Suomi iski Venäjän kasvoille

Osmannien imperiumi ja sen sulttani Mehmet II valloitti Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin 29 toukokuuta 1453. Valtauksen jälkeen osmannit omaksuivat vallatulta Bysantilta sen raskaan hallintojärjestelmän ja monimutkaiset hoviseremoniat.

Osmannien hovin – seraljin – huipulla oli sulttaani, jonka visiirit hoitivat valtion eri hallintoja. Seraljin ongelma oli siinä, että jos huipulla ei reagoitu ajoissa, niin asiat menivät mönkään: terveen järjen käyttäminen ei ollut mahdollista.

Sulttaanin tärkeimmät luotto-orjat ja neuvonantajat olivat eunukkeja, joiden uskottiin hoitavan asioita uskollisesti siksi, ettei näillä ollut perhettä. Valitettavasti näiden toiminta oli vieläkin byrokraattisempaa ja aloitekyvyttömämpää. Tosiasia oli se, että 1600-luvun puolessa välissä Osmannien imperiumi alkoi rappeutua.

Se ei kyennyt sopeutumaan ajan vaatimuksiin. Seralji oli kallis ja tehoton.

Suomalainen seralji ei käytä tervettä järkeä  

Jotain samanlaista seraljimaista virkavaltaisuutta ja terveen järjen minimaalista käyttöä oli havaittavissa Suomen ulkopolitiikassa kun 1 pnä heinäkuuta 2015 paljastui, että Venäjän duuman puhemies Sergei Naryškinille ei annettu matkustuslupaa Suomeen ETYJ-juhlakokoukseen.

Päätös oli käsittämätön.

Mikä pahinta, näyttää siltä, että päätöksen takana oli jonkinlainen virkamiesmuussi, jossa konsultoitiin ns. asiantuntijoita ja EU:n virkailijoita. Vielä pari viikkoa sitten Suomi oli hakemassa poikkeusta EU:n matkustuskieltoon.

Nyt sitten tuli tämä järjetön ilmoitus, että tämä poikkeus ei käy.

Presidentti Juho-Kusti Paasikivi sanoi joskus, että suomalaiset eivät ole ulkopoliittisesti lahjakasta kansaa ja että maan ulkopolitiikkaa ei johdettu päällä vaan takapäällä. Paasikiven arvostelu liittyi aikoinaan hänen omaan politiikkaansa ja siihen, että JKP arvosteli sodanaikaista hallitusta. Silloin ajat olivat toiset ja Paasikiven armoton kritiikki ei ehkä osunut maaliinsa. Rytin ja Tannerin hallitus pelasti maan kuten Paasikivi pelasti sen myöhemmin sodan jälkeen.  

Suomen "takapuolipolitiikka"

Nyt Paasikivellä olisi oikeasti syytä toistaa kritiikkinsä. Suomi harjoittaa nyt ”takapuoliharkintaa” ja kyselee neuvoja ulkomailta ja konsultoi ilmeisesti täysin kulttuurilukutaidottomia läntisiä ns. ”asiantuntijoita”. Nyanssien tajua puuttuu.

On käsittämätöntä, että tällaisessa asiassa Suomi ei aja omaa kansallista etuaan vaan toimii jonkun ulkopuolisen tahon paineessa. Ja vielä näin taitamattomasti. Minun on todella vaikea uskoa, että päätöksen takana olisi nykyinen ulkoministeri.

Samoin tällainen veivaaminen ja soutaminen tekee tästä korostetun loukkaavan tapahtuman. Ikään kuin Suomi haluaisi mahdollisimman paljon hälyä ja skandalisoida asian. Jos asia nyt sitten perutaan, tulee siitä vielä enemmän hallaa.

Toisaalta, ehkäpä tämä oli tarkoituskin – mustamaalata uutta ulkoministeriä ja aiheuttaa skandaali? Vielä kerran: kuka seraljista kantaa vastuun? Mistä näitä asiantuntijoita – näitä älyllisiä ”seraljin tulppaaneita” oikein versoo? Kavakun takapenkiltäkö?

Näin historioitsijana ihmettelen tämän päätöksen perusteita. Eikö Leonid Iljitš Brežnev olisi ollut 1970-luvulla paljon parempi kohde tällaiselle viisumikiellolle? Hänhän edusti puhdasta ”normaalia totalitarismia” parhaimmillaan. Leonid kalisteli NL:n sapelia sekä heitti surutta toisinajattelijoita leireille ja maanpakoon.

Uusi Venäjä harhateillä

Nyt on kyse uudesta Venäjästä, joka etsii itseään. Totta kyllä – se miehittää naapurimaata sekä käy siellä sotaa. Kyse on naapurimaasta, jonka jotkut piirit ja jotkut sotilaat etsivät nyt syytä käyttää voimiaan. Venäjästä näyttää sukeutuneen tässä kierteessä kansainvälinen ja kansallinen ”ärvelö”.  Kohdatessaan kriisejä Venäjä puolustautuu joko syyttämällä niistä ilkeitä ulkomaita tai kyvyttömiä paikallisia johtajia. Nyt löytyi syntipukki Suomesta.

Kaiken kaikkiaan: Venäjä toimii juuri nyt vastoin omia kansallisia etujaan.  Jotkut siellä myös haluaisivat turvautua hybridisotaan ja horjuttaa myös Suomea. Koko ajan.  

Siitä huolimatta ja juuri sen takia jokainen mahdollisuus oikeaan keskusteluun ja vaikuttamiseen olisi käytettävä.   Juuri nyt olisi ollut mahdollista ”kulkea se ylimääräinen maili” ja ottaa lisäaskel vuoropuhelun puolesta. Aikoinaan Helsingin ETYK poiki siemenen, joka rohkaisi venäläisiä protestoimaan ja vastustamaan kommunismia. Nyt se poikii vain ennennäkemättömän hölmöyden.

Suomalainen seralji ei ilmeisesti ymmärrä historiasta tippaakaan, tajua itänaapurista hitustakaan eikä opi nykyisyydestä vähääkään. Tämä onneton päätös tulee vaikuttamaan ikävällä tavalla Suomen ja Venäjän väliseen lähihistoriaan ja etenkin rajayhteistyöhön. Eipä uusien raja-asemien perustamien suju jos toisella kädellä läimäytetään kasvoille!  

Näin historioitsijana voi ainoastaan lohduttautua sillä, että Suomen ja Venäjän väliset suhteet perustuvat onneksi valtiointressiin. Siihen ei edes suomalainen seralji voi puuttua.

Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto

ps. Pyyntö UM:n seraljin ruusuille – pliis: kukkikaa vaikka Monacon asioissa. Älkää puuttuko Venäjään.

pps.

Kiitoksia palautteesta! Vastaan tässä yleisesti esitettyihin arveluihin ja summaan keskustelua.

Ensiksi, näyttää yhä enemmän siltä, että kysymyksessä oli Venäjän yritys saada sen virkamiehet pois matkustusembargosta. Jos se ei onnistuisi niin sitten oli mahdollisuus saada irtopisteitä ja skandalisoida asia. Tärkeintä olisi tässä toisessa vaihtoehdossa saada venäläiselle yleisölle se kuva, että länsi ei halua neuvotella vaan pyrkii sotaan. Tässä sotapsykoosin ilmastossa tämä skandaali sopii erinomaisesti polttoaineeksi sillä eväät tällä hysterialle alkavat loppua.

Toiseksi, Suomi saa nyt hetken niskaansa kaikenlaista mutta se pitää sietää ja kestää. Pahinta olisi nyt hötkyily ja voitottelu. En usko, että tässä taloustilanteessa Venäjällä on varaa kovin suuriin taloudellisiin mielenosoituksiin. Jotain voi tietysti tulla.

Kolmanneksi: mitä opimme tästä? Minun käsitykseni mukaa Suomen pitää aina ajaa sitä kansallista etuaan sillä muuta ei ole olemassa. Se, että nääkyilemme näitä kansainvälisiä tuomioita ei ole viisasta. Kuten olen aina sanonut: meidän pyhähousuillamme sammutettaisiin mielellään kaikki palot mutta kukaan ei halua parsia niitä sen jälkeen.

Lopuksi: Venäjälle pitää sanoa suoraan ja selvästi että Krimin miehitys on väärin ja Itä-Ukrainan sisällissotaa ei käytäisi ilman sen sotilaita tai aseita. Mutta: pitää osata myös keskustella. Jos ei halua niin sanon kuin JKP: antakaa minulla 20 divisioonaa lisää niin en keskustele kenenkään kanssa!

Ja kaikille niille simlicissimuksille, jotka ovat sanoneet minua terhakkaan nuorekkaasti putinistiksi tai myöntyilijäksi niin totean: käykääpä uimassa tai syökääpä mansikoita. Mikään muu ei auta, enkä usko että sekään auttaa´)))

 

 

 

 

 

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu