”Kaikille tilaa riittää” – pelin-politiikkaa kirkossa

Osallistuinpa eilen elämäni epämiellyttävimpään kokoukseen.

Se ei johtunut siitä, että muut osanottajat olisivat olleet epämiellyttäviä ihmisiä. Päinvastoin. Siellä oli mukavia ja hartaita herrasmiehiä.

Kyseessä oli Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuuston ryhmänjohtajien kokous, jossa päätettiin mitä seuraavana päivänä ko. srk:n valtuusto päättää. Paikalla ei ollut yhtään naista. Kirkollinen demokratia eli suurimpia juhlahetkiään.  

**

Demokratian perussääntönä on se, että enemmistö päättää.

Tämän jalon periaatteen hengessä enemmistö oli eilen päättänyt, että se vie kaiken. Kyseessä oli kirkkoneuvoston ja johtokuntien kokoonpano. Suurimmat puolueet olivat jo joulukuussa tsip-tsap sukkelaan tehneet oman sopimuksensa miten nämä paikat jaetaan (siis ennen kuin mandaatti oli alkanut).  Nyt se vain pantiin täytäntöön ennen valtuuston kokousta.  Periaatteena oli se, että ”vaalituloksen piti näkyä”.  Ponnet tai protestit eivät auttaneet.

Käytännössä tämä merkitsi sitä, että neljä suurinta veivät kaiken ja kaksi pienintä ryhmää saaneet mitään. Se oli ”sulle, mulle” politiikan suurta juhlaa – juuri sitä mitä kääntää tavallisten ihmisten mieltä ja vierottaa kansalaiset politiikasta.

**

Kokouksen kulku oli vääjäämätön. Pienimmiltä ei edes kysytty eikä niille jätetty muruakaan – ei edes puolikasta murua. Tai sen hiventä. Eikä edes kysytty – oli vain päätetty tätä ennen.  

Kyseessä oli tietenkin demokratian enemmistön päätös eikä pienemmillä ryhmillä ollut vastaan sanomista. Pulinat pois! Nyt kaikui Abban iskelmä: ”The winner takes the all!”

Ei kaikunut virren sana: “kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on…” Mutta sehän on tietenkin ´vain lasten virsi.  

**

Meillä Suomessa tätä ”voittaja vie kaiken” periaatetta ei yleensä noudateta. Eduskunnassa voittajat saavat leijonanosan valiokuntapaikoista mutta myös pienille ryhmillekin riittää jotain. Samoin toimitaan myös kuntapolitiikassa.

Miten on sitten mahdollista, että enemmistön diktatuuria noudatetaan kirkollisessa politiikassa? Ajatus siitä, että se toimii seurakunnassa on inhottava ja vastenmielinen.  Ei-kristillinen.  

**

Wanhan buljaamiseen on saatava muutosta. Jo yksistään sen takia, että epäreiluutta kokevat ihmiset katoavat kirkosta. Kirkon on toimittava uskottavasti ja rehellisesti; sen pitää toimia erilaisella tavalla. Jos ihmiset saavat päähänsä sen hirveän ajatuksen, että seurakunnissa harjoitetaan sitä wanhaa ja taattua 1970-luvulta tuttua, he eroavat kirkosta.

Kysymykset ovat yksinkertaisia: halutaanko, että sen seurakuntien kaikki jäsenet sitoutetaan ja otetaan mukaan päätöksentekoon? Onko seurakunnassa pakko noudattaa pysähtyneisyyden ajan käytäntöjä?  

**

Perussuomalainen politiikka tähtää siihen, että kaikkien kanssa keskustellaan eikä harjoiteta kabinettikähmintää.  

Tulevassa eduskunnassa, tulevissa kuntavaaleissa ja myös kirkollisessa politiikassa perussuomalainen puolue unelmoi siitä, että tässä yhteisessä isänmaassamme tehtäisiin yhteistyötä kaikkien kanssa, että ketään ei lähtökohtaisesti suljeta pois eikä harjoitettaisi enemmistödiktatuuria.  

Hiekkalaatikkologiikalla: kaikkien kanssa leikitään eikä ketään vastaan harjoiteta kiusaamista! Ei edes siksi, että toinen edustaisi jotain itselle vastenmielistä poliittista suuntaa. Ihminen se sielläkin on.

Meidän suomalaisten on politiikan uskottavuuden takia suunnattava uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa jokainen kansalainen on tärkeä.  Läpinäkyvyys ja rehellisyys ovat uskottavuuden ja poliittisen järjestelmän kulmakiviä – pysähtyneisyyden ajat ovat ohitse! Sulle-mulle meininki on historiaa!

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu