Kunniamerkkejä kahjoille!?

Viron tasavallan presidentti vieraili äsken Suomessa ja tapasi maan johtoa.

Vierailun ohessa presidentti Toomas Hendrik Ilves palkitsi myös suomalaisia vaikuttajia ja luovutti Maarjamaan ristin I luokan kunniamerkin mm. Venäjä-asiantuntijalle, suomentajalle ja Suomen PENin ex-puheenjohtaja Jukka Malliselle.

Erään sanonnan mukaan kunniamerkit ja kranaatit putoavat aina syyttömien niskaan mutta tällä kertaa se lause ei pitänyt paikkaansa.

Jos uskaltaa käyttää tällaista understatementia:  Jukka Mallinen on Itämeren kolmion: Tallinnan, Helsingin ja Pietarin välisessä avaruudessa vaeltava tiedon ja taidon komeetta, jonka aktiviteetit ulottuvat kulttuurin ja tieteen alalta aina kääntämiseen, kirjallisuuteen ja runouteen saakka.  Hän on Venäjän-tuntemuksensa on todellista  – ei vaan in nomine vaan in re.

Kunniamerkkejä niille jotka sen ansaitsevat

Suomen ja Viron tasavaltojen tapa myöntää kunniamerkkejä on sympaattinen ja kaunis traditio. Kuninkaita ei meillåä onneksi ole eikä näillä rannoilla loisi kreivit. Onpahan kuitenkin jotain pientä tilpehööriä.

Jos itse saisin päättää, niin Suomen urheita Leijonia ja sen Valkoisia kauniita Ruusuja ei sataisi niin julmetusti vain eliitin päälle.  Meillähän on tapana lastata ritarikuntien helyt nomenklatuuran ja eliitin päälle. Itsenäisyyspäivien vastaanotoilla nämä meidän herraskaisemme muistuttavat aivan viehkeitä paratiisilintuja.

Päinvastoin – se aivan tavallinen kansa ansaitsisi joka päivä aina uuden kunniamaininnan.

Metallien kiillon pitäisi yltää aivan tavallisten sari sairaanhoitajien luokse; dani duunarien, reino rakentajien, yrjö yrittäjien ja olli opettajien rintapieliin. Näiden väkevät käsivarret hoivaavat joka päivä sairaita, rakentavat taloja ja pyörittävät tehtaiden rattaita.  

Nämä tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan tee työtänsä kunnian tai kiillon tähden vaan siksi, että velvollisuudet on hoidettava. Ihmisiä ei motivoi turha kunnia vaan velvollisuus, arkipäivän pakko, sisäinen kunnia ja halua auttaa.

Kahjot?

Ennen kaikkea muistaisin kuitenkin niitä harvoja enkelejä, jotka liihottavat tässä yhteiskunnassa hädän ja kurjuuden lievittäjinä alkaen Hurstista aina Pelastusarmeijaan, Punaiseen ristiin ja nuorisotyön konkareihin saakka. Anteeksi etten muistanut teitä kaikkia!

Erityismainintana kuitenkin on tässä mainittava Duudsonin veljekset.

On myönnettävä, että vielä pari vuotta sitten pidin tätä porukkaa tyypillisinä pohjalaisina kahjoina, jotka koohottivat merkillisten tempausten kanssa.

Kuinka väärässä olinkaan!

Nämä Duudsonithan pelaavat jalkapalloa afrikkalaisten lasten kanssa, yhdistävät perheitä Suomessa ja puuttuvat koulukiusaamiseen. Täytyy myöntää, että minulla on ollut monta kertaa pala kurkussa kun olen katsonut televisiosta näiden ”luovien hullujen” toimintaa.

Jos olisin presidentti, niin näillä pojilla olisi tonni killuttimia niin edessä kuin sivussa ja vielä kullatut enkelin siivet takana osoittamassa heidän työnsä laatua.

He duunaavat totista enkelien työtä. Nämä veljekset yhdistävät sitä mikä on kaikkein tärkeintä maailmassa: perhettä.

Hyvä Duudsonit! Eläköön Pohjanmaa ja sen luova hulluus!

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. kipaskeepa kaikki iänestämässä eurovaaleissa! Ennakkokopit ovat jo auki.  

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu