Pääministerin keskenkasvuinen lähtö?

Mitäpä jos marsalkka Mannerheim olisi vuonna 1940 – kesken talvisodan vaarallisten päivien  – todennut haluavansa maistaa toisenlaista elämää?

Entäpä jos presidentti Ryti olisi vuonna 1944 sanoa lurpsauttanut, että hän tästä nyt sitten lähtee – kansainvälinen maailma kun niin houkuttelee?

Entä jos Risto Rytin kommentti olisi silloin ollut:”…se kansainvälinen maailma on imaissut mukaan…senkun huomaa ja näkee että saa omalla työllään muutosta aikaan Euroopassa – se on jumalattoman palkitsevaa”?

Tai mitäpä jos UKK olisi heittänyt hanskat tiskiin ja lähtenyt eläkkeelle…olihan näitä vuosia jo takana ja monta voitettua vaalia…?

Kataisen rintamakarkuruus

Luulen, että useimmista kansalaisista tuntuu nyt siltä, että heitä on höynäytetty. Pääministeri lähtee vikkelästi karkuun samalla kun valtakunta vapisee taloudellisten ongelmien edessä ja kun ulkopoliittinen tilanne on niin vakava.

Juuri nyt kun tarvittaisiin ennen kaikkea jatkuvuutta ja vakautta.  

Siitä huolimatta meidän nuori pääministerimme lähtee lipettiin.

Miten sen sanoisi? Ei tätä voi kaunistella tai maskeerata! Tämä olio ottaa pitkät, karkaa etulinjasta, väistää vastuun, tekee oharit…pettää kaiken sen mitä hän on aikaisemmin sanonut.

Ehkä tässä on sukupolvien välistä eroa;  meidän aikanamme opetettiin, että isänmaan palveleminen on korkein hyvä ja että työt pitää hoitaa loppuun saakka. Nyt meillä pääministeri tekee ”vanhaset”, kulkee teininä, etsii jotakin omaa hyväänsä eikä katso voivansa palvella kansaa. En todellakaan ymmärrä tällaista nulikkameininkiä – anteeksi vaan ilmaus mutta kyse on isosta asiasta.

Ja kukaan ei sano mitään??!

Sanotaan, että rotan jättävät uppoavan laivan mutta tässä tapauksessa tämä esimerkki on väärä. Laiva uppoaa vasta sitten kun sen päällystö lähtee…

Kokoomuksen haaksirikko

Totuus on kuitenkin karu. Ilmeisesti omaa itseään ja omaa nautintoaan etsivä Katainen jätti tylysti Suomen valtiollisen tervahöyryn heitteille. 

Arvoisat soutavat kaleeriorja ystäväni! Siellä kannella ei ole nyt ketään!

Tätä operaatiota oli ilmeisesti harkittu jo pitkään (kuten mainitsin aikaisemmassa blogissani) ja näyttää siltä, pääministerin tekopyhät puheet vastuun kantamisesta olivat vain höpö-höpöä.  Typerien kansalaisten vetämistä linssiin.

Kokoomus paljastui tämän petoksen mukana sellaiseksi mitä se ei ole – nimittäin ylikansalliseksi hajaannukseksi. 

Jokaisen vastuullisen ja isänmaallisen kokoomuksen kannattajan pitäisi nyt harkita vakavasti sitä kannattaako hänen olla mukana tässä ilveilyssä. Kannattaako peesata vastuunpakoilija puoluetta? Kannattaako äänestää enää sakkia, joka näyttää pettävän sen kaikkein tärkeimmän – isänmaan vakauden? Eikö tämä ollut samalla tämän surkean hallituksen ja myös kokoomuspuolueen lopullinen valkoisen lipun heilutus?

Kataisen ero myös paljastaa sen, että ko. puolueen johto ei ole enää porvarillinen eikä isänmaallinen. Eikö tässä tilanteessa olisi jokaisen kokoomukselaisen harkittava tarkasti sitä ketä äänestää seuraavissa vaaleissa; eikö tässä maassa ole puoluetta joka vielä kannattaa kotia, uskontoa ja isänmaata?  Onko Kokoomusta enää ylipäätään olemassa?

Kataisen eroilmoitus oli myös isku vuoden 2011 vaalitulosta ja parlamentarismin periaatteita vastaan. Eduskuntavaaleista lanseerattiin kovalla tohinalla 2000-luvulla pääministerivaalit ja nyt kun tämä meidän itseään etsivä olmimme hyppää pois kelkasta, niin on koko vaalitulos petosta. Petosta, petosta…

Kataisen poliittinen ura näyttää tämän lauantain ilmoituksen jälkeen olevan vain pelkkä suuri fuula enkä usko, että näin läpinäkyvä kärkkyminen tuo Euroopasta yhtään virkaa. Tässä mielessä hänestä tuli lauantain iltana poliittinen ruumis. 

Välittömästi uudet vaalit!

Hedonismin palvonnasta, itsekkyyden jumaloinnista ja oman edun etsinnästä on tässä maassa tullut epidemia.  Kyse on kuitenkin eliitin ikiomasta sairaudesta; siitä, että tämä fantastisesti rappeutunut väki ei enää tiedä isänmaan ja oman edun välistä eroa.

Tämä ei päde kuitenkaan kaikkialla.

Tavallisten kansalaisten on seisottava ja otettava vastuuta. Heidän on mentävä töihin joka päivä. On tehtävä työt ja hoidettava hommat. Normaalit ja tavalliset ihmiset eivät voi tehdä ”kataisia”. Näin on tehtävä myös silloin, jos herrat pettävät ja livistävät.

Ehkä tässä on mahdollisuus. Kun tämän maan hallinta ei enää kelpaa näille herranretaleille, niin ehkä se tavallisen kansa voi vaatia sen hoidon itselleen. Vaihteeksi. 

Arto Luukkanen

Järvenpää

hyvin tuohtuneena!

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu