Niinistön hallitusvärinä ja unelma PS:n hajoamisesta

Kansalaisille on heinäkuussa tarjoiltu vakavaa ajanvietettä ja samalla myös huvittavia käänteitä. 

Onpa ollut ilmassa vihreää hallitusvärinää ja vallan kutkuttavaa taikapölyä.   

Vakavin ja traagisin asia on ollut Kreikan musertuminen velkataakan alle.  Eurooppalaisille kansallisvaltioille ja niiden kansalaisille on nyt näytetty keppiä ja kuria.

Kreikka ristillä ja iloinen karuselli

Euroopan pankkitukien ja kriisilainoituksen ”taikaympyrä” (Susan George/Transnational Institute) tai paremminkin pyramidihuijaus on pyörähtänyt nyt uuteen asentoon: kansainväliset pankit ja yksityishenkilöt pääsevät nyt ulosmittaamaan yhden kansallisvaltion omaisuutta.  

”Kuinka rahastan ja puhdistan yhden kansallisvaltion” nimistä näytelmää on esitetty jo aikaisemminkin kehitysmaissa.  

Näytelmien juoni on ollut seuraava:  a) kansainväliset pankit ovat antaneet korruptoituneelle maalle ja sen eliitille valtavia lainoja b) amerikkalaiset ja yksityiset luottoluokittajat ovat parhaansa mukaan pönkittäneet näiden maiden statusta c) korruptoitunut valtio ei ole huolehtinut vakavaraisuudesta eikä lainoja ei ole maksettu takaisin d) kansainväliset pankit ovat alkaneet ns. realisoinnin ts. kansallisvaltion omaisuuden pakko-otot ja keskiluokan nylkemisen.  Nämä ovat saaneet omansa takaisin 2-4 kertaisesti.  

Yllä kerrotin kupletin juonen mielenkiintoisimmat säkeet ovat seuraavat: 1) ”ensimmäinen piikki on ilmainen” ts. korruptoituneille valtioille annetut ensimmäiset lainat ovat olleet edullisia ja totuttaneet ne lainarahan virtaan. Tarkoituksena tietenkin saada nämä valtiot ”koukkuun” kuten asiakkaat huumausainebisneksessä. 2) EU on toiminut eurooppalaisten valtioiden rahastuksessa ylimääräisenä ”runsauden sarvena”, joka on varmistanut sen, että saksalaiset ja ranskalaiset pankit eivät ole menneet konkurssiin ts. kapitalismin laki ei ole toiminut.  

EU:ssa on näin luotu ihmeellinen rahan karuselli: pohjoinen tuottaa, etelä tuhlaa ja Saksa kerää potin.  

Varsinaisina hyötyjinä ovat olleet pankit ja veroparatiisien sijoitusyhtiöt, joiden varallisuuden alkuperä on usein organisoituneen rikollisuuden käsissä.  

Raha ei kuitenkaan haise ja sen liikettä on pitänyt edesauttaa. Rahaliiton yhteinen valuutta toimii tässä karusellissa suurena energialähteenä ja EU:n hallitukset edesauttavat liikettä pumppaamalla rahaa etelään.  Ja maksamme. 

Uusi Kreikka-potti – parin vuoden päästä seuraava

Uusin Kreikka-potti on n. 80 miljardia euroa.  Sillä karuselli pyörii seuraavat kaksi vuotta, jonka jälkeen tarvitaan uutta.   

Kyse on Suomen mittakaavassa siitä, että me olemme nyt Vanhasen-Kataisen-Stubbin hallitusten ansiosta saaneet itsellemme II maailmansodan ja sotakorvausten kaltaisen jättipaukun.  Sitä pitää maksaa aina takaisin sillä se ei lopu koskaan.  

Yhdessä EU:n jäsenmaksun kanssa tämä takaa sen, että suomalainen elämänmuoto ja hyvinvointi ovat nyt lopullisesti historiaa.  

Lyhyesti: velkakriisi & kurjistuminen & euroalue liittyvät yhteen. Samoin: euro on Suomen kaltaiselle maalle myrkkyä – me emme voi enää sopeuttaa kansantalouttamme kilpailukykyä muuten kuin armottomalla sisäisellä devalvaatiolla.  Tässä pelissä Saksa selviää mutta Suomi ei.   

Mikäli Suomi hyväksyy III Kreikka-veron, merkitsee se samalla myös EU:n sisäisen integraation vahvistumista.  Kreikkalaisten heinäkuussa taistelema ”Thermopylain taistelu II” ja kansanäänestys ovat tässä prosessissa kansanvallan ja demokratian viimeisiä piipityksiä.  

Perussuomalaisille myrkkyä

PS-puolueelle Kreikan tukeminen merkitsee kylmän harkinnan ja pohdiskelun hetkeä.  Monet puolueen jäsenet ovat sisäistäneet Kreikan edelliset tukipaketit osoitukseksi politiikan rappiosta ja vanhojen puolueiden mädännäisyydestä.   

Soinin Jytkyn jälkeinen kieltäytyminen hallituksesta oli monille osoitus siitä, että politiikassa todella on moraalia ja että kunniallisuudella on sijansa yhteisten asioiden hoitamisessa.   

Nyt ollaan tilanteessa, jossa  kaiken rehellisyyden nimissä pitäisi sanoa ei. Kuten monet sanovat: sitten enää äänestä ketään enkä usko mitään! Se on loppu.  

Mutta mitä tilalle?  Vihreät tuhlurit vai kansan rahoilla anteliaat demarit?

Oppositiossa nimittäin hyristään ja pöristään. Tunnelma on yhtä maaginen kuin fauneilla ja metsänhengillä Shakespearen ”Kesäyön unelmassa”.  On unelmoitu PS:n hajoamisesta ja sen lähtemisestä hallituksesta ovet paukkuen.  

Etenkin vihreät ovat Niinistön johdolla riemukkaasti liputtaneet valmiudestaan jakaa veromaksajien rahaa etelään. Valta siintää silmissä ja rahoista viis! Myös SDP on valmis kauhomaan rahaa etelään. Jäljellä on vain halu valtaan. RKP tietenkin on valmis kaikkeen – aivan kaikkeen.  He kyllä kehtaavat.

Mutta kehtaammeko me? Onko lähteminen se paras ratkaisu?  

Mikäli Kreikan parlamentti päättää hyväksyä taloudellisen antautumisen, on pallo Suomen hallituksella.  
Keskustalle kannattaa nyt viestittää niin lipuin, suloviestien, trumpetein, lauluin, sähkösanomin ja avoimin puhein siitä, että a) kansan enemmistö vastustaa Kreikka III – pottia. b) tukipaketin hyväksyminen vie pohjan pois Suomen elpymiseltä c) vallassa ei kannata olla pelkästään vallan takia.  

Me voisimme tehdä Ruotsit ja todeta, että emme ei aio nyt osallistua näihin talkoisiin. Samalla voisi olla mahdollisuus miettiä sitä, miten Suomi voisi erota euroalueesta ja ottaa markan takaisin. Ei pidä pelätä epäonnistuneita talousguruja, jotka ovat eivät osaa annostella muuta kuin IMF-mielipiteitä.

Me voisimme tehdä myös Kreikat ja pyytää kansanäänestyksellä/vaaleilla kansalta neuvoa siihen, mitä Kreikalle tehdään?  

Kreikan kansanäänestys oli nimittäin kaikesta huolimatta oikean suuntainen teko.  Kansaan kannattaa luottaa. Aina.  

Arto Luukkanen
Järvenpää