Kärsivä Frodo ja ”orgastinen veuhtaaja”

Ensinnäkin, kiitos YLE:lle, joka on televisioinut Kokoomuksen puoluekokousta niin kiitettävästi.

On ollut ällistyttävää ja mielenkiintoista havainnoida maamme hallitsevan puolueen päätöksenteko-showta.  

Sen meno muistutti joskus rock-konserttia, toisinaan yli-vainiolaista parannusjuhlaa ja koko ajan sirkus Finlandiaa. Muilla puolueilla on paljon oppimista, jos he haluavat päästä samanlaiseen riekkujaistunnelmaan. Ilmapiiri Lahdessa oli ilmeisen juovuttavaa – parempi väki näytti ”epäsuomalaisen paljon” tunteitaan ja meno oli villiä kuin Lapissa rykimäaikana.

**

Oli myös koskettavia hetkiä. Erityisesti Jyrki Kataisen jäähyväispuhe järkytti.  

Sitä oli ilmeisesti valmisteltu tulevaisuuden historioitsijoita varten. Puhe välitti inhimillisen viestin siitä, että tämä mies oli totisesti pelastanut maansa ja että se tehtiin keinoista välittämättä. Päämäärä oli tärkein. Nyt puhui Historian Hahmo ja kaikkensa antanut suomalainen valtiomies.  

Kataisen puheessa käytettiin ns. jesuiittamoraalista tuttua ajatusta siitä, että päämäärät pyhittävät keinot.  Ehkä se oli tarkoituskin, se antoi puheeseen ryytiä.

Jesuiitat tuomittiin aikoinaan 1700-ja 1800-luvulla tekopyhiksi ja vaaralliseksi veljestöksi, jonka paavi Klemens XIV hajotti. Se perustettiin uudelleen myöhemmin mutta jesuiittamoraali merkitsee nykykielessä samaa kuin moraaliton tekopyhyys. Ehkä tämä oli tarkoituskin: puhe kertoi armottomasta pääministeristä ja turhista moraalisista kielloista vähät välittävästä Kohtalon Miehestä.

Katainen – kärsivä Frodo

Valitettavasti Kataisen hallituksen toiminnassa ei ollut kuitenkaan mitään moraalittoman jesuiittamaista tai tekopyhää; se epäonnistui ihan normaalin arkisesti.  Kataisen hallitus ei kyennyt toteuttamaan sote-uudistusta tai kuntauudistusta.  Sen ainoa talouspoliittinen hokkuspokkus oli leikata, leikata ja leikata.  

Kataisen ainoa avu oli – anteeksi vain ilmausta – nautamainen kyky kärsiä kun hänen hallituskumppaninsa potkivat häntä nilkoille ja kun esimerkiksi SDP etsi itseään. Kataisen hallituksen toimintaan ei kuulunut mitään suurta dramaa vaan ihan normaalia hallinnollista kaaosta;   tunnuslauseena oli: ”hei me lennetään”. Kataisen hahmo oli enemmänkin kärsivä Frodo tai Pyhä Sebastianus, jonka ruumiiseen pakanat ampuvat hervottomasti nuolia.  Ehkä sekin on suuruutta?

Puheenjohtajataisto puhelimessa?

Johtajuuden tavoittelu on aina kovaa. Niin se oli myös Suomessa.  Stubb ei kuulemma häikäillyt käyttää suurinta avuaan: taivuttelukykyään puhelimessa.  Kamppailussa käytettiin ilmeisesti kulissien takana kovia temppuja ja myös itse julkisessa osuudessa puhuttiin suoraan.

Jan Vapaavuori kertoi avoimesti, että puheenjohtajan tärkeimmät avut ovat tolkku, maltti ja arkijärki. Lause oli kuin avoin syytös tulevaa voittajaa Alexander Stubbia vastaan.

Itse kansan syvien rivien keskuudessa Stubbin valinta herätti ääretöntä tyrmistystä. Lainaan tässä suoraan erästä

” …miten pääministeriksi pääsi ”tällainen ideologi”; tai sehän on sellainen ”orgastinen veuhkaaja”.  

**
Stubb on epäilemättä hyvin kyvykäs poliitikko. Olen päässyt aivan läheltä seuraamaan hänen työskentelyään ja tottahan se on. Mies on älykäs, kielitaitoinen, nopea oppimaan, järkyttävän työkykyinen ja hänessä on yhtä aikaa silmänkääntäjää ja hurmuria sekä hyvälle poliitikolle tarpeellista tunteettomuutta ja armottomuutta, joka ei siekaile henkisten asioiden edessä. Siis täydellistä valtiovarainministeriainesta.

Valinnan dramaattinen ongelma oli se, että Kokoomus hankki itselleen nyt liiankin vaativan tanssipartnerin, joka kyllä taivuttaa puolueensa sellaiseen tangoon, että sen selkäranka saattaa murtua.

Ensiksi: kokoomusnaiset vaikenivat taas. Tärkeät miehet jyräsivät. Tilanne on paradoksaalinen sillä leijonanosa puolueen äänistä tulee sari-sairaanhoitajilta ja oona-opettajilta. Milloinhan naisten ääntä kuunneltaisiin tässä tosimiesten puolueessa? Vai onko ainoa keinoa kiroilla kuin turkkilainen ja olla miesten korvaamaton pikku apulainen?

Toiseksi: Stubbin valinta käveli Kokoomuksen tärkeimpien arvojen: kodin, uskonnon ja kotimaan ylitse.  Ne vanhat arvot saavat nyt armotonta kyytiä kun kelkkaa ohjaa kansainvälinen kosmopoliitti ja uskonnollisesti vapaamielinen ihmepoika, joka halajaa Natoon ja näkee kosteita päiväunia siitä, että Euroopasta tulisi kuin USA.  

Kolmas ja suurin kysymys on: miksi ihmeessä kokoomus halusi juuri hänet tulevia vaaleja varten?  Vapaavuoren salattu arvostelu on todella perusteltua: pääministerillä pitää olla malttia ja arkijärjen tajua. Stubb on tässä mielessä liian spontaani, arvostelukyvytön ja potentiaalinen peluri, jonka ympärillä tuoksuu aina vaaran ja epävarmuuden parfyymi. On mahdollisuuksia mutta ennen kaikkea hazardia.

Lopuksi: eihän Stubb edusta meitä! Kansan enemmistö on hupsun kiinnostunut perinteistä arvoista, se on irrationaalisen uskonnollista ja on vielä järjettömän kiinnostunut omasta kotimaastaan.  Myös todellinen ja aito kokoomus on.  Tunnen heitä paljon ja kunnioitan heitä.

Kun median tyrmistys ja myötätunto häviää, joutuu Stubb vastaamaan kiperiin kysymyksiin omista ääri-oikeistolaisista arvoistaan.  Stubbin oikealla puolella ei ole enää mitään…vain pelkkä tyhjyys.

Myös kansan reaktio on helppo ennustaa: eihän tämä orgastinen veuhtaaja edusta meitä?   

Arto Luukkanen
Järvenpää 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu