Veikö kissa Suomen linjan?
Tänään keskiviikkona 1.10.2014 pidettiin Eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa Suomen Perusta ajatuspajan kustantaman kirjan: ”Venäjä: uhka vai mahdollisuus? -avointa keskustelua Suomen Venäjä-suhteesta” julkaisutilaisuus.
Artikkelikokoelma herätti mielenkiintoa ja sen teemoista olivat keskustelemassa mm. kansanedustajat Tom Packalen ja ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Tilaisuus oli hyvin onnistunut ja kansanedustajat vastasivat mainiosti yleisön esittämiin kysymyksiin.
**
Esitin keskustelunavauksena seuraavan kysymyksen Pertti Salolaiselle.
”Arvoisa kansanedustaja!
Eräänä kansallisena voimavaranamme on vanhastaan ollut yksimielisyys ulkopolitiikan suurissa linjoissa. Meillä on kyetty sopimaan yhteisestä politiikasta. Nyt näyttää siltä, että meillä on useita erilaisia, keskenään ristiriitaisia ulkopoliittisia linjoja.
Ensiksi, meillä on pääministeri Alexander Stubbin linja, jossa henkilökohtaisesti kannatetaan NATOON liittymistä mutta toisaalta ollaan virallisen Suomen politiikan kannalla – puolin sydämin. Ulkomailla pääministerimme innokkaita toiveita Natoon liittymisestä ja samalla myös jakelee epäkunnioittavia letkautuksia itäisestä naapurista: sukulaisia ja naapureita ei voi valita.
Sen jälkeen meillä on ulkoministeri Tuomiojan linja, joka muistuttaa jonkinlaista henkilökohtaista rauhanliikkeen, aseistariisunnan, hurskaiden toiveiden ja jos rohkenen sano: "primadonimaisten" irtiottojen yhdistelmää. Sen sisältö on mysteeri. Siinä ei missään nimessä mennä Natoon, vastustetaan joka käänteessä USA:n politiikkaa ja kirjoitellaan eriäviä mielipiteitä hallituksen pöytäkirjoihin.
Kolmas linja on edustaja Kanervan linja, jossa matkustellaan ETYK:in nimissä. Lohduttavaa on tietysti se, että Kanerva ”kannattaa” Suomen hallituksen linjaa – mikä se sitten lieneekin. Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että Kanervalla näyttää olevan jonkin oma virallinen tulkintansa Suomen ulkopolitiikasta.
Suomen neljäs linja on sitten tasavallan presidentin linja. Se muistuttaa eniten virallista Suomen ulkopolitiikan linjaa. Presidentti ei kuitenkaan ole päässyt puolustamaan sitä näitä edellisiä tulkintoja vastaan.
Mielenkiintoisin uusin linja on ulkoministeriön omien virkamiesten linja, joka paljastui tulevaisuuskomitean mietinnössä. Siinä mennään selvästi Natoon. Johtavatko virkamiehet Suomen ulkopolitiikkaa?
Arvoisa kansanedustaja: mikä näistä on nyt se virallinen ja yksimielisesti valittu Suomen linja? Onko ulkoasianvaliokunnalla mitään sanomista tähän linjaan? Kuka näistä edellä mainituista toimijoista on se virallinen Suomen ulkopolitiikan tulkki?”
**
Salolaisen vastaus oli kiinnostava ja perinpohjainen mutta ei valitettavasti selventänyt tätä perusongelmaa lainkaan.
Kysymys kuuluu vieläkin: onko meidän ulkopoliittinen linjamme hukassa?
Arvoisat lukijat: olisin kysynyt sitä Teiltä? Mitä mieltä Te olette?
Onko Suomen ulkopoliittinen linja hukassa? Kissako sen vei?
Arto Luukkanen
Järvenpää
ps. Yle1 aamutelevisiossa eräs Suomen Keskustan taustavaikuttaja oli tänä aamuna keskustelemassa ”russofobiasta”.
Ilmiö on mielenkiintoinen. Kyseinen termi oli vuosina 2003-2014 vähemmän ja enemmän aktiivisesti toimineen ns. lunatic fringen poliittisena leimakirveenä. Termin käyttö muistuttaa syvän brezneviläisyyden ajasta; sen moraalisesta ja poliittisesta alennustilasta. Termien: ”neuvostovastaisuus” tai ”venäläisvastaisuus” käyttö kertoi aikoinaan siitä miten maamme poliitikot kilpailivat Kremlin suosiolla ja pyrkivät kilvan leimaamaan vastustajat ”ulkopoliittisesti epäluotettaviksi”.
Kysymys kuuluu: eihän nyt Keskusta ole nyt nostamassa tätä tylsää kirvestä suomettumisen suosta? Olen vakuuttunut että näin ei ole mutta nyt on vain esitettävä varmistavia kysymyksiä: onko Keskustalle ja tällä edellä mainitulla notoorisella liikkeellä ole jotain yhteistä toimintaa tai jokin yhteinen ulkopoliittinen agenda vaalittavana? Minun olisi vaikea uskoa sitä. Onko näillä kahdella ideologinen pohja sama? Paljastuiko tässä Keskustan tuleva vaaliteema? Piileskeleekö Sipilän leveiden harteiden takana varsinainen suomettumisen ”dinosauruskaarti” valmiina vaaleihin ja pelottelemaan kansaa? Onko Suomen kansalla edessä paluu vanhaan – tosivanhaan – menneisyyteen, jossa vastustajat leimataan ja Moskovan-kortti on taas kovaa valuuttaa?
Kysymyksen ovat kipeitä ja perusteltuja sillä moderni Venäjä ei kaipaa näitä aikoja.
Kuten presidentti Putin kerran totesi: Venäjä ei kaipaa ensirakastajia. Ei edes näitä meidän Waka-Wanhoja gerotologisia ihmeitämme, jotka kurkkivat mahdollisuutta tehdä paluuta politiikkaan. Tehtaankadulle kuiskuttelun ja äänestäjien pelottelun aika on ohitse.
Nummisuutarien Topiaksen tavoin totean kaikille näille wannabee-paluu-suomettujille seuraavaa:
” Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puutui vielä ennenkuin hengen sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni…”
Carl Haglund aikoo liittää meidät Natoon virkavastuulla turhia demokratiasta pölisemättä, kuten puolustusvoimain komentaja Lindberg allekirjoitti viimeisimmän Naton yhteissopimuksen.
On tässä kyllä naurussakin pitelemistä Haglundin käytyä Lapissa rekrytoimassa saamelaisia rkp:n ehdokkaiksi Stubbin vaatiessa Berliinissä jyrkästi tuomitsemaan Venäjän ”hajota ja hallitse” pyrkimykset.
He, jos ketkä, uskovat suureen johtajaan – auktoriteettiin joka ei ihmisen kanssa puhu. Etkös sinä Arto, olekin samalla asialla?
Ilmoita asiaton viesti
höh
Ilmoita asiaton viesti
Tätä kysymystä teologit eivät esitä: Jos valta on kielessä – diskursseissa – kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läisetkin välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua.
Teologit pitävät ruotsinkieltä Suomessa jumalan synonyyminä. He pitävät annettuna totuutena, että Haglund rinnastaa itsensä vapaan Viron vironkielisiin ja pelkää suomenkielisten Suomessa alkavan flirttailemaan venäjänkielisten kanssa. Siksi seurakunnissa pitää olla kirjanoppineita valppaina, aivan kuten mannermaalla natsien aikana, kertomassa satuja aikuisille.
http://ronkko.blogspot.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ulkopoliittisen linjan on kai helppo kiteyttää kahteen sanaan.
Jyrkkä ehkä.
Ongelmatilanteissa järjestetään suljettu huutoäänestys.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko Suomen ulkopoliittinen linja hukassa? Kissako sen vei?”
Uskoisin, että Naton suhteen on tapahtumassa takin kääntö -operaatio. Useimmat poliitikot – Tuomioja ainakin poislukien – tajuavat, että Natoon mennään joka tapauksessa viimeistään sitten, kun
– Ruotsi liittyy, tai
– Hornetit täytyy uusia.
Nuoremmat poliitikot voivat kannattaa Natoa heti, koska eivät ole sitä aktiivisesti vastustaneetkaan. Vanhemmat poliitikot ovat ehtineet kieltää Naton jo useammin kuin Pietari Jeesuksen, joten takin kääntöä täytyy suunnitella tarkkaan ja yrittää tehdä se mahdollisimman huomaamattomasti. Tällä hetkellä poliitikot ovat takin käännössään eri vaiheissa, mikä näkyy linjan epämääräisyytenä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole kissa linjaa vienyt.
Suomi taitaa vain hivuttautua länsimaisen keskustelukulttuurin piiriin. Onko tämä nyt niin vaarallista ja dramaattista, se riippuu asianosaisen karaktääristä, omaksutun indoktrinaation syvyydestä, omien etujen ja aseman menettämispelon asteesta, jne.?
V. 1948 rikoslakiin lisättiin kappale, jonka mukaan Suomen ja vieraan valtion, käytännössä lähinnä Neuvostoliiton, suhteita vahingoittavasta materiaalista voitiin tuomita enimmillään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Laki kumottiin N-liiton hajottua.
Kyllä maailmalla tiedetään, mistä sitä linjaa kannattaa kysyä, jos lähempää tietoa kaipaa. Kun me opimme viimein pois sinisilmäisyydestä, niin eivät myöskään maapurimme ole sellaisia tunareita, jotka kaipaavat pysähtyneisyyden aikaa. (Niillä on ”muita syitä…”)
Ilmoita asiaton viesti
Volanen ja Lodenius aamuteeveessä, mielleyhtymä lysolin tuoksu pikkulassa ja vettä valuttava voiannos ruokailussa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko ihan vaan niin, että Suomen ulkopoliittinen linja on opportunistinen, kuten pienen maan tapauksessa ymmärrettävää on. Sekä venäläisille, EU:lle että USA:lle puhutaan, mitä heistä kukin haluaa kuulla, vaikka lausunnot olisivat keskenään ristiriitaisia. Jos ristiriidat tuo joku taho ilmi, voidaan vedota siihen, että kyseessä oli lausujan henkilökohtainen mielipide, ja keskustelu loppuu siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Uhka vai mahdollisuus ?
Vastaisin : mahdollinen uhka.
Ilmoita asiaton viesti
”Artikkelikokoelma herätti mielenkiintoa ja sen teemoista olivat keskustelemassa mm. kansanedustajat Tom Packalen ja ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Tilaisuus oli hyvin onnistunut ja kansanedustajat vastasivat mainiosti yleisön esittämiin kysymyksiin.”
Mikä on on Suomen Perusta ajatushautomo? No katsoin netistä ja sehän on ajatusten Kymijoen johtama persujen ideapaja. Ei ihme että tilaissuus oli onnistunut kun peräti kaksi kansanedustajaa (joista toinen persu) oli vaivautunut paikalle. Asiaa ei ilmeisesti ollut kun Aleksis Kiveäkin piti lainata. Ja tiedoksi kolumnistille: ETYK päättyi jo 70-luvulla. Kanerva toimii ETYJ:n johdossa.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava ajatusten hautausmaa ottaa nimekseen Kongosta koska Peru on käytetty.
Ilmoita asiaton viesti
Naton uuden johtajan, Jens Stoltenbergin, puheesta ymmärsin, että Naton ovi selkeästi edelleen auki Suomelle ja Ruotsille.
Mielestäni, meidän ei kannata roikkua Ruotsin takinliepeessä Nato -asiassa, vaan tehdä Nato -päätökset ihan itsenäisesti. Sen verran soutaa ja huopaa on ruotsalaisten ulko- ja puolustuspolitiikka, tämä nähtiin viimeksi heidän vaaliensa yhteydessä. Ruotsin edellisen hallituksen puolustusministerihän, Karin Enström, aivan ”pokkana” totesi Matti Virtasen ansiokkaasti vetämässä pohjoismaiden puolustusministereiden keskusteluohjelmassa, että Ruotsi ei liity Natoon, mutta odottaa ja on varma, että apua siitä suunnasta saadaan, jos Ruotsi sitä tarvitsee. Eli perinteiseen tapaan Ruotsissa ajatellaan, että ”otetaan rusinat pullasta”. Ota ruotsalaisista sitten selvää. Mitä Stubb aikoinaan totesi tullessaan Pohjoismaiden ministerikokouksesta ?
Toisaalta kyllä kulmakarvat taas nousi muutaman sentin, kun kuunteli ja katseli keskiviikon YLE -uutisissa Keskustapuolueen puheenjohtaja Sipilän kantaa Nato -keskusteluun. Että Nato -asiasta ei tarvitse tulevissa hallitusneuvotteluissa mainita mitään. Suomi ei mene Natoon ja turvaa uskottavaan puolustukseen. Lievästi sanoen näen tuossa ristiriidan kun karttaa ja sotaväen talousarvioesitystä katselen, puhumattakaan Venäjän toimien seuraamisesta ja Putinin sekä esimerkiksi kenraali Makarovin puheista viime vuosina. Tuntuu siltä, että Keskuskustapuolueessa ei osata tehdä asioista johtopäätöksiä, vaan roikutaan YYA -aikakauden fraseologioissa. Kauhulla ajattelen, että kesukstasta tulisi seuraavaan hallitukseen ulkoministeri tai puolustusministeri , pääministeristä puhumattakaan.
Jos joku toisissaan näinä aikoina väittää, että Nato -asia ei ole vaalikysymys, niin hän elää kyllä menneissä vuosikymmenissä.
Erkki Tuomiojan ja demareiden asenne Nato -asiaan kuvastaa sitä pasifistista elämänkatsomusta, joka ilmeisesti hakee voimaa edelleen vuoden 1918 tapahtumista. Demareille kehoittaisin käymään Ässä -rykmentin muistomerkillä Pitkänsillan sillä puolen.
Soinin puolueen odottaisin vihdoin alkavan paneutumaan puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin tosiasioihin, sillä Perussuomalaisesta puolueesta löytyy kyllä asiaan perehtyneitä asiantuntijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan loistava puhe ja kirjoitus. Kiitos Arto.
Suomen hallituksen 10:stä käskystä ensimmäinen:
Suomen ulkopoliittinen lija?
Mitä se on? Älä parjaa taihi nälvistele sinun itäiselle naapurillesi, mutta tee se aina muualla kuin vain milloinkin voit, esim. ulkomailla.
Selitys: Suomen ulkopoliittinen linja on ”uusuomettuminen” (die Neue-Finlandisierung), eli, näytetään hymyilevää naamaa ja nöyristellään kunmarrellaan itä-naapuriimme päin ja samoin EU:hun ja USA:han ja samoin Natoon, ja, auta armias, sisäpoliitiikassa uhotaan ja paukutellaan henkseleitä, että: ”oomma täysin itsenäinen kansakunta” … ja sitä rataa. … Tsiisus!
Eli, mitä tästä viisastumme? Emme yhtikäs mitään. Meillä ei ole linjaa. Olemme linjattomia, fisilortteja (kuten Pedersöressä sanotaan), arkajalkoja, lamphankikkejä (kuten Vetelissä sanotaan). Emme edes uskalla lähteä ulos EU:sta ja eurosta vaikka molemmat kohta kaatuvat päällemme … ja mitä romahduksen voi tapahtua? – Ah, ei huolen häivää, ”Äiti-Venäjä” tulee ja ottaa meidät hetikohta taasen ja jälleen kerran tiukkaan syleilyynsä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset poliitikot voivat höpöttää mitä haluavat, suuret linjat tärkeissä asioissa vetää EU eli Merkel.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ulkopoliittisesta linjasta käydään tällä hetkellä taistelua. Vastakkain on pohjimmiltaan kolme. Esittelen ne tässä:
1) vasemmistolainen linja joka lähtee siitä ajatuksesta että Suomi pelastaa maailman ja siinä sivussa myös Suomen.
2) Sprengportenilais-snellmannilais-mannerheimiläis-paasikiviläis-kekkoslainen ulkopolitiikka joka lähtee seuraavista tavoitteista
2.1 Pohjolan vakaudesta
2.2 Suomen geopoliittisen aseman muistamisesta
2.3 Pitäytymisestä erossa suurvaltojen välisistä ristiriitaisuuksista
2.4 Suomen toimimisesta, jos siihen on mahdollisuuksia, lääkärinä eikä tuomarina kansainvälisissä konflikteissa
3) Kokoomuksen uuden johtajan amerikkalainen uuskonservatiivinen linja joka perustuu jyrkkään vastakkainasetteluun ja lähes messiaaniseen ideologiseen ja ulkopoliittiseen lähetystehtävään
https://www.youtube.com/watch?v=wawpXI-9l3I
Ilmoita asiaton viesti
Erno rules! Bravo!
Ilmoita asiaton viesti