Pelastakaa duunari Ryynänen!

”Kun rahat ei riitä…jumalauta!…”

Edelliset Irwinin iskelmän sanat liittyvät osuvasti viime viikon suureen keskusteluaiheeseen: onko meillä lamaa vai ei ole?

**

Nordea-pankin tulkinnan mukaan Suomi on virallisesti lamassa. Sen mukaan maamme on jo vuodesta 2009 ollut laskevan kansantuotteen syöksykierteessä. Ylen haastattelemien taloustieteilijöiden enemmistön mukaan Suomi ei tietenkään voi olla lamassa: 1990-luvun tilanteessa meillä oli enemmän työttömiä.

Kiistely on teoreettinen.

Tavalliselle kansalaiselle riittää tyly arkikokemus:  fyrkat ovat lopussa ja monessa perheessä joudutaan nyt tunnustamaan se, että paluuta entiseen ei ole. Rahojen loppuminen näkyy kaikkialla vaikka sitä yritetäänkin salata. Se on sosiaalinen häpeä.  

**

Miksi nyt ollaan niin tosi pahassa lamassa?

Se johtuu siitä, että vuosina 2011-2014 pahoinvoinnin kirves on osunut maamme kansantuotteen ytimeen: teollisiin työpaikkoihin.  Nyt ei lomauteta – nyt saadaan potkuja. Samaan aikaan pohjoismainen hyvinvointivaltio näyttää kuihtuvan kuin kukka kuivan maan ja kansantalouden tulonmuodostus sulaa silmissä samaan aikaan kun suomalaisia tuotteita ei osteta maailmalla.

Tämän ”laman-jota-ei-saa-sanoa-lamaksi” tuloksena me piehtaroimme nyt itseään vahvistavassa kriisissä, joka ei hellitä millään. Vaikka suomalainen metsäteollisuus nyt näyttää vähitellen nousevan uuteen suhdannenousuun, ei se hellitä yleistä kurjuutta maassamme.

Kataisen hallitus näyttää tässä markkinavoimien pyörityksessä olevan yhtä nokkela kuin Homer Simpson, joka säheltää osaamattomana, ymmärtämättömänä ja taitamattomana puutarhurina. Hallituksen ainoana ratkaisuna kaikkeen on ollut leikata kasvavia talouden versoja.

Kaikki tajuttiin niin myöhään. Kuvaavaa on, että vasta vuonna 2013 valtiovarainministeri tajusi, että jotain on hullusti. Enteet olivat kuitenkin luettavissa jo vuonna 2007. Presidentti Paasikivellä oli tapana todeta tällaisista suomalaisista poliitikoista seuraavaa:

En oivalla niin sukkelaan,

vaan on se kyllä ihanaa,

kun jälkikäteen tajuaa…” (kirj. suom.)

Suomi-poika areenalla

Selkokielellä: isänmaamme on ennen selvinnyt entisistä lamoista muutaman vuoden pahoinvoinnilla. Nyt tästä krapulasta ei päästä millään; suurtyöttömyydestä ja rajoittamattoman kilpailun tuomasta työn alennusmyynnistä näyttää tulevan maamme normaali olotila.

Se hyvinvointi Suomi, johon nykyiset sukupolvemme ovat kasvaneet, häviää nyt kuin jäätelö helteellä. Pahimmissa skenaarioissa maastamme sukeutuu EU:n pohjoinen aputalous, syrjäinen raaka-aine reservaatti ja radioaktiivisten jätteiden hylkypaikka.

Tilannetta voisi verrata antiikin Rooman Colosseumiin, jossa Suomi-niminen arka gladiaattori on heitetty areenalle – tällä kertaa ilman aseita ja suojavarusteita.

Areenalla käyskentelee samaan aikaan leijonia ja muita isompia ja aggressiivisia miekkamiehiä vaanimassa toisensa henkeä. Onko meillä mahdollisuuksia selvitä kun kyse on sodankäynnistä?  Kohtaako kansantaloutemme  haaksirikon, kun meillä ei ole tarpeellisia selviämisen keinoja? 

Arkikokemus lamasta: keskiluokan niska alkaa murtua

Keskiluokka pyrkii parhaansa mukaan piilottelemaan omaa pahoinvointiaan. Ei ole kiva näyttää toisille, että rahat ovat aina akuutisti ja kroonisesti lopussa.  

Jos toinen perheenjäsenistä joutuu työttömäksi, sairastuu tai jos perheessä on paljon lapsia, on edessä vajoaminen voimattomuuteen.  

Se merkitsee se vähitellen kasvavaa niukkuutta ja sosiaalista häpeää siitä, että ei kykenekkään hoitamaan velvollisuuksiaan. Ennen duunarit elättivät perheensä, maksoivat asunnon ja kykenivät kuluttamaan. Nyt se aika on ohitse.

**

Epätoivo näkyy siinä, että poliisit tekevät toista työtä vaikka ravintolan portsareina tai että sairaanhoitajan on jaettava aamulla postia. Sen tien päässä on Amerikka, jossa köyhien perheiden vanhemmat tekevät kolmea työtä ja elävät vain tehdäkseen työtä. 

*

Kun rahat eivät riitä ovat seuraavaksi edessä vippikassat ja velkahelvetti. Tässä vaiheessa kulisseja vielä pidetään pystyssä mutta sitten kun ne romahtavat mikään ei auta. Ihmiset tekevät mitä tahansa voidakseen pitää perheen kasassa ja tienatakseen jotain…ihan mitä vaan.

Keskiluokan sortuminen on Suomen loppu. Nämä miehet ja naiset: duunarit ja yrittäjät pitävät tämän maan pystyssä: maksavat verot ja tuovat rahaan kansantalouteen. Rikkaat eivät valitettavasti laita rahojaan nyt tuotantoon vaan makuuttavat niitä veroparatiiseissa tai pankkitileillä.

Surkeuteen joutuvan tavallisen ihmiset elämän tunneskaalaa hallitsee ennen kaikkea pettymys ja voimaton raivo: miten tähän oli mahdollista vajota? Samalla luottamus politiikkaan ja päättäjiin rapisee – miksi äänestää jos kukaan ei välitä eikä kenellekään voi kertoa omasta fiaskostaan?

Tämä poliittinen passiivisuus sopii kyllä niille, joilla on jotain. He äänestävät oman etunsa takia; aina ja ahkeraan! Siksi he ovatkin vallassa.

EU voitti duunarit

Keskiluokan piilotettu ongelma rampauttaa näin myös poliittisen järjestelmän. Pahinta on se, että vanhat puolueet eivät kykene ymmärtämään tätä tilannetta eivätkä edes halua toimia.

Koin omakohtaisesti tämän välinpitämättömyyden 2000-luvun alkupuolella, jolloin olin Rakentaja-lehden kolumnisti. 

Vähitellen liiton jäsenet alkoivat kirjoitella minulle ja soitella.

Kaikilla oli yksi ja sama huoli: miksei SDP tai liitto tee mitään sille, että ulkomaalaiset tulevat, eivät maksa veroja, saavat nälkäpalkkaa ja lopulta vievät suomalaisten urakat ja työt?

Ulkopuolisen kyselyt eivät johtaneet mihinkään: ketään ei kiinnostanut sillä pääsy Eurooppaan oli taikasana, joka lopetti kyselyt. Kyseenalaistaminen oli rasismia ja nationalismia.  Sen jälkeen koitti myös Rakentajan kolumnistiuran loppu: mitä se teologi siellä valittaa!!?

Pelastakaa duunari Ryynänen!

Tämä kriisin voittamisen ensimmäinen ehto on tosiasioiden tunnustaminen.

Kataisen hallituksen pitäisi erota pelkästään oman moraalisen asemansa kestämättömyyden takia. Siksi, että sitä vastuuta ei sitten otettu vaikka siitä kovasti meuhkattiinkin. Kyseisen hallituksen loppu olisi vapahdus tälle maalle siksi, että se ei ollut syntyessään vaalituloksen mukainen hallitus eikä se toiminut.

Sitä piti ja pitää yhdessä ”bandiitti-moraali” (minun hallinnonalani on minun saaliini!). Itse toiminta on ollut surkeaa äheltämistä;  hallituksen ”ruuhi” on ajelehtinut eteenpäin kriisistä kriisiin. Voidaan hyvällä syyllä väittää, että Kataisen hallitus on ehkä Suomen historian huonoin hallitus. Sen saavutus on gargantuamainen: se mitä rakennettiin vuosikymmenin sodan jälkeen  – tuhottiin kolmessa fantsussa vuodessa.

**

Seuraavissa vaaleissa valitaan hallitus, jonka on kyettävä pelastamaan OY Suomi AB. Jokaisen olisi nyt tartuttava kaikkiin mahdollisiin yhteistyön käsiin ja laitettava ideologiset vastenmielisyydet romukoppaan.

Olisi kyettävä mahdottomaan: pelastettava se duunari Ryynänen, joka perheineen kahlaa päivästä päivään mahdottomassa suossa. Samalla pelastuisi myös koko Suomi.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. Ilmoitan nöyrin mielin, että Järvenpään Perussuomalaiset valitsivat Jarkko Walleniuksen ja minut jäsenäänestykseen Uudenmaan piirissä vuoden 2015 vaaleja varten. Jäsenäänestys on: 9.6.- 22.6. JärPS haluaa pelastaa duunari Ryynäsen ja tavalliset suomalaiset!

 

  

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu