Pelastakaa sotamies Rinne

Luinpa viikonlopun Iltalehteä ja häpesin.  Se oli täyttä Pravdaa.  

Lehden pääkirjoitus vaati ponnekkaasti perussuomalaisia ja puheenjohtaja Soinia jonkinlaiseen katumukseen edustaja Immosen fb-kirjoituksesta.  Lehden sanoma oli pääkirjoituksesta asti syyttävä.
Informaatio oli yksipuolista: Putkonen on marttyyri, Soini on katolinen, Halla-ahon pitäisi sanoutua irti jostain kirjoituksestaan ja ps-puolue on lähellä kansallissosialisteja.  Toinen juttu kertoi ps-puolueen olevan jakautunut ja että sen uskottavuus on mennyt.

Iltalehden suurin palstatila annettiin SDP:n Rinteelle, joka pääsi syyttämään puoluetta oikein olan takaa. Vaalilupaukset on petetty, puolueesta on tullut ”uusi RKP” (aika loukkaava ilmaisu SDP:n monivuosikymmenisestä hallituskumppanista) ja ihmisiä on höynäytetty.

Kaiken kaikkiaan Rinne valitti kaikesta . Vastaava päätoimittaja täydensi tätä käsittelyä kummallisella vihjailuilla viittaamalla Soinin musiikkimakuun, raviharrastukseen ja katolilaisuuteen.  

Sivistysmaissa lehdet eivät lähtisi puolueiden käsikassaraksi

Lehden lukeminen vei syviin mietiskelyihin siitä miten muissa sivistysmaissa laatulehdet toimivat. Olen aika varma siitä, että esimerkiksi UK:ssa ne eivät lähtisi minkään poliittisen puolueen käsikassaraksi. Useimmilla näillä laatulehdillä lehdillä ja medioilla on oma ylpeytensä, joka ei salli minkäänlaista ”symppaamista” poliittisen puolueen kanssa.  Kyse on myös ammattitaidosta: luulen, että ainoastaan Sun-lehti lähettäisi toimittajia hiiviskelemään jonkin poliitikon kesämökin pusikoihin.

Pienessä maassa asiat ovat toisin.

Suomessa kärsitään vielä jälkisuomettumisen ajan ongelmista. Meillä median edustajat sekoittavat usein omat etunsa poliittisten puolueiden kanssa. On hiihtomatkoja Lappiin ja tillinmakuisia rapukestejä iltahämärissä, on arvokkaita kutsuja linnan juhliin ja suloisia illanviettoja kosteassa ilmanalassa.  Toisaalta, Tampereen tiedotusopin kasvattamat lehtimiehet ovat saaneet koulutuksensa ”internationalismin” ja maailman muuttamisen hengessä.  

Pelastakaa Rinne

Puheenjohtaja Rinteellä on tietenkin oikeus omaan sanomaansa. Perusasiat ovat kuitenkin tylyjä: vuoden 2015 vaaleissa valittu eduskunta istuu tukevasti ja hallitus on vankka. Meillä ei ole kuten Iranissa pappisvaltaa tai hengellistä neuvostoa, joka voisi toimia kansanvallan päällystakkina ja muuttaa vaalitulosta.

Vaalitulos pysyy.

Rinteen paha mieli on tietysti ymmärrettävää: kansa ei äänestänyt heitä eikä puolueen maailmaparannus-juttuja.  

Kaikesta huolimatta Iltalehden ajojahti erästä laillista poliittista puoluetta näyttää kiihtyvän. Pääkaupungin kahviloissa puhutaan siitä, että syksyllä ”rävähtää”, että asioita ajetaan mielenosoituksilla, lakoilla ja hulinoilla jonkinlaiseen poliittiseen umpikujaan ja mahdollisesti uusiin vaaleihin, joissa äänestäjät voisivat äänestää oikein.

Toivon, että näin ei käy. Eihän oma tai puolueen etu voi olla suurempi kuin maan etu?

Antti – eihän asiat ole sillä mallilla, että sinä taistelisit kansanvaltaa vastaan?

Jos niin on niin pelastakaa sotamies Antti.

Arto Luukkanen
Järvenpää