tutut menetelmät tuottivat vuonna 1940 hyviä ja valideja tuloksia. Esimerkiksi 14. ja 15. heinäkuuta 1940 Virossa pidetyissä vaaleissa pelottelu, manipulointi ja uhkailu tehosivat. Viron Työkansan yhdistynyt rintama sai 92, 9% äänistä, Latviassa kommunistien liehtarit saivat 97,6%, Liettuassa peräti 99,2% äänistä.  Nämä uudet parlamentit olivat sitten kovin halukkaita liittymään Neuvostoliittoon.

Hyvänä esimerkkinä tästä vaalituloksiin kohdistuvasta hienoisesta halveksunnasta mainittakoon Moskovan neuvottelut vuoden 1939 syksyllä. Niiden aikana Paasikivi varoitteli neuvosto-osapuolta, että eduskunnan oli hyväksyttävä kaikki mahdolliset valtiosopimukset. Hyväntahtoinen ja myhäilevä Stalin ei nähnyt tässä ongelmia vaan lupasi oman äänensä sopimuksen puolesta.

D. Muotomenojen ylenmääräinen palvominen

”Sikspäkki” aikoo noudattaa tarkasti muotomenoja. Perustuslain rikkominen ei ole pikku juttu.

Esimerkiksi kuntalaki viedään perustuslakivaliokuntaan ja sieltä se epäilemättä saa hallituksen äänin selvän tulkinnan siitä, että perustuslakiin ei tässä kajota ja siksi asiasta voi päättää äänienemmistöllä.

Lainkäsittelyssä osoitetaan kuitenkin tarkkuutta ja monet hallituspuolueiden jäsenet ovat yksityisesti sitä mieltä että onpas ikävää.

Kansanedustajat joutuvat omissa äänestysalueilla pahoittelemaan ja kiemurtelemaan äänestäjien edessä toivoen sitä, että nämä eivät muistaisi mitään sitten vuotta 2015.  Erityisesti SDP:n tarkasti poliittisia tuulia nuuhkivien kansanedustajien pelokas pälyily äänestäjien suuntaan on paljastavaa. Takki saattaa kääntyä nyt herkästi sillä puolue on kuolemankriisissä (se kokee valitettavasti liberaalipuolueen kohtalon!) ja oma paikka katkolla.  Omatuntoa perustuslain rikkomisesta rauhoitetaan kuitenkin muotomenojen tarkalla palvomisella.

Myös Baltian maissa noudatettiin tarkasti lakia.

Esimerkiksi Viron kohdalla uusi parlamentti kokoontui neuvostoarmeijan pistinten edessä 21 heinäkuussa. Sotilaat seisoivat kiväärit jalalla parlamenttirakennuksessa ja edustajia varoitettiin väärästä äänestystuloksesta. 

Tulos oli…ihme kyllä myönteinen. Viimeinen riigikoku päätti anoa Neuvostoliittoa ottamaan Viron jäsenekseen.

E. Kuntauudistus – neuvostorituaalien juhlaa

Asia ei ollut kuitenkaan heti selvä. Baltian maiden pakkoliitokset piti ritualisoida.

Sen jälkeen elokuun 1.-7. pnä 1940 pidetyissä istunnoissa NL:n korkeimman neuvoston yleiskokous otti asian käsiteltäväkseen.  Sinne oli saapunut myös edustajia kaikista Baltian maista.

Kyseinen kokous noudatti tarkkoja titulatuureja, joissa ensin kunkin maan edustajat kertoivat kokoukselle porvarillisen ajan kauheuksista ja julmuuksista. Sen jälkeen tehtiin ns. virallinen ehdotuspuhe, jossa kokousta pyydettiin ottamaan maa Neuvostoliiton osaksi. 

Äänestys toimitettiin kokonaisuudessaan ja siten, että ne jotka äänestivät Lain hyväksymistä nostivat kätensä. Sitten pyydettiin niitä, jotka vastustavat nostamaan kätensä.

Kuka vastustaa. Ei ole. Kuka pidättyi äänestämästä? Ei ole”.

Sen jälkeen todettiin juhlallisesti kunkin maan liittyminen Neuvostoliittoon tapahtuneeksi.

Tätä seurasi sitten istunnon lopun riemullinen ylistysosa, jossa todettiin: ”Myrskyisiä, kauankestäviä suosionosoituksia. Kaikki nousevat seisomaan. Koko Sali osoittaa kunniaa. Kuuluu tervehdyshuudahduksia uuden Eestin Sosialistisen Neuvosto-liittotasavallan  kunniaksi, Eestin vapaan kansan kunniaksi, Neuvostoliiton ja sen päämiehen toveri Molotovin kunniaksi, kansojen suuren opettajan ja johtajan – toveri Stalinin kunniaksi. Myrskyisiä suosionosoituksia. Yhä uudella voimalla kasvavat myrskyiset suosionosoitukset. Salin kaikilta puolilta kuuluu Neuvostoliiton kansojen kaikilla kielillä tervehdyshuudahduksia kuudentoista liittotasavallan veljeskansojen kunniaksi. Valtavalla innostuksella laulavat läsnäolijat ”Internationalen”. Myrskyisiä jatkuvia suosionosoituksia.

Samanlaista hyssyttelyä, rituaalipokkurointia ja kansalaisten hämäystä lienee edessä myös Suomessa vuonna 2014. Iltalehdet riekkuvat mukana ja Yle tuottaa epäilemättä jostain nimettömyyden lävestä uusi ”tutkimuksia”.  Eduskunnassa vuodatetaan television edessä suuria krokotiilinkyyneliä. Ja sen jälkeen sitten vollotetaan itsesäälin täyteistä tuhinaa siitä että ”minä teen Suomelle töitä (nyyh)!”

Voiko suomalaisia pelotella?

Vuonna 1939 ei suomalaisia voinut pelotella. Otaksun, että asiat ovat samalla tolalla myös vuonna 2014. Tämä kansa ei alistu eikä suostu juoksemaan lampaaksi lahtipenkkiin.

Suomalaisten jukuripäisyys ihmetytti aikoinaan NL:n johtajia kovasti.

Molotov totesi itse sodan jälkeen keskustellessaan asiasta jugoslavialaisten toverien kanssa  suomalaisten olevan erittäin itsepäisiä. Kun valvontakomission johtaja A. Ždanov kehui Suomea ja harmitteli, että sitä ei aikaan ”otettu” niin Molotov tiesi asiat paremmin; ottamisesta olisi seurannut vaikeuksia. 

Stalin taas oli vielä talvisodan jälkeen sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole oikeaa armeijaa, koska se ei osaa hyökätä. Jatkosodan jälkeen Stalin oli toista mieltä ja tavatessaan suomalaisia kulttuurin edustajia sodan jälkeen hän oli sitä mieltä, että jos belgialaiset olisivat olleet kuten suomalaiset, niin saksalaiset eivät olisi pärjänneet niin hyvin.  Kansojen isä myös huomautti ihaillen, että suomalaiset olivat kyenneet myös luomaan kulttuurin vaikka asuivat missä lie ”takapajulassa”.  

Stalinin ja Molotovin kunniaksi voitanee todeta, että he oppivat jotakin suomalaisista vuosina 1939-1944. Meidän hallituksemme ei ole oppinut mitään eikä muista menneisyydestä paljoakaan. On vain puskettava päätä seinään!

Hallituksen tulevan kevään epätoivoista rynnistystä selittää se, että kyseessä on ”sikspäkin” viimeinen taisto. Hallitusherrat tietävät sen. Kuten Pyhässä Kirjassa todetaan: ”kirves on puun juurella”.

Epäilen, että vuoden 2015 vaalien jälkeen edessä on Keskustan ja PS:n ”Kansan hallitus”.

Tällöin nämä asiat otetaan uudelleen esille ja laittomia päätöksiä tullaan muuttamaan.  Jollei näitä vuoden 2015 vaaleja peruuteta tarpeettomina? Sekin on mahdollista ja sopisi erittäin hyvin tähän nykyiseen neuvostotyyliin.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu