Pahalta näyttää ja turhakkeet ulos?

Historian isoja muutoksia edeltää aina ns. heikkojen signaalien (weak signals, seeds of change)  ilmestyminen.

Tulevaisuuden tutkimus on vakuuttunut siitä, että se kykenee tulkitsemaan ja näkemään näitä viestejä pätevästi.

Historioitsijoiden etuna on taas se, että he voivat tarkasti havainnoida menneisyydessä ilmaantuneita signaaleja ja ikään kuin näkevät menneisyyden muutosten prosessit. Jälkiviisaus on joskus sitä syvintä viisautta…valitettavasti sitä ei voi soveltaa muuten kuin varoituksena tuleville polville.

Perjantai on toivottomuutta täynnä?

Nyt meillä on tilanne, jossa ei ole enää heikkoja signaaleja vaan vahvoja näyttöjä siitä, että tämä Suomi-niminen tervehöyry on menossa lopullisesti karille.

Pikkulinnut ovat kertoneet, että Suomi on päätymässä äärimmäiseen umpikujaan tämän viikon ns. yhteiskuntasopimusneuvotteluissa. Riidellään ja muljutetaan poteroissa; parhaimmillaan toivotaan tilanteen kärjistymistä että hallitus kaatuisi.

Ongelma on sama kuin edellisellä hallituksella, jossa jo vuonna 2011 nähtiin tuleva tilanne mutta jossa poliittisista syistä ei voitu tehdä päätöksiä.

Päätökset olisivat olleet kipeitä mutta nyt on edessä pakkotilanne, jossa ei voi enää väistää vastuuta.

Puberteettimentaliteetti vallitsee

Pahinta on ns. puberteettimentaliteetti molemmissa osapuolissa. EK on nyt jäykästi sitä mieltä, että ay-liikkeen on antauduttava ehdoitta perjantaisin mennessä. On kuvaavaa, että työnantajien leiristä ei nyt löydy edes ns. tanssiparketti-kohteliaisuutta vaan mökötetään ja vilkutetaan ultimaatumia. Ay-liike taas on aivan pihalla ja elää hetkeä ennen tuhoa.

Kuten ennenkin – mitään ymmärtämättömänä ja mistään mitään oppimattomana.

Jos neuvottelut olisivat joku teinikokous, niin luvassa olisi yhteisiä harjoitteita ja luottamustunteja ja ryhmätöitä. Nyt näihin ei ole kuitenkaan aikaa.

Nämä herrat eivät ole mitään eilisen teeren poikia vaan hyvin-elätettyjä pomoja, joiden ainoa tehtävä olisi nyt löytää yhteinen ratkaisu.

Tulos tai ulos

Kysymys kuuluu: mitä me teemme johtajilla, jotka eivät kykene johtamaan tai luottamusmiehillä jotka eivät kykene ajattelemaan?

Suomalainen on yleensä tällaisessa tilanteessa pragmaatikko ja heivaa pihalle turhakkeet.

Olisiko meillä oikeus samanlaiseen ylellisyyteen, jos perjantaina ei kyetä tekemään mitään?

Turhakkeet ulos? Kaikki?

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu