Arjen kauneus ja Kirkastettu Arhinmäki

Aamuinen lähiökatu kiiltelee lempeässä auringonkilossa samaan aikaan kun lähimetsän siimeksessä viipyilee viileän raikas kaste.  Kello on 6 aamulla ja vien koiria ulos.  Varhain töihin menevä naapuri moikkaa autosta ja huristelee töihinsä. Näin se aamu käynnistyy…

Kauempana metsässä on mahdollista päästää koirat vapaaksi haistelemaan aamukastetta.  Se sama kuusimetsä, joka vielä talvella mökötti pakkasessa, on nyt täynnä lintujen laulua ja elämän sähinää.

Toinen koira on vielä pentu ja se on innostunut joka asiasta: pörräävästä kärpäsestä ja liikkuvista lehdistä. Osaisipa olla yhtä kiinnostunut itsekin kaikesta uudesta! Myös vanhempi koira osoittaa elämän merkkejä ja on pöllämystynyt näin erinomaisesta aamusta. Sen vanha nenä tuhisee innosta.

**

Mankalan lähiökadut Järvenpäässä ovat vielä tässä vaiheessa hiljaisia vaikka taloissa heräillään jo.  Toinen naapuri omalta kadulta hakee lehteä ja juttelemme asioista. Siitä miten lapsen lapset eivät enää ole kiinnostuneita aiempien sukupolvien kotipaikoista ja että siitä viitsisikö äänestää. Minä pikkasen kehoittelen mutta ymmärrän vähän sitä haluttomuutta, jota hän ei kehtaa myöntää naapurille. Hänen mukaansa ei ole hyviä ehdokkaita ja sitten: mitä siinä muuttuu?

Puhutaan vähän siitä, että pitäisi näille imperiumin rakentajille kuitenkin näyttää että eletään itsenäisessä Suomessa.  Ehkäpä hän sittenkin menee sunnuntaina sipasemaan merkin?

**

Täällä Mankalan syrjäisellä kadulla kaikki tuntuu nyt erinomaisen hyvältä.

Voi kun tämä kaikki hyvä saisi säilyä, ehkä tulla pikkuisen paremmaksi!

Mutta tietäähän sitä, että elämä muuttaa, ruhjoo, runtelee ja raihnaistaa. Ehkä kuitenkin aina jotain parempaa voisi säilyttää lapsille ja lapsenlapsille? Toivoa, paremmat olosuhteet, jotain kirkasta muistoa eletystä elämästä ja työstä.  Muutoksen välttämättömyydestä ja siitä että se hyvä jää.

**

Se SUURI MUUTOS kirkui eilen televisiosta silmille. Ei siis jääkiekossa, jossa Leijonat nousivat muristen voittoon vaan siellä toisella kanavalla: apinatalossa.

Siellä oli meno kuin sirkuksessa.

Puoluejohtajat huusivat toistensa päälle ja ne viisaammat jäivät puheenvuoropyyntöineen sivuun.

**

Toimittajat olivat epäilemättä salaa mielissään tästä tivolista; esimiehet kiittelisivät tasan varmasti. Nyt päästäisiin journalismin  huipulle – hihuu!

Surullisinta tentissä oli se hiljainen, neuvoton ja onneton Nalle-Puh: SDP:n Rinne.  Mies, joka  ilmeisen pian kohtaa liberaalien kohtalon.

Hänet olisi – ihan säälistä – halunnut nostaa sieltä kaaoksesta johonkin rauhalliseen Puolen-Hehtaarin Metsään miettimispaikalle. Think, Antti, Think!

Nyt hän oli kuin hämmästynyt kuin lähetyssaarnaaja villien ihmissyöjien padassa (anteeksi kielikuvani! Se on vain kirjallinen sellainen) symbolisoiden puolueensa tulevaa – kuolemaakin pahempaa kohtaloa.  Sen tajusi siinä selvästi: SDP hajoaa.  Se kohtaa liberaalien kohtalon.

Rinne murskautuu ja jauhautuu muruiksi Kokoomuksen ja Vasureiden välissä. Se näki lähetyksessä selvästi. Toisella puolella jauhinkivenä pyöri poliittinen rintamakarkuri – ministeri, jolle EU on nähtävästi kalliimpi kuin isänmaa. Mies, joka mankui joka käänteessä lisää integraatiota.

Toisella puolella mekkalahuonessa heilutti sormeaan uudestisyntynyt profeetta; puhdas paita päällä ja  täynnä fariseusmaista intoa oleva Arhis, joka arvosteli vapautuneesti hallitusta.

Miten se on mahdollista?

Valehteliko tämä mies 3 vuotta istuessaan hallituksessa?  Vai luuleeko hän, etteivät suomalaiset muista hänen rooliaan? Nyt hän puhui kuin muistinsa ja omatuntonsa löytänyt Kirkastettu – Arhinmäki.

Näin se poliittinen muutos tapahtuu. Kuin mentalistin jekku – simpsalabim!

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu