Lottokansan nöyrät kesäkyyneleet

On kaksi takuuvarmaa tapaa saada kyyneleet silmiinsä.

Ensimmäinen on kuoria sipulia. Toinen on katsoa amerikkalaisia televisioformaatteja, joissa joko rakennetaan onnettomille ihmisille talo tai jossa pomo on piilossa.

Tässä jälkimmäisessä formaatissa menestyvä johtaja tekeytyy työharjoittelijaksi omaan firmaansa ja menee ruohonjuuritasolle ”oikeisiin töihin”. Kokemus on monille telaketjupomoille hämmentävä; he eivät osaakaan kaikkea! Tappava rutiini tai huonot työolosuhteet on kuitenkin osattava piilottaa asiakaspalvelun hymyn taakse. Pomo voi saada myös hyviä ideoita olosuhteiden parantamiseksi.  

Haltijatarpomo

Lopuksi tasapaino palautetaan.

Piilossa ollut suuri toimitusjohtaja kutsuu luokseen ne ihmiset, joiden kanssa hän teki töitä. Suuri pomo rankaisee niitä, jotka eivät noudattaneet firman politiikkaa tai eivät osanneet kohdella asiakkaita (tai ennen kaikkea pomoa) oikein.

Heitä ei kuitenkaan potkita ulos vaan ohjataan ”asiakaspalvelun opiskeluun”. Todellisuudessa tämä tarkoittaa potkuja takavasemmalla. Heistä saatetaan vain todeta, että tämä henkilö ei ole enää tässä firmassa töissä.

**

Sitten palkitaan ne onnelliset työntekijät, jotka olivat kilttejä.

He saavat ylennyksiä, rahaa, autoja ja taloja. Näiden pauperoiden pitää tietenkin puhjeta kyyneliin ja liikuttua pomon hyvyydestä. On osoitettava tunteita ja ennen kaikkea ryömittävä pomon edessä onnesta.

Ja toden totta! Tässä vaiheessa katsojakin saattaa liikuttua.

Raha saattaa pelastaa jonkin perheen, joka tekee kolmea työtä. Uusi asunto, auto tai opiskelustipendi saattaa olla parasta mitä tämä epätoivoinen perhe saattaa toivoa. Pomo on tässä sadussa kuin se kiltti haltijatarkummi, joka täyttää pieniä ja suuria toiveita. Sitten halataan – siivosti.

**

Totta kai tällainen liikuttaa!

Jollei tätä pomoa olisi ollut, niin nämä jotkut kunnolliset ihmiset eivät olisi saaneet taloa, opiskelurahaa, lomaa perheelle tai autoa.  Onhan se hienoa kun nämä onnelliset surkeat sitten filosofoivat siitä, että ”kaikki on mahdollista ja että työn tekeminen kannattaa…”

Järjestelmä on laho

Ohjelman jälkeen tulee kuitenkin kurja olo.

Entä ne kaikki muut työntekijät?  Miksi tässä näytelmässä köyhien on aina seistävä hattu kourassa sekä kiitettävä & muikisteltava soikeina onnesta?

Miksei pelasteta kaikkia, mikseivät tavalliset ihmiset rikastu työtä tekemällä?

**

Ohjelman piilosanoma on armoton; se kertoo yhteiskunnasta, jossa opiskelupaikka maksaa maltaita ja asuntolainat suuria. Kunnollisten ihmisten on pakko raataa kolmea työtä siten, että he eivät pysty edes nukkumaan kunnolla. 

Suomeen myös?

Katsojalle hiipii mieleen inhottava ajatus siitä, että meille yritetään ”pitkin hampain” luoda jollain tasolla tätä samanlaista järjestelmää. 

Onko mahdollista, että joku yrittää rakentaa sellaista Suomea, jossa ei ole tavallisia ihmisiä eikä itseensä uskovaa keskiluokkaa. Haluaako joku todella isänmaata, jossa on vain vippilainoja tai saalistajia? Jossa murhaavalla verotuksella lopetataan yrittäjien elämä…?

Sellaisessa Suomessa pomot olisivat aina piilossa. Niitä ei saisi katsoa silmiin eikä loukata rehellisyydellä. Tavallinen väki vajoaisi kurjuuteen ja siitä tulisi kuten median ammattilaiset ilkeästi määrittelevät: ”lottokansaa”. Sellaisessa maailmassa koulutus olisi maksullista, ruoka kohtuuttoman kallista, terveydenhoito maksaisi maltaita, vanhuuseläke tuntematon käsite, kohtuus kadoksissa ja omatunto hukassa? Se olisi sellainen walhe-Suomi.

Miltähän se näyttäisi televisiossa?

Miltä näyttäisi suomalainen mies, jonka selkä taipuisi notkeasti kuin pajunvarsi? Entä nöyrä pohjalainen kiittelemässä almuista? Olisikohan viihdyttävää katsella kesäiltana järeitä suomalaisia miehiä itkemässä onnenkyyneleitä ja vakuuttamassa alamaisuutta herroille?

Ei tod!

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu