Susanne – räksyjournalismin äiti?

Jokainen koiranomistaja tietää miten koirien maailmassa ratkaistaan auktoriteettiongelmat. Isot koirat ovat varmoja asemastaan eivätkä hötkyile; pikkukoirat taas räksyttävät kun pelkäävät. Kovan ja kimeän äänen pitää kompensoida puuttuvaa kokoa tai luonnetta.

Jotain samanlaista hälyä koettiin eilen 5.5.2014 Ylen ”puoluepäivillä” klo 21.00, kun studiossa istuivat perussuomalaisten Timo Soini ja meppiehdokas Toimi Kankaanniemi Susanne Päivärinnan tentittävänä.

Näin Ylen veroja maksavana kansalaisena tuli surullinen olo. Eihän tuo ollut mikään vaalipaneli tai asioihin perustuva tentti vaan silkkaa räksyä.

Koulunäytelmän juoni

Jokainen katsoja näki eilen kuvaavan esimerkin Ylen ”räksyjournalismista”.

Miten se tapahtui?

Räksyjournalismin perustarkoituksena on ”dementoida” haastateltava ja viedä hänen uskottavuutensa. Se tapahtuu räksyllä: eli toisen alistamisella omaan auktoriteettiin. Teknisesti se tapahtuu yleensä esittämällä nopeaan tahtiin ”trivial-pursuit” kysymyksiä ja teknisiä nippelijuttuja. Vastausaikaa annetaan vähän ja toimittaja toteaa sitten päälle jotain: ”eli ei tullut vastausta, ettekä tiedä”. 

Haastattelijan on myös tehtävä pikaisia yhteenvetoja, jossa hän voi esimerkiksi todeta itsestäänselvyyksiä ”Kaspianmeressä on kaloja ja hevoset syövät heiniä” tai sitten vain muina miehinä ilmoitettava jokin vaikea asia pelkkänä toteamuksena kuten ”Suomella on takuut”.

Lyhyesti: tentti muistutti huonosti toteutettua inkvisitiota. Metodi oli sama kuin kouluneuvoston väittelyissä, jossa kommunismia ja radikalismia vastustava oppikoulun opettaja hyppää äkkiä lavalle ja alkaa paasata päälle.

Eilinen räksy ei myöskään teknisesti onnistunut. Huonoa koulunäytelmää muistuttavan journalistisen jymypaukun suurin ongelma oli se, että se ei oikein toiminut. Päällepuhuminen ei herättänyt haluttua lopputulosta sillä katsojan sympatia kääntyi lopuksi kuulusteltavan puolelle.  

Tuloksena oli siten myötähäpeä toimittajaa ja hänen ammattitaitoaan kohtaan. Susanne ei valitettavasti kyennyt säilyttämään viileyttään tai objektiivisuuttaan. Ääni kohosi hiukkasen ja kysymysten sävy kohosi pienoiseen falsettiin.  Näin tulevaisuutta ajatellen neuvoksi Susannelle: menetät aina pelin kun hermostut.  Jos jatkat näitä vielä räksyjä (toivon ettet enää jatka niitä) niin ole koko ajan tyynen viileä.  Se tehoaa – kimitys ei.

Hevoset syövät heiniä ja Suomi sai takuut

Susanne ei ole kuitenkaan räksyjournalismin äiti sillä tätä lajia on harrastettu yhtä pitkään kuin demokratiaa on ollut olemassa.  

Esimerkiksi ateenalainen kansankiihottaja Kleon (422 eKr) pärjäsi kansankokouksessa mahtavalla äänellään ja sillä, että hän osasi aina häiritä sopivasti vastustajiaan, jotka pyrkivät käyttäytymään säädyllisesti.  Poliittisten vastustajien mielestä tällä miehellä oli meuhkatessaan ”valaan keuhkot” ja nahkurin moraali. Meillä Suomessa tätä informaatiomanipulaatiota on harrastettu monessa eri muodossa alkaen aina ”brännvinsadvokatyr” toiminnasta kansalaissotaan edeltävään agitaatioon saakka.

Iäkkäämmät katselijat muistanevat tiedostavat vielä Ylen notooriset toimittajat 1970-luvulta, jolloin näiden radikaalien tähtäimessä olivat silloin kokoomuksen, kristillisen liiton ja SMP:n edustajat.  Vennamo pärjäsi mittelöissä hyvin ja esimerkiksi Harri Holkeri marssi kerran ulos studiosta kun peli meni villiksi.

Yleensä journalistien oma ammattitaito ja vertaisarviointi karsivat tästä ilmiöstä pahimpia rönsyjä pois mutta vaalien alla kiusaus langeta siihen on vastustamaton. Etenkin jos toimittajilla on puolellaan agenda ja ”pyhä tuli” joka korventaa: vastustajat on rökitettävä ettei se kansa vain äänestäisi väärin. Kansa kun saattaa toimia väärin. Kansa on aina niin harmillisen lähellä menettää toimittajien luottamuksen.

Kyseinen tentti ei oikeastaan eronnut suuresta Venäjä-illasta paljoakaan. Ainoa ero oli siinä, että toimittajat noudattivat nyt Venäjän-puolustajien metodia – päälle huutelua ja villiä fuulaa.

Näiden tenttien ainoana ilona näyttää olevan se, että ne viihdyttävät omalla surkealla hupaisuudellaan. Ne ovat kuin Ylen huumoriohjelmia (jotka ovat aika pitkästyttäviä) tai aitoja kuten amerikkalainen ammattilaispaini. 

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. miehekkäinä taustatyön tekijöinä olivat ilmeisesti: Pirjo Auvinen, Elina Hiltunen ja Sanna Savikko. Onnea!

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu