Mannerheim – kökköpropagandan ja vihollisten maalitauluna

Huomenna on 4. kesäkuuta.

Silloin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä vietetään perinteellisesti myös puolustusvoimien lippujuhlaa. Syytä onkin. Marskin antama esimerkki on hyvä johtotähti yhä tänäänkin. Hänen toimintansa johtotähtenä oli palvella koko kansaa ja isänmaata – viimeiseen saakka.

On ollut surullista huomata miten Mannerheimin hahmo on yhä uudelleen alkanut ärsyttää joitakin edistyksellisiä piirejä: häntä on kuvattu homoksi tai hänestä on tehty – verorahoilla – afrikkalainen karikatyyri. Onpa asialla ollut miltei akateemisiakin skribenttejä, jotka ovat halunneet vanhusraivolla puraista tämän kansallisen merkkihahmon nilkkoja.  

Suhtautuminen Mannerheimiin on tässä mielessä hyvä lakmustesti ja paljastaa minkälaisessa myrskyssä kulloinkin isänmaamme tervahöyry aina purjehtii. Joka kerta kun Suomea painostetaan, on eräänä keinona ollut harjoittaa kansallisten perinteiden ja ikonien mustamaalausta.  

Tämä kampanjointi on ollut kuitenkin rahanhaaskausta ja turhaa ulinaa; mitä enemmän kökköä on lentänyt – sitä tärkeämmäksi Marskin hahmo on tullut tavallisille kansalaisille.

Rosoa myös

Marskin muistaminen ei tietenkään edellytä mitään henkilönpalvontaa tai kumartelua ihmisen edessä. Mannerheim ei sitä tarvinnut eikä siihen ole mitään syytä; hänessä oli rosoa ja särmää. Nuori Mannerheim erotettiin aikoinaan Haminan kadettikoulusta 22. heinäkuuta 1886.

Kyseessä on mielenkiintoinen yksityiskohta: kyvykäs ja lahjakas sotilas ei välttämättä ole ”sisäsiisti”.

Kansanvaltaisen Suomen poliitikkojen olisi hyvä muistaa tämä opetus: rauhana aikana tottelevainen ja serviili kenraali voi olla lutunen ja mukava mutta tosipaikan tullen isänmaa tarvitsee ennen kaikkea kyvykkäitä ja myös samalla rosoisia ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa miten asiat todellisuudessa ovat.  

Mannerheim uskalsi aikoinaan puolustaa armeijan määrärahoja mutta otti myös vastuun talvisodassa vaikka hänen neuvojaan ei oltu hyvinä aikoina kuunneltu. Hän olisi ollut myös halukas sopimaan Stalinin kanssa vuoden 1939 syksyllä vaikka poliitikoilla ei sisu siihen riittänyt.

**

Ehkä huomisen juhlapäivän tärkein anti on päivänsankarin esimerkin velvoittamana seuraava: tärkeissä asioissa kansalaisten suurin hyve on yksimielisyys, kaikessa toiminnassa ohjatkoon jokaista velvollisuudentunto ja mikä tärkeintä: järjen käyttö on sallittava myös sotilaille – jopa myös poliitikoille.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu