"…tahdomme lain – tai tulta ja murhia…"

Ihmiset menevät joskus sekaisin ideologiasta. Vielä 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa ideologinen kiima liittyi ns. ”rauhamarsseihin”.

Rauhanmarssien retoriikassa oli kuitenkin jotain outoa. Piti marssia rauhan puolesta mutta kädet nyrkissä. Vastustajat olivat ”taantumuksellisia” ja ”typeriä” jotka saisivat vielä kärsiä. Vallankumous muuttaisi kaiken ja ne ”20 perhettä” vielä suolistettaisiin. Kaiken takana oli väkivallan ihannoimisen ja totalitarismin palvomisen kulttuuri – rauha piti saada aikaan vaikka väkisin. Sillä hiljaisella enemmistöllä ei ollut siihen aikaan helppoa sillä vähemmistö oli aktiivinen ja härskin rohkea. Taistolaiset riekkuivat silloin joka puolella.  

Täytyy tunnustaa, että siitä lähtien olen aina vierastanut kaikenlaisten indoktrinäärien ja wouhottajien – olivatpa ne mitä laitaa tahansa – aktivismia. Kansan enemmistö oli aina näitä vastaan mutta silloin median ja vähemmistön paine oli niin kova, että se pakotti enemmistön pysymään hiljaa paikallaan. Muutamat uskalsivat puhua – mutta heidät kannettiin eduskunnasta ulos.

Nyt näyttää käyvän samoin. Nykyajan taistolaiset ovat nyt vauhdissa ja enemmistö pannaan kärsimään sen taantumuksellisuudesta ja väärästä ajattelusta.

Sukupuolineutraalit wouhottajat – nykyajan taistolaiset

Kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain säätämiseksi luovutettiin eduskunnalle vuosi sitten. Eduskunnan lakivaliokunta päätti aikaisemmin että kansalaisaloitetta ei pitäisi hyväksyä. Vähemmistöön jääneet eivät kuitenkaan alistuneet demokratian pelisääntöihin vaan esittivät vastalauseen. Nyt siitä äänestetään ja sitä varten ihmisoikeuspropagandan tykit ampuvat taukoamatta.

Näin viileästi ulkopuolelta tarkastellen kyseessä näyttää olevan jonkinlainen pyhä sota tai ristiretki, jossa ko. aloitetta kampanjoidaan suupielet veressä.

Hämmästyttävintä on näiden viisaiden ristiretkeläisten sammumaton viha ja silmät kiiluen harjoitettu propaganda. Älykkäätkin ihmiset ovat nyt kuin pistoksen saaneita. Myös media on mennyt tähän mukaan ja jättänyt reilusti taakseen kaikki eettiset ohjeet puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta. Mediassa on nyt parhaillaan menossa yhteinen ja yhdistävä kokemus: ”ihquu hei me lennetään”.  On niin mukava rynnätä laumassa – sekin on hieno kokemus.

Vihan ja mölyn some

Somessa kiihotus on aivan huipussaan: lakimuutosta on perusteltu tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla ja kriittisesti asiaan suhtautuvat on vaiennettu mölyllä ja vihalla.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä sitä vihan hyökyä, joka kohdistetaan niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä. Toivon ja uskon, että järki voittaa.  Se on sitä todellista suvaitsevaisuutta.

Fanatismin ja vihan vastustajana kehottaisin sitä toista osapuolta ystävällisesti kuuntelemaan.  Tässä muutamia argumentteja:

  1. Itse nimitys ”sukupuolineutraali avioliitto” on typerä ja harhaanjohtava. Avioliitto ei ole koskaan ”sukupuolineutraali” sillä biologisesti kaiken pohjalla on tietenkin kahden eri sukupuolen biologinen kiintymys ja vetovoima toisiinsa. Siinä ei ole mitään neutraalia. Ikinä.
  2. Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa.  Se tarkoittaa sitä, avioliitto ei ole ainoastaan hedonistinen nautiskelu-instituutio vaan sitä että lapsella on oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa. Sillä on keskeinen merkitys tasapainoisessa lapsen kehityksessä.
  3. Avioliitto-instituution murentaminen tällä tavalla ei tule loppujen lopuksi ratkaisemaan homo- tai lesboparien yleistä hyväksymistä yhteiskunnassa. Kansa ratkaisee sen itse ja tämä vihapuhe, fanatismi ja tyrkyttäminen vaikeuttavat sitä huomattavasti.  Kansa päättää eikä sitä voi oikein pakottaa mihinkään.
  4. Tämä prosessi ei tule päättymään tähän vaan seuraavaksi kansankirkkomme pakotetaan hyväksymään tämä aloite. Silloin lienee paikallaan, että noviteetin esittelijät perustaisivat oman uskonnollisen yhteisönsä…tämä kaikessa kristillisessä rakkaudessa. Suomi on vapaa maa.
  5. Prosessi ei varmaan lopu tähän edes lainsäätäjien kannalta; seuraavaksi epäilemättä esitetään moniavioisuuden hyväksymistä ymv.

Minun mielestäni tämän hankkeen vastustajien ei tarvitse häpeillä tai selitellä mitään.  Olen myös varma siitä, että jonkin ajan jälkeen järki voittaa ja nämä vihan saarnaajat häpeävät omaa sumeilematonta toimintaansa.  

Toivon kaikille kansanedustajille vain rohkeutta!

Nyt ei onneksi tarvitse pelätä kuten vuoden 1933 maaliskuussa, jolloin Adolf Hitler toi Saksan valtiopäiville esityksen valtalaista. Parlamentin ulkopuolella seisoi silloin kiihotettu kansanjoukko joka huusi: ”tahdomme lain tai tulta ja murhia”. Kun sosiaalidemokraattien Otto Weis ilmoitti heidän puolueensa vastustavan natsien yksinvaltaa, niin ensin sivistyneesti esiintynyt Hitler ryntäsi puhujakorokkeelle ja ärjyi vihan vimmassa:

en kaipaa teidän ääniänne…teidän kuolinkellonne ovat soineet…”

**

Arvoisat lukijat. Olisi tietenkin viisainta vaieta ja pitää suunsa kiinni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että demokratian ja tasa-arvon kannalta on tärkeää esittää myös toisenlaisia mielipiteitä. Samoin olen vakuuttunut siitä, että moniarvoisessa yhteiskunnassa tarvitaan myös järjen ja harkinnan ääntä.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu