Ukrainan kriisin väliaika: Yle syyniin?

Ukrainan kriisin tässä vaiheessa on hyvä tarkastella Venäjän
aloittaman krimin miehityksen voittajia ja häviäjiä.

1.Länsimaat

Ukrainan kriisi paljasti salamaniskun tavoin Lännen ja Naton heikkouden.

Läntinen sotilasliitto makaa vieläkin
kylmän sodan jälkeisessä skleroosissa eikä kykene muuhun kuin osoittamaan pahaa
mieltä jos joku siihen kuulumaton maa joutuu avoimen sotilaallisen hyökkäyksen
kohteeksi.

Opetus on terveellinen siinä mielessä, että se palauttaa
politiikanteon takaisin sen fyysiseen perustaan; avoimen hyökkäyksen kohteeksi
joutuva maa joutuu nojaamaan ennen kaikkea itseensä ja ns. konkreettisiin
toimiin hyökkäyksen torjumiseksi.  

Kriisi paljasti myös Obaman hallinnon noudattavan mieluiten ”lepyttelypolitiikkaa”
(appeasement a la Chamberlin) kuin
suoraa toimintaa. Ainoa tepsivä keino näytti olevan talouspakotteiden ja
kurssilaskujen yhdistelmä, joka sitten saikin Kremliä lähellä olevat oligarkit
toimiin neuvottelujen puolesta.  

Ongelmana on kuitenkin se, että niitä ei käydä tilanteesta,
jossa Venäjä olisi vetäytynyt Krimiltä vaan miehityksen oloissa.

Hyökkääjää
palkitaan.

2. Venäjä

Myös Venäjä on häviäjä.

Paradoksaalista kyllä, presidentti Putin sukelsi Ukrainan
kriisiin tahtomattaan.

Kiovan vallanvaihto oli kaikille yllätys ja vaikka Venäjällä
on alueella parhaimmat tietolähteet sen politiikka ei ollut proaktiivista vaan laahasi perässä.
Osittain syy tähän piili olympialaisissa, joiden läpivienti ilman ongelmia oli
itänaapurissa kansallinen prioriteetti.  Maidanin
väki ei kuitenkaan odotellut vaan toimi.

Kiovan vallanvaihto osoitti myös sen miten eristyneessä ja
todellisuuspakoisessa maailmassa Venäjän johdossa eletään (kt. http://avmalgin.livejournal.com/4390720.html).
Toisaalta, Putinin oli pakko toimia sillä Kiovan vallankumous asetti hänen oman
asemansa kyseenalaiseksi; entäpä jos väki Moskovassa tekisi samoin? Entä jos
venäläiset eivät lähtisi kaduilta ja kohta esiteltäisiin Putinin loistoautoja
ja huviveneitä televisiossa? Toisaalta presidentin prestiisi ja suurvallan
arvovalta vaativat jotain hyvitystä. Putin ei käännä toista poskea!

Krim valittiin epäilemättä siksi, että se oli ns. helpoin kohde.
Alueella oli jo venäläisiä sotilaita ja sinne oli helppo tuoda tunnuksettomia ”spetsnats
joukkoja Toljatin alueelta tai
muualta Etelä-Venäjältä. Sotilaille annettiin ohjeeksi pitää suunsa
kiinni, siksi että lännen ”hyödylliset idiootit” eivät hiffaisi.

Hyökkäyksen hinta oli kuitenkin kova.

Venäjä hävisi mediasodan 10-0. Kaikki ne astronomiset
summat, joita uhrattiin Sotšiin menivät nyt kankkulan kaivoon.
Venäjä nähdään nyt joka puolella imperialistisena ja häikäilemättömänä
valtiona, joka on uhka Euroopan rauhalle.  Tai mikä mielenkiintoisinta  – lännessä ei syytetä Venäjän kansaa vaan
ainoastaan sen sodanhimoista johtajaa (oli tämä totta tai ei).

Venäjä myös rikkoi törkeästi myös itse kannattamiaan arvoja – kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtioiden alueellisen
koskemattomuuden periaatteita.  Kiista
slaaviveljien kanssa on pitemmän päälle myös erittäin vaarallinen sille itselleen sillä
tämä kähinä madaltaa mahdollisen sisällissodan ja verenvuodatuksen estoja myös
Venäjällä. Tämä selittää myös Venäjän pidättyvyyden suhteessa ukrainalaisiin
joukkoihin.  Kysymys kuuluu: kuka
vuodattaa ensimmäisenä slaavien verta? Toivottavasti ei kukaan.

3. Suomi – YLE syyniin?

Suomi oli tässä kriisissä – yllättävää kyllä – jossain
määrin voittaja.

Tärkein voitto lienee kai siinä, että Krimin miehitys avasi
päättäjien silmät hetkellisesti näkemään maamme turvallisuuspoliittisen
tilanteen perusteet: me olemme yksin. Vastuulliset päättäjät (paitsi tietenkin
ne joille tosiasiat eivät merkitse mitään) vetävät nyt olletenkin tästä selvät johtopäätökset.
 

Miinat takaisin ja armeijalle rahaa! Nämä signaalit olisivat
terveellisiä merkkejä ulospäin siitä, että täällä halutaan elää rauhassa ja
päättää asioista itse. Kyse olisi vertauskuvallisesti siitä, että Suomi-niminen
tervahöyry päättäisi itse kunnostaa omat pelastusveneensä – niin ettei kenenkään
muun tarvitsisi tulla niitä korjaamaan. Halpaa verrattuna siihen, että kävisi hassusti…?

Kaikki ei ollut kuitenkaan positiivista.

Suomi koki suoran aseellisen uhkauksen; Venäjä järjesti 100
kilometriä Suomen rajasta ja Lappeenrannasta (Perkjärvellä) sotaharjoituksen,
jossa käytiin läpi sitä miten asutuskeskus valloitetaan. Kyseessä oli suora
uhkaus Suomen suuntaan; ojennettu pistooli kohti Suomi-neidon lantiota.  Putin oli henkilökohtaisesti seuraamassa tätä
manööveriä.

Niin.

Uhkailiko Putin meitä kaikkia? Kuullostaa käsittämättömältä.

Tavallisille ihmisille kyse oli niin vaikeasta asiasta, että
siihen ollaan vasta nyt heräämässä. Ikään kuin meillä kansana olisi edessä
hammaslääkärikäynti, joka inhottaa ja ajatukset käännetään siitä pois. Järki
kuitenkin sanoo, että hampilääkärintuoliin
on pakko joskus istua; tosiasiat on tunnustettava.

Suomalaisten horros johtuu siitä, että neuvostoaikana täällä
totuttiin siihen, että sen maan johtajat eivät uhitelleet ja kalisuttaneet aseitaan
uhkaillakseen rauhallista pohjoista naapuriaan. Toisin kuin nykyisen Venäjän
johtajat, vanhenevat neuvostojohtajat olivat yleensä reaalipoliitikkoja, jotka
eivät turvautuneet sotaseikkailuihin. Vasta vanhuuden kynnyksellä arviointikyky
petti (1979 – Afganistan).

Pahimmat tappiot koettiin kuitenkin mediassa. YLE:n tiedotus
joutui kriisitiedottamisen tulikokeeseen, jonka se läpäisi vain osittain.
Paljon oli hyvääkin; kirjeenvaihtajat olivat erinomaisia ja ammattitaitoisia. Samoin
yleislinjassa pyrittiin objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen.

Jossain kohdissa kompastelu oli kuitenkin ilmeistä.

Kaikille on kai selvää, että tässä maassa toimii vahva
Venäjä-lobbi. Sitä tuetaan ulkopuolelta Venäjän virallisilta kanavilta. Myös
Venäjää koskeva tutkimustoiminta on osin pahasti politisoitunutta.

Tässä on meillä suuri ongelma: entä jos kriisi olisi
koskenut Suomea? Miten me olisimme pärjänneet? Tiedotussodassa käytetään
härskistä disinformaatiota, valheita ja hämäyksiä. Niihin ei meidän
valtiollisen YLE:n kuitenkaan kannata langeta; meillä ei ole varaa siihen –
rahat ei riitä hömppään.   

Herätys YLE:n
hallinto!

Olisi siksi kansallisen edun mukaista, että YLE:n
hallintoneuvosto pyytäisi tämän kriisin jälkeen jotain ulkopuolista tahoa
tutkimaan Ukrainan kriisin aikana Pasilassa tapahtuneen tiedottamisen linjat ja
motiivit.

Tämä selvitys olisi tärkeää siksi, että kansalaiset voisivat
tulevaisuudessa luottaa 100% YLE:n toimintaan ja että jos – toistan jos –
tiedotuksessa ja sen suunnittelussa oli mukana ns. ”mätiä omenia” niin nämä
toimijat voisi korottaa uusille aktiviteetin tasoille: esimerkiksi
ruokaohjelmien tai tositeeveen kiehtovaan maailmaan.

Kuten huomataan: Ukrainan kriisissä on paljon häviäjiä ja
vähän voittajia.

Toisaalta ruoka-ohjelmille olisi kiva saada uusia energisiä
toimittajia!)) Nämä olisivat niitä onnellisia Ukrainan kriisin voittajia!

Arto Luukkanen

Järvenpää

 

 

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu