Ohukainen ja Paksukainen sivistyksen vihollisina?

Suomen sosiaalidemokraattista puoluetta on pidetty yleensä kansan sivistyksen puolustajana. Kalevi Sorsan aikana hoidettu peruskoulu-uudistus ja alueellisten yliopistojen luominen olivat hienoa kansallisia saavutuksia. Silloin vielä puolue rakensi tulevaisuutta.

Nyt tilanne on muuttunut.

Suomen sosiaalidemokraattinen puolue profiloituu tänään 13. elokuuta lopullisesti sivistystä ja koulutusta vierovaksi puolueeksi. Antti Rinteen budjettiin ujuttamat yliopistojen lisäleikkaukset ovat pysyviä yliopistojen toimintaan kohdistuvia menoja (http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/Rinne%20leikkaa%20eniten%20yliopistoilta-24142).

Nämä vähennykset ovat typeriä, ajattelemattomia sekä lyhytnäköisiä. Me saamme maksaa niistä vielä kipeästi.

Merkki SDP:n loppukamppailusta

Mistä entisen työväenpuolueen kulttuurin, sivistyksen ja koulutuksen vastaisuus oikein johtuu?

Miksi SDP ei välitä nuorisosta? Miksi se vihaa sivistystä?

**

Osittain syy on epäilemättä siinä, että SDP on lopullisesti menettänyt tulevien sukupolvien ja nuorten aikuisten kannatuksen ja haluaa nyt seuraavissa vaaleissa kavuta viimeiseen asemaansa – katkeruuden jäälautalle.  

Tämän nuorison vähäisyyden voi havainnoida itse katselemalla SDP:n vaalivalvojaisia: nehän ovat suurta gerontologian juhlaa. Paasivuoren salit ovat kuin hautajaissaattueita; on suloisen hiljaista. Ainoastaan ne vanhat naamat vain kävelevät siellä ympäriinsä lasi kädessä – orpoina ja hissukoina.

Siellä ei hillu nuorisoa eikä haise tulevaisuuden hiki. On vain katkera nykyhetki. Tälle katkeruuden porukalle yliopistot ovat turhia paikkoja jossa opitaan vääriä asenteita, tullaan kokoomuslaisiksi tai vieraannutaan työstä.

**

Kehitys on tietenkin luonnollista. Galluppien selvistysten mukaan SDP on kuoleva puolue.

Olen aikaisemmin käyttänyt SDP:n tilanteesta sanaa ”apoptoosi” – solukuolema. Asia on murheellinen ja Suomelle ikävä. Me tarvitsisimme työnväenpuoluetta mutta nyt se kokee apoptoosin.

Se on tilanne, jossa solu kohtaa luonnollisen loppunsa ja sen ns. itsemurhageenit alkavat toimia. Tässä terminaalivaiheessa solu toimii omaa perimäänsä ja uudentumistaan vastaan – tekee ns. luonnollisen itsemurhan ja hajottaa itsensä.

SDP:n kohdalla apoptoosi huipentui puheenjohtajakamppailussa, jossa puolue halkesi kahtia. Se ei ole siitä vieläkään toipunut.

Kenttäväki ei vielä luota johtajaan ja osa väestä pui nyrkkiä AY-junttaukselle.  Yhtenäisyys on hukassa. Duunarit ovat jättämässä puolueen ja siirtymässä muualle – suomalaiset ovat käytännönläheisiä ihmisiä eivätkä enää välitä puolueesta, joka ei puolusta Suomalaista Työtä.

Jäljellä ovat vain byrokratia, joka yrittää epätoivoisesti löytää ulospääsyä tulevaan katastrofiin.

Ohukainen ja Paksukainen kansakunnan häirikköinä

SDP:n terminaalitila merkitsee myös ongelmia hallitukselle.

Entinen vastuun ja yhteistyön puolue potkii nyt kaikin voimin nilkkaan hallitustovereitaan, osoittaa minimimäärän lojaalisuutta ja rähisee joka paikassa.

Rähinä johtuu siitä, että kun joka puolella on tunne lopun alusta. Silloin ei muiden kunnioittaminen ole enää tärkeää. Jostain on vain löydettävä pelastusköysi, jotain kiinteää jalkojen alle!

Puolueen johto on myös päättävästi profiloitunut tulevaan tuhoon. 

Puoluekoneiston johto näyttää olevan nyt omalaatuisen kaksikon: Bäckmanin ja Rinteen hallussa. Tämän kaksikon toiminnan dynamiikka on samantyyppinen kuin kuolemattomilla koomikoilla: Stan Laurel’illa ja Oliver Hardy’llä (en nyt tarkoita fyysistä puolta vaan näiden koomikoiden huumorin dynamiikkaa).

Näidenhän huumorin juju perustui Ohukaisen keksimiin ideoihin ja siihen, että Paksukainen teki aina jotakin hupsua.

Huumori syntyi tästä epäsuhdasta: Paksukainen sekoili ja Ohukainen selitteli sitä sekä määräsi mitä tehdään.  

Jos olette katsoneet heidän elokuvansa ”Muuttomiehet pulassa” niin ei voi olla muuta kuin ihmettelemättä miten samankaltaista ja samantyyppistä näiden herrojen toilailu on kuin SDP:n johdossa nyt.  

Olen aika varma, että Suomen kansan nuoriso kiittää Ohukaista ja Paksukaista heidän elokuvistaan mutta ei kiitä Backmannin ja Rinteen surullisen kuuluisaa kaksikkoa koulutuksen vastaisesta toiminnasta.

Toivon Suomen nuorison puolesta – toverillisesti ja kunnioittavasti että SDP:n tuskallinen kuolinkamppailu lyhenisi jotenkin – vaikka sillä tavalla, että se rivijäsenet löytäisivät poliittiseksi kodikseen oikean työväenpuolueen.

Sellainen puolue on olemassa.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu