Ukrainan Georgian sodan seuraava uhri -kirjoitus vuodelta 2008

Tässä arkistojen hämärästä. STT:lle lähetetty artikkeli. Päivämäärä 16 syyskuuta 2008. Arvelin Ukrainan olevan Venäjän sotilaallisen mielenkiinnon kohde…enkä ollut aivan väärässä.

"…Onko Ukraina Georgian kriisin seuraava uhri?

Georgia kriisi paljasti selvästi sen, että Putinin & Medvedevin poliittisen tandemin ulkopolitiikan todelliset päämäärät eivät ole vielä selvillä. Toisaalta konflikti vahvisti reunavaltioiden pahimpia pelkoja: Venäjä on se sama "vanha ahne karhu”, kuin Neuvostoliiton aikana.

Venäjälle päin uudet valtiot ovat taas näyttäytyneet ärsyttävinä ja kiusallisina naapureina, jotka on laitettava ruotuun. Georgian sotilaallinen kurittaminen oli siksi perusteltua politiikkaa. Hyökkäyksellään Venäjän johtajat varoittivat Georgiaa ja muita reunavaltioita seikkailupolitiikan vaaroista.

Olivatpa tulkinnat mitä tahansa, varmaa on ainoastaan se, että Venäjän sotilaallinen reaktio tulee kiihdyttämään ko. alueen militarisointia (mukaan lukien Tshetsheenia). Georgia aikoo pyrkiä Naton jäseneksi hinnalla millä hyvänsä ja varustautuu taas uudelleen.

Kriisi vaikeuttaa myös Venäjän suhteita EU:n, kanssa, myrkyttää sen vuoropuhelun USA.n suuntaan mutta ennen kaikkea sen asettaa Venäjän reunavaltiot (myös Suomen) uuteen tilanteeseen. Suhdetta Venäjään on pohdittava uudelleen. Aikooko Venäjä jatkaa ulkomailla asuvien maanmiestensä käyttämistä omassa ulkopolitiikassaan? Jos näin on, mikä maa on seuraavaksi vuorossa? Mikä reunavaltioista joutuu Venäjän seuraavan painostuksen kohteeksi? Entisistä NL:ään kuluneista maista Ukraina on kaikkein haavoittuvin ja näyttää siltä, että se on joutumassa Georgian sodan seuraavaksi uhriksi.

Jaettu maa – jaetut sydämet

Ukrainan ongelmana on sen poliittinen ja kansallinen hajanaisuus. Maan teollistuneessa itä-osassa on merkittävä venäläinen vähemmistö. Toisaalta Ukrainan alueella sijaitsee Venäjän federaation Mustan meren laivaston merkittävin tukikohta Sevastopol. Kyseinen tukikohta sijaitsee Krimillä, jonka Neuvostoliiton puoluejohtaja Nikita Hrustsev palautti Ukrainalle vuonna 1954.

Tällöin palautus ei merkinnyt käytännössä mitään, kyseessä oli poliittinen ele, jossa Neuvostoliiton hallinnollisia rajoja muutettiin mutta mitään ei todellisuudessa muuttunut. Vuonna 1991-1992 Neuvostoliiton hajotessa kysymys Krimistä tuli ajankohtaiseksi. Kenelle tukikohta oikein kuului, entä sen laivasto tai ydinaseet? Jeltsinin aikana, vuonna 1997 maat pääsivät kuitenkin sopimukseen, jossa Sevastopol vuokrattiin Venäjälle aina vuoteen 2017 saakka.

Moskovan uusi ulkopoliittinen toimeliaisuus voi kuitenkin järkyttää tätä haurasta sovintoa. Alueella asuu vielä yli miljoonaa venäläistä ja jos Venäjä haluaa se voi nostaa nämä kansalaiset ikäväksi kiistakysymykseksi. Tähän viittaa myös se, että alueen venäläinen vähemmistö on taas aktivoitunut ja vaatii Krimin erottamista Ukrainasta ja liittämistä Venäjän federaatioon.

Erityisesti Sevastopolin palauttaminen Ukrainalle oli monista venäläisistä kova paikka. Alueen historia muistuttaa Venäjän käymistä sodista; vuosina 1854-1855 brittiläis-ranskalainen armeija piiritti Sevastopolia.

Yksin jäävä Ukraina?

Georgian sodan aikana Ukrainan poliittinen johto tuki kaikin voimin Georgiaa ja ilmoitti länsivalloille, että se on niiden kanssa yhteistoiminnassa, jos ne päättävät toimia Venäjää vastaan. Se uhkasi myös, että ne sotalaivat, jotka osallistuivat Potin sataman saartoon Georgiassa, eivät saisi enää palata Krimille tukikohtaansa.

Lännen varovainen ja empivä suhde kuitenkin ärsytti Ukrainaa, joka koki olevansa yksin tässä tilanteessa. Samalla sen sisäpoliittinen tilanne kuumeni kun maassa ajauduttiin pahaan hallituskriisiin ilman ulkopuolista uhkaa tai edes Venäjän diplomaattista painostusta. Samalla presidentti Jushenko uhkasi hajottaa parlamentin ja on syyttänyt pääministeriä Julia Tymoshenkoa yhteistoiminnasta Venäjän kanssa.

Tilanne on enemmän kuin kireä, sillä Venäjä on alkanut myöntämään omia passejaan Krimin venäläiselle vähemmistölle. Kyseisen kaltainen tekohan kiristi Etelä-Osseetian ja Abhaasian separatismivaatimuksia keväällä 2008 ja oli iso askel Georgian ja Venäjän välien kuumenemiseen elokuussa 2008.

Myönnetyt 20000 passia eivät vielä ole paljon. Alueella näyttää kuitenkin olevan toimijoita, jotka pyrkivät parhaansa mukaan siihen, että Venäjän federaatio peruuttaisi vuonna 1997 tehdyn sopimuksen ja julistaisi Krimin olevan osa Venäjää. Ukraina on myös siitä hyvä kohde, että USA:n painostuksesta huolimatta Euroopan Nato-maat ovat olleet haluttomia nopeuttamaan sen jäsenyyttä. EU ei halua antaa Ukrainalle erityistä asemaa sen jäsenneuvotteluissa.

Ukrainalle tämä merkitsee jäämistä yksin. USA:n retoriikka ei voi turvata sitä, jos Venäjä aloittaa painostuksen sitä vastaan. Toisaalta Venäjän uhkapeli Ukrainassa voi johtaa pahimmillaan sisällissotaan, jos Krimin separatistit saavat vihreätä valoa Moskovasta. Repeytynyt ja jaettu Ukraina voi olla monille Moskovan suurvaltaideologiaan uskovalle poliitikolle toivottava päämäärä mutta sen hinta voi olla liian suuri. Tällaisessa tilanteessa EU ei tuomitsisi Venäjää ainoastaan sanallisesti.

Venäjällä voi olla kuitenkin olla kiusaus näyttävään ulkopoliittiseen toimintaan. Maailmaa koetteleva taloudellinen lama on heiluttanut raskaasti Moskovan pörssiä. Samoin USA:n asuntomarkkinoille sijoitetut venäläiset stabilointirahastot ovat menettäneet puolet arvostaan. Reipas toiminta Ukrainassa voisi irrottaa venäläisten katseet synkkenevistä talousluvuista.

Dosentti Arto Luukkanen

Renvall-instituutti, Helsingin yliopisto…"

Venäjän tie Ukrainaan oli pitempi….mutta se oli kyllä looginen askel kun katsotaan näin jälkeenpäin.

Aivan kuten tulevana kesänä tapahtuva välienselvittely Ukrainassa. Se on vielä varmempaa kuin tämä.

Arto Luukkanen

Järvenpää

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu