Jakkaraministerien mahalasku

Hallituksen pääpuolueiden (Kokoomus ja SDP) sekä oppositiopuolueiden johtajat pääsivät eilen historialliseen kompromissiin SOTE-uudistuksesta. Neuvotteluiden tulokset sinetöitiin tiedotustilaisuudessa 24.3.2014, jossa pääsopijat istuivat yhdessä pääpöydässä.

Vallan painopisteen muutos näkyi herkullisesti siinä, että pimennossa pidetyt, hallituksen pienpuolueiden edustajat istuivat ”jakkaroilla”.

Muutos oli sekä symbolinen että todellinen. Kuvissa olevat ”pien-jakkara” puolueet eivät esitelleet ainoastaan omia sukkiensa kuosia (Arhinmäellä oli värilliset) vaan ennen kaikkea omaa voimattomuuttaan uuden muutoksen edessä.  Kasvojen menetys tietysti korostui Helsingin Sanomien kuvakollaasissa, jossa nämä politiikan uudet ”huutolaispojat ja tytöt” istuvat jäykin ilmein sivussa.

Muutos kertoo ennen kaikkea siitä, että vuoden 2015 hallitus tulee sisältämään mitä todennäköisimmin 4:n suuren koalition, jossa ei pienpuolueita ja niiden erikoisvaatimuksia tarvita.  

Kysymys kuuluu: onko se menetys isänmaalle?

Onko se edes menetys näiden puolueiden kannattajille?

Petetyt kannattajat

Jos lähdetään kannattajista, on hyvä todeta, että ”sikspäkin” aika vienyt nämä puolueet ideologisen ja moraalisen vararikon partaalle (ainoastaan RKP on selvinnyt tästä vanhojen traditioiden voimalla).

Vihreille hallituksessa olo on ollut yhtä via dolorosaa, jossa ekologisen elämän kannattajat on pakotettu nielemään ydinvoiman lisärakentamista, turvevoimaa, Talvivaaran massiivista ympäristörikosta…

Sen kannattajat ovatkin aiheellisesti kysyneet itseltään: onko tässä mitään järkeä? Miksi äänestää puoluetta, joka on hallituksessa vain siunaamassa kaiken mahdollisen? Siksikö, että ministerinä on niin paljon mukavampaa? Mitä se vihreä politiikka on? Olemmeko vain Kokoomuksen puisto-osasto tai demarien sutjakka jatke? Kannattaako vihreää puoluetta enää edes pitää pystyssä? Pitäisikö se lopettaa tarpeettomana? Pannaako vihreät rukkaset naulaan?

Vasemmistoliiton kohtalo taas on ollut niin myötähäpeää keräävä, että oikein tekisi mieli tulla halaamaan kaikkia sen kannattajia ja sanomaan että kyllä se siitä! Jaxuhali kaikille teille kunnon vasemmistoliittolaiset!

Jokainen tietää sen, jokainen on ajatellut sitä ja tässä se vaiettu totuus kuuluu: tämän maan vasen laita on ollut sikspäkissä riemukkaasti kuristamassa köyhää, kurittamassa vanhusta ja ojentamassa lasta oikein
urakalla.

Siellä me oltiin! Jippii! Eikä tehnyt tiukkaa! Kohta menee lapsilisä?

Ainoa mitä on todella voitu tehdä, on vilkuttaa pientä sateenkaarilippua. Ainoa vasemmistolainen keskittymä oli Sotsin olympialaisissa syrjäiseen hotelliin sammunut ”ministeriläjä”. Köyhän ja työttömän asia on jätetty vähemmälle samalla kun ollut pakko tanssia masurkkaa pääoman ja rahan pillien tahdissa. Mutta tanssi Paavo, tanssi!

Kristillisten olemassaolo hallituksessa taas näkyi silloin kun laillisuudesta vastaava ministeri kehotteli ihmisiä laittomuuksiin.  Kristillistä politiikkaa kaipaavalle kannattajalle tämä ministerin toiminta on ollut Lutherin periaatteiden rikkomista. Epäluterilaista oharia, jossa on tekopyhästi haluttu kuitenkin istua ministerin tuolilla.  

Isänmaalle parasta: hit the road Jack!

Näyttää siltä, että näille puolueille olisi paras oman uskottavuutensa kannalta pitää pieni 4-8 vuoden respiitti. Tämän didaktisen tauon aikana olisi mahdollista myös etsiä niitä oman politiikan perusteiden ja
periaatteiden murusia.  Sieltä ne löytyvät – kuuntelemalla kannattajia ja tavallisia ihmisiä. Toisaalta tulevien vaikeiden aikojen oppositiopolitiikassa tarvitaan myös niitä, jotka osaavat alistua nätisti – kuten tässä 24.3. 2014 tiedotustilaisuudessa nähtiin.

Kaikille teille ”jakkaraministerille” – jaxuhali!

Arto Luukkanen

Järvenpää

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu