(Viher)väkivallasta ja ihmisen kunnioittamisesta

Olin tässä eräänä iltana odottamassa teatterista tulevaa perheenjäsentä ja istuin autossa parkkipaikalla.

Väkeä oli arki-iltana sopivan vähän kunnes…rautatietunnelin päästä paikalle putkahti iso joukko nuoria miehiä. Tämä miesjoukko koikkelehti paikoillaan, kätteli rennosti toisiaan ja odotteli sitä, että paikalle saapui tarpeeksi omaa väkeä. Syntyi ns. kriittinen massa.

Yhtäkkiä joukko alkoi kuin yhteisestä sopimuksesta ahdistelemaan tunneliin pyrkiviä tavallisia kansalaisia, nipistelemään nuoria naisia ja muutenkin häiritsemään yleistä järjestystä. Pelottavinta tässä oli se, että normaali järjestys kumoutui eikä paikalle tullut ainuttakaan järjestyksenvalvojaa tai poliisia. Poliisi oli ilmeisesti liian kiireinen eikä sieltä riittänyt ympärivuorokautista valvontaa tälle rautatieaseman kohdalle.

Joukko ei kuitenkaan kunnioittanut poliisia, ei lakia, tapoja tai yhteistä omaisuutta vaan tempasi itselleen tunnelin suun lähelle lukitun polkupyörän ja läpsi sinne tulevia naiskansalaisia takamuksiin.

Tavallisille ihmisille se oli ahdistava kokemus.  Kuvaavaa tilanteelle oli se, että paikalle ei suinkaan rynnännyt poliisimies. Päinvastoin – tunnelinsuulle ilmestyi vartijoita, joiden tulo hajotti tämän miesjoukon. Mitään varsinaista rikosta ei polkupyörän anastamista ja lievää häirintää lukuun ottamatta tehty – tilanne oli kuitenkin uhkaava.

Ihmisen kunnioittamisen häviävä periaate

Edellinen nuorten miesten mekkalointi ei ole mitenkään uusi asia Suomenniemellä. Helsingissä on vanhastaan ollut omat ”sakilaisensa”, ”apassinsa”, lättähatunsa ja jengiläisensä aina. Sosiaaliset ongelmat ovat heijastuneet juopottelussa, ”häjyilyssä”, metelöinneissä ja ilkivallassa; rikollisuuden ja nuorten itsensä etsinnän rajanvetoa on tehty aina.

Nuoruus tai alkoholi ovat näkyneet myös henkilöön kohdistuvassa väkivaltatilastoissa. Lainsäätäjä on määrätietoisesti pyrkinyt parantamaan tilannetta; vuonna 2011 läheisväkivalta muutettiin virallisen syytteen alaisiksi silloin kun ne kohdistuvat alaikäiseen tai tekijälle läheiseen henkilöön taikka henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Ajatus on ollut se, että tietyillä ryhmillä kuten lapsilla ja työtehtäviä tekevillä olisi parempi lain suoja – ehkä jopa nollatoleranssi.

Periaatteessa kansalaisten todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen on kuitenkin kasvanut Suomessa ja uusinta uutta näyttää olevan se, että vakava väkivalta kohdistuu yhä enemmän sattumanvaraisesti valikoituihin uhreihin.  Ihminen joutuu väkivallan uhriksi random-periaatteella. Se vanha – nakkikioskilla turpaan tai humalainen miesporukka puukottaa tuttua alkkista – kaava on nyt joutunut kyseenalaiseksi.  Näyttää siltä, että kunnioitus toiseen ihmiseen on vähenemässä.

Kehitystä on tutkittu. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemassa tutkimuksessa: ”Rikollisuustilanne 2012 – Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. No. 264. todetaan pahoinpitelyrikosten määrän nousseen ja se selitetään alkoholin käytön kasvulla : ”… Pahoinpitelyrikollisuuden kasvun katsotaan johtuneen ainakin osittain alkoholin kulutuksen samanaikaisesta kasvusta…”.

Alkoholilla on epäilemättä osuutta asiaan mutta kyseessä on varmasti myös ilmiö, joka liittyy suurempaan kulttuuriseen muutokseen.

Tämä hyvä maa on muuttumassa, sellaiseksi mitä kansalaisten enemmistö ei halua.

Toisen ihmisen kunnioitus on vähenemässä!

Tässä maassa on vanhastaan kunnioitettu toista ihmistä eikä esimerkiksi terrorismi, ole koskaan saanut täällä jalansijaa. Bobrikovin, Soisalo-Soinisen tai Ritovuoren murhaa lukuun ottamatta täällä ei ole ollut korkean tason attentaatteja.

Tässä maassa vallinneet kristillisyyden ja yhtenäiskulttuurin arvot ovat puolustaneet ihmistä. On vanhastaan ajateltu, että kaikilla meillä on yhtäläinen ihmisarvo, joka ei ole riippuvainen rodusta, iästä, uskonnosta tai esimerkiksi poliittisesta kannasta. ”Luojan luomiahan myö kaikki ollaan…”

Erilainen ihminen – vastustajakin – on nähty ihmisenä.  Suvaitsevaisuus – josta on tehty jokin ihmeellinen taikaominaisuus joka voi olla vain oikein ajattelevilla ja esityksellisillä ihmisillä – oli agraariyhteiskunnassa eräs vallitsevista normeista. Erilaisuutta ei ehkä hyväksytty mutta se suvaittiin. Rikollisuutta ei suvaittu.

Suomen hajoava talo?

Nyt tämä yhtenäiskulttuurin pohja on murtumassa.

Suomi muuttuu vauhdilla ja meillä olisi vielä mahdollisuus puuttua asioihin.

Tässä asiassa olisi ennen kaikkea turvauduttava energiseen valistamiseen ja myös sopiviin rangaistuksiin. Erityisesti vihapuheen kitkemisessä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että sitä ei saa eikä voi harjoittaa järjestelmällisesti.

Kiinnitän tässä huomiota poliittiseen vihapuheeseen, joka yleensä aina edeltää omankäden oikeuteen turvautumista. Sitä ei voi harjoittaa edes suvaitsevaisuusperiaatteen tai ”pyhän vihan” periaatteen varjolla vaan se on aina tuomittavaa.

Jokaisen puolueen olisi nyt selvästi ja ehdottomasti tehtävä selvä pesäero väkivaltaan ja vihapuheeseen. Nyt ei voida ryömiä ”lain hengen” taakse tai sympata väkivaltaa.

Valistuksen tärkeimpänä tehtävänä olisi painottaa sitä yhteisyyttä, joka meillä suomalaisilla on ja sitä historiallista taustaa mikä meillä kansakuntana on. Riippumatta siitä olemmeko savolaisia, kaupunkilaisia, maalaisia ymv.

Rikos ja rangaistus

Toisaalta erityisesti henkilöön ja omaisuuteen kohdistuvissa vakavissa ja raskaissa rikoksissa pitäisi seuraamuksien olla vakavia.  Vankeutta – ehdottomasti.  Valtio ja kansakunta ei voi sallia terrorismia kuten esimerkiksi  Takku.net –nimisen epämääräisen järjestön harjoittamaa vandalismia.

Vaarana on, että tämä väkivalta kasvaa vähitellen töhrimisestä ja vandalismista fyysiseksi väkivallaksi.

Vaarana on myös se, että jotkut tahot ymmärtävät nyt näitä ”nuoria huimapäitä”.

Kyseessä on majesteettinen virhe. Mikään puolue ei voi suvaita  "väkivaltaisia vasemmistoviherryhmittymiä".  Jos tätä puhdistautumista ei tapahdu on mahdollista olettaa, että nämä ko. tahot hyväksyvät hiljaisesti rikollisen ja laittoman toiminnan – että he hiljaisesti symppaavat sitä.

Aikoinaan Suomi käänsi selkänsä Lapuan liikkeelle ja sen harjoittamalle laittomuudelle.  Nyt pitäisi tehdä samoin; yhteiskunnan pitäisi energisesti huolehtia siitä, että nämä alkavat ns. omankädenoikeuden ryhmät eivät kehity terroristijärjestöiksi. Tässä yhteydessä erityisesti entisillä vanhoilla puolueilla vasemmalla laidalla on suuri vastuu siitä, etteivät siellä harjoitetut löyhät vihapuheet muutu laittomiksi teoksi.

Lainsäätäjän päämääränä pitäisi olla ns. nollatoleranssi. Ajatuksena on se, että yhteiskunnan ei pidä sietää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa – että meillä on kansakuntana luonnonoikeuden määrittelemä mahdollisuus säätää tietyt käyttäytymisnormit ja että niistä pidetään kiinni aika. Että Suomen laki olisi se korkein normi.

Laki koskee kaikkia

Ulkomaalaisten väkivallantekijöiden suhteen on oltava myös sama tasa-arvoinen periaate.  On myönnettävä, että nykyinen järjestelmä ei painota tarpeeksi sitä, että tänne tulijan on ehdottomasti ja tinkimättä kunnioitettava tämän maan sääntöjä.

Nykyinen järjestelmä näyttää perustuvan siihen kummalliseen ajatukseen että lain mahdollistama karkotus kohdistuisi ”vahingossa” kömmähtäneeseen kunnolliseen rikolliseen.  Myös laittomasti tulleet maahanmuuttajat pitäisi jättää tänne – jos nyt sattuu rötöstelemään. Olen pahoillani mutta en ymmärrä tätä käsitystä. Otaksun myös, että kansalaisten enemmistö on tätä mieltä – yli puoluerajojen.

Yksilön velvollisuus – olipa hän kuka tahansa – on toimia vilpittömästi, jos aikoo asua ulkomailla.

Tosiasioita on katsottava nyt tiukasti silmiin. Perusongelma lienee kai se, että tässä joukossa on ihmisiä, jotka kulttuurisista syistä kokevat vihamielisyytä toisia kulttuuripiirejä ja elämäntapoja vastaan. Toinen ongelma on siinä, että karkotuspäätöksiä ei käytännössä voida panna toimeen. Viittaan tässä eräässä yökerhossa riehuneeseen tappajaan, joka oli jo saanut karkotuspäätöksen vuosia sitten. Sitä ei oltu vain pantu toimeen.  Suomen laki oli voimaton sillä virkamiehet voittivat sen.

Luulen, että kansalaiset (jos poliitikot vain sallivat sen) haluaisivat tästä asiasta avointa keskustelua sillä esimerkiksi vuonna 2010 eräässä tutkimuksessa 60% vastanneista halusi tiukemman maahanmuuttopolitiikan. (Kt. Milla Hannulan erinomainen: Maassa maan tavalla. Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia. 2011).

Haaveena olisi tietysti asiallinen ja kiihkoton keskustelu, jossa ei solvattaisi tai harjoitettaisi ”suvaitsevaisuutta” hampaat irvessä.

Keskustelun päämääränä pitäisi olla parempi Suomi, jossa vielä vallitsisi lähimmäisen kunnioitus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

Arto Luukkanen

Järvenpää

Ps. En tiedä onko se kovinkaan poliittisesti korrektia sanoa mutta sanonpa nyt kuitenkin: nämä alussa mainitsemani häiriköt olivat ilmeisesti ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajaväestöä kaukaa etelästä. Kotouttamisessa näyttää olevan vielä paljon haasteita ja tekemätöntä työtä.

Pss. Kun katselee joitain näitä kommentteja ei voi sanoa muuta kuin että olen hämmästynyt. Ajan henki vie – kuten aikoinaan Lapuan liikkeen aikoina. Väkivaltaa ymmärretään ilmeisen paljon. Ilmeisesti tässä apinoidaan Ruotsin "innostavaa esimerkkiä". Valitettavasti tällainen toiminta on "counter-productive" l. suomeksi typerää. Antaa perussuomalaisille pontta vaaleihin. Se johtuu ehkä siitä, että heitä ei voi pelotella.

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu