Ruvetaan Grilloomaan ja maksamaan äänistä?

Eilen tuli Yle 1 kanavalta härskin koukuttava dokumentti Euroopan "populistiliikkeistä". Ohjelma oli ns. kasvattava dokumentti l. pedamentti, jossa näennäisen objektiivisuuden nimissä indoktrinoitiin sivistynyttä katsojaa karttamaan populistisia liikkeitä.

Ohjelman sanoma oli tyly: taloudellinen kriisi on luonut populistisia liikkeitä, jotka todellisuudessa saarnaavat vihaa ja suvaitsemattomuutta. Nämä liikkeet olivat ohjelman tekijöiden mukaan enemmän tai vähemmän naamioituja rasistisia hirmuliikkeitä.

Mielenkiintoisin näistä eurooppalaisista häiriköistä oli Beppe Grillo niminen "5 tähden liikkeen" puolueen johtaja, joka huseerasi itsevaltaisesti ja harjoitti ankaraa kuria omiensa joukossa. Ohjelma onnistui kuvaamaan Grillon erittäin epämiellyttävässä valossa. Sanomattomana ajatuksena oli: natsi mikä natsi!

**

Dokumentin ongelma oli siinä, että se pysähtyi aina tärkeiden kysymysten eteen. Syy oli selvä. Sen tekijät tiesivät vastaukset etukäteen eikä itsekriittisyyteen ollut mitään syytä.

Se Suuri kysymys jäi avoimeksi: kuka ja mikä on oikeastaan populisti? Todellisuudessahan kaikki puolueet ovat populisteja – ne tarvitsevat kansan ääniä tässä demokraattisessa järjestelmässä. Kaikkien puolueiden on myönnettävä, että demokratiassa kansan ääni on suvereeni.

Vallan auktoriteetti lähtee kansasta ja palaa kansaan.

Samoin: valta on demokratiassa lainassa ja vaaleissa kansan pitäisi periaatteessa uudistaa eliittiä. Vaihtaa verta.

Tämä normaali kierto toimii demokratian hengittämisen takeena; lehdistö paljastaa väärinkäytökset ja sen jälkeen äänestäjät rankaisevat korruptionääriä. Ilman luottamusta ei voi toimia.

**

Näiden ikävien tosiasioiden muisteleminen ei kuitenkaan tullut eilisen pedamentin tekijöiden mieleen.

Syykin on selvä: populististen liikkeiden tärkeimpänä käyttövoimana on ihmisten tunne siitä, että he eivät voi vaikuttaa ja että eliitti on korruptoitunut – kaukana heistä.

Eliitti taas karsastaa protestia, populismia ja demokratiaa.

Sen mukaan kansa tekee aina viisaimmin, jos se seuraa johtajiensa tietä nöyrästi ja kyselemättä. Toisaalta, myös eliitin varjossa elävä ns. rikollinen puolimaailma karsastaa populismia siksi, että se ei tiedä mitä tehdä sen kanssa.

**

Tässä onkin populismin kritiikin toinen kohde. Tavallinen kansa ei pidä rikollisuudesta eikä korruptiosta; se ei rakasta hunsvotteja, kepardimiehiä tai keinottelijoita. Nämä voivat kuitenkin hyvin ja kukoistavat tässä EU todellisuudessa. Pankkituen odotuksessa hyrräävä rikoseliitti odottaa kieli pitkällä uutta rahaa pohjoisen kunnollisilta toopeilta. Ja me maksamme.

Normaali eliitti ja siihen lonkeroina kiinnittynyt järjestäytynyt rikollisuus toimii kuin yksi suuri kokonaisuus, joka pyrkii jatkamaan hinnalla millä hyvänsä olemassaoloaan.

Kyse on hämärän rajamailla toimivista instituutioista ja maan tavasta; siitä miten EU:sta häviää miljardeja euroa puhalluksilla ja väärennöksillä. Tämä järjestelmä on kuin jäävuori, jossa suurin osa saastasta muhii pinnan alla.

Pelin juoni on selvä: populistiset liikkeet pyrkivät muuttamaan ed. mainittuja asioita ja vaihtamaan eliitin. Demokraattisissa vaaleissa. Eliitti ja siihen kiinnittynyt hämärämiesten verkosto taas ei sitä haluaisi.

Siksi keskiluokalle ja ns. tiedostavalle väelle on luotava stereotypia räyhäävistä rasisti populisteista. Siinä tämä pedamentti toimi mainiosti; keskiluokan tiedostava väki sai vahvistusta omille stereotypioilleen ja matka jatkuu…

**

No mutta entä jos demokratiaa muutettaisiin ja annettaisiin sovinnolla eliitille se kaikki valta maan päällä? Että se raha ratkaisisi?

Ennen muinoin raha ratkaisi. Esimerkiksi äänestäminen Suomessa tapahtui silloin varallisuuden mukaan. Manttaalit (maaomaisuus) ratkaisivat. Tilanne ei ole nykyään kovin erilainen vaikka meillä onkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Se johtuu nukkumisesta. Varakkaat ja hyvinvoivat ymmärtävät miten tärkeätä on äänestää ja he tekevät se sinun puolestasi.

Nukkuvien ääniä ei lasketa ja näin se puolue ja ryhmittymä, joka saa kannattajansa uurnille menestyy. Se ikään kuin äänestää näiden nukkuvien äänillä. Tässä järjestelmässä "nukkuminen" on kuitenkin sallittua; ajatuksena on se, että pidättäytyminen äänestämisestä on myös kannanotto. Joissain muissa maissa äänestämättä jättämisestä saa sakot tai siitä seuraa ongelmia.

Meikäläisessä järjestelmässä ahkera puolue ansaitsee aina.

Voittajana on ollut yleensä kokoomus, jonka kannattajat ilmestyvät äänestämään uskollisesti jokaisessa vaalissa. Samoin vihreät ovat patistaneet kannattajansa aina uurnille ja uudet äänioikeutetut ovat yleensä vetäneet ensimmäisen "punaisen viivan" siihen sarakkeeseen.

Pitäisikö tähän järjestelmään sitten tehdä muutos? Pitäisikö äänestämisestä vaikka saada 20-100 euron korvaus? Tai rusauttaa tuntuvat sakot, jollei ole pätevää syytä olla äänestämättä? Ehkäpä ei.

Tärkeintä olisi vain saada ihmiset liikkeelle; ulos lähiöiden baareista. Pois sieltä sängystä raapimasta päätään.

Ehkä äänestyspaikat pitäisi pystyttää baareihin? ))

**

Jokatapauksessa – sunnuntaina uurnille!

Lähettämään viesti eliitille siitä, että me ei tykätä tämän jenkan tahdista ja että siihen Titanic-EU:hun pitää lähettää ihmisiä, jotka osaavat auttaa eurooppalaisia etsiytymään pelastusveneiden luokse.

Arto Luukkanen

Järvenpää