Parrakas nainen ja suomalaisen demokratian voitto

Viime viikonloppuna sattui vaikka mitä!

Euroviisut voitti parrakas nainen, sunnuntaina oli äitienpäivä (hyvä äidit!!!), Venäjä pelasi ”gansterikiekkoa” ja Järvenpää-päivänä kaupungin keskustassa kävi aikamoinen pöhinä.

Kävelykadun päässä nousi höyryä – vertauskuvallisesti kuin vanhasta kaljatynnyristä.  Makkarat maistuivat, ilmapalloja jaettiin ja torilla käytiin rapsakkaita keskusteluja. Teltalla tapahtui ja ihmiset olivat kiinnostuneita. Hyvä me! Moomme hyviä! Tässä muutamia vaikutelmia viikonlopun keskusteluista.

Ensiksi, näyttää siltä, että ihmiset ovat oikeasti hieman heräämässä vaalien jälkeisestä koomasta. Vaalit alkavat jo kiinnostaa ja tavalliset kansalaiset haluavat sanoa sanansa. 

Se ISO ASIA!

Vaalien juju ei näistä keskusteluissa ollut mikään abstrakti EU:sta vaan se ISO SUURI ASIA, joka on hiipinyt esille mediapapiston pidättelyistä huolimatta:

***kannattaako meidän ylipäätään olla mukana tässä sirkuksessa kun me maksamme piletit ja lopulta myös klovnien juhlat?  Eli: vaaleista on tulossa uusi EU-äänestys: puolesta tai ei?***

Vaalimatematiikan kylmyys

Toiseksi, se mikä herätti mielenkiintoa oli pikkupuolueiden yhteinen protesti. Siellä on Muutos-2011, ja IPU, kaikki yhdessä sen saman teeman yhdistämänä: irti EU:sta! 

Täytyy myöntää: nämä ryhmät ovat aika sympaattisia omassa totisessa sanomassaan. Demokratian kannalta tärkeintä on rehellisyyden ja yrittämisen yhdistelmä: suomalainen poliittinen järjestelmä todistaa näissä ryhmissä voimansa. On mahdollista sanoa mitä haluaa!

Jäin kuitenkin aprikoimaan sitä miten näiden ryhmien protestin käy. Suomalaisen vaalimatematiikan mukaan erittäin huonosti.  Äänet menevät hukkaan ja tulevaisuus on yhtä tyly kuten SKP:n ja kaikkien ärhy-vasemmistolaisten lahkopoppoiden.  

Hukkaan menneet äänet mitätöityvät ja satavat lähinnä sen suurimman ja kauniimman puolueen piikkiin.

Valitettavasti.

Ymmärrän näiden ryhmien protestin ja hiukan symppaankin sitä mutta eikö olisi viisainta keskittää äänet sille mahdolliselle ryhmälle? Sille, jolla olisi myös mahdollista saada omia ehdokkaitaan lävitse? Tämä on kylmää ja armotonta matematiikkaa.

Väyrynen – Bertien Bottin joka-maun rae?

Kolmanneksi täytyy ihmetellä Keskustan ihmeellistä kykyä olla itsensä kanssa ristiriidassa.

Väyrynen on EU:ta vastaan kun taas käskynhaltija Olli Rehn vie meitä sinne  ”ytimiin” kuin metrinmittaa. 

Voiko joku normaali puolue olla samaan aikaan kyllä ja ei?  Voiko leipä olla makeaa ja suolaista samaan aikaan. Voiko lasista juoda niin ettei nestemäärä vähene?

Näyttää siltä, että Keskusta voittaa näissä vaaleissa painovoiman ja energian häviämättömyyden lait aivan leikiten.

Kepu on sitä & tätä.

Suloinen Suomen Keskusta on samaan aikaan EU:n viskaaleille jyrkkä ei ja ihana kyllä. Kepun äänestäminen on kuin Harry Potteri-romaanin Bertien Bottin ”joka maun rakeiden” maistelua; sieltä voi tulla toffeen makua tahi korvavaikkua. Varmuutta ei ole.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että tämän asian arka kysyminen on sitä ”etelän mediavouhotusta” ja ”Väyrysen vainoa”.  Etelän vetelät taas kerran harjoittavat ajojahtia! Älkää vaan ajatelko vaan äänestäkää meitä!

Sekin asenne on itse asiassa erittäin sympaattista. Keskusta on kuin lenseä poutäpäivä Suomenniemellä; aamulla voi paistaa heleä aurinko mutta iltapäivällä voi tulla jo täpöllä rakeita.  

Niin ihanaa mutta riskaabelia…kuten eräässä iskelmässä Karjalainen totesi:

”Voiko käydä ihan miten vaan…”

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu