Kansallinen yhtenäisyys – kiitos!

Eilen Keravalla puhuttiin selvää asiaa!

Minulla oli eilen – syyskuun ensimmäisenä päivänä – suuri kunnia päästä keskustelemaan Yli-Keravan Rotary-klubissa. Väkeä oli mukavasti ja keskustelu kahvikupposen äärellä kävi lupsakkaasti.

Aihe oli mitä tärkein: puhuttiin Ukrainan tilanteesta ja sen vaikutuksesta Suomen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.  

Yleensä ajatellaan, että luennoitsija vain paasaa ja välittää tietoa ihmisille.

Näin tietysti on mutta tällaisissa vuorovaikutustilanteissa tiedon ja ajatusten kulku käy myös toisinpäin: keskustellessa oppii.  Näin tapahtui myös eilen. Kysymykset olivat haastavia ja mielipiteet hyvin perusteltuja; niissä näkyi elämänkokemus ja punnittujen tietojen kirkkaus.

Yksimielisyyden toive

Näissä keskusteluissa tuli myös harvinaisen selväksi se, että kansa on todella huolissaan Ukrainan tilanteesta ja siitä miten se heijastuu Suomeen.

Ulkopoliittisissa asioissa meillä näyttää vallitsevan selvä toive siitä, että päättäjät kykenisivät yhteistoimintaan ja yksimielisyyteen.  Kuten marsalkka Mannerheim omissa muistelmissaan sen sattuvasti ilmaisee (näin ulkomuistista): erimielisyys ulkoisissa asioissa on kansallemme pahempaa kuin vihamiehen miekka.

**

Vuoden 2015 vaalit tulevat olemaan äänestäjien korkein tuomio siitä päättäjämme ovat selvinneet 4 vuodesta.

Normaalissa tilanteessa asia olisi selvä. Hallitus on epäonnistunut ja bankrotissa. On aivan selvää, että vaalit  tulevat jollain lailla rankaisemaan hallituspuolueita: maamme on vapaan pudotuksen tilassa niin taloudellisesti kuin myös ulkopoliittisesti.

Jos OY- Suomi- AB olisi firma, niin toimitusjohtajat olisivat jo armotta vaihdettu uusiin.  

Muutos nyt ja entiset ulos!

Mitäpä sitä salailemaan!

Nykyiset hallituspuolueet ovat surkeasti epäonnistuneet niin moraalisesti kuin faktuaalisesti.  

Hallitus on ollut heikko, kykenemätön näkemään tulevaisuuteen ja keskenään riitainen. Olen keskustellut monien isänmaallisten kokoomuslaisten ja demarien kanssa tästä ja yleinen mielipide näyttää olevan juuri tämä: ei onnistunut! Ehdot tuli ja luokalle jäätiin!

Se miten tämä tyytymättömyys ja kiukku kanavoituu vaaleissa, on sitten toinen juttu. Ehkä ihmiset säälivät kokoomusta ja demareita? Ehkä median vänkätys saa ihmiset äänestämään niitä entisiä: vanhoja ja väsyneitä?

Se tuntuu kuitenkin yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta kuin se, että ihminen haluaisi syödä oksennuksensa uudestaan. Yääk – ei maistu!

Merisalo lelukaupassa?

Eilen ihmeteltiin ihmisten kanssa myös Arto Merisaloa käsittelevää dokumenttia.

Ainakin minua siinä kauhistutti se, että Merisalo osoitteli itsenäisyyspäivän juhlien vieraita samalla tavalla kuin hemmoteltu lapsi osoittelee lelukaupan ikkunaa. ”Toi on mulla, ton mä ostin, ton mä hankin, toi on mun kaveri”. Hänellä oli kiistatta oma puolueensa eikä sillä ollut väliä kuka ja mistä puolueesta. Kaikki kävi. Hirmuista!

Joissain toisessa maassa – joka ei olisi parlamentarismin slummi – nämä rahaa saaneet henkilöt olisivat vetäytyneet politiikasta. Kunniallisuuden takia.

Meillä ei – raha kelpasi ja ralli jatkuu. Äänestäjien muisti on niin kovin lyhyt eivätkä toimittajat jaksa lätystää vanhoja juttuja.

**

Kaiken kaikkiaan se tärkein asia keskusteluissa oli kuitenkin kansallinen yksimielisyys. Me tarvitsemme vuonna 2015 uuden alun; selvän signaalin "herranretaleille" siitä että tämä homma ei enää käy – mutta myös puolueiden ja kansanryhmien yli käyvän yksimielisyyden tärkeissä asioissa.

Syyttely ja raivo ei nyt auta vaan on ryhmityttävä tämän isänmaan taakse. Loppujen lopuksi me olemme tämän maailman ”ekologisessa lokerossa” kuin valkoselkätikka – harvinainen ja suojelua vaativa laji, jonka on kuitenkin vain pärjättävä omillaan.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu